Onko kukaan kokenut tällaista ihastusta?
Kun katsotte toisianne silmiin, niintuntuu että kuulutte yhteen, olette tavanneet joskus ennenkin, vaikka ette ole. Voiko tällaista kokea yksipuolisessa ihastuksessa? Onko kyse hyvästä geneettisestä yhteensopivuudesta?
Kommentit (21)
Kyllä olen. Vetovoima oli niin uskomaton, että tuntui kuin olisi maa nielaissut kaikki muut ihmiset ja paikalla olimme vain me kaksi.
Kahdesti. Toinen riesana juuri nyt, vastapuolesta en ole varma.
olen, mutta se tunne oli yksipuolinen ja sain kyseiseltä henkilöltä todella kylmää kyytiä. En usko enää tuollaisiin tuntemuksiin, ne ei ole todellista.
Olen kokenut. En ollut uskonut mahdolliseksi aiemmin.
Ei siinä mitään maagista, on riittävästi samaa kokemushistoriassa ja pienenä bonuksena fyysisen spontaani halu koskea. Se on hyvä lähtölaukaus, koska keskustelu silloin sujuu vaivatta ja sen suhteen piip myös,
Vierailija kirjoitti:
olen, mutta se tunne oli yksipuolinen ja sain kyseiseltä henkilöltä todella kylmää kyytiä. En usko enää tuollaisiin tuntemuksiin, ne ei ole todellista.
Miten sait tietää että tunne oli yksipuolinen? Jos olet mennyt vaan kysymään "tykkääks musta?" on mies voinut säikähtää ja kieltää kaiken, voinut olla vaikka varattu, mutta tunne silti oli todellinen.
Olen kokenut ja se olikin yksipuolista, toisella ei ollutkaan oikeasti mitään tunteita.
En vieläkään jaksa uskoa että olette kokeneet moista ja sitten vastapuoli ei tuntenutkaan mitään. Oletteko kaikki muka uskaltaneet kysyä toiselta hänen tuntemuksiaan noin suorasti?
Olen kajdesti ha molemmilla kerroilla se oli molemminpuolista. En olisi koskaan kuvitellut, että toinen tuntuu olevan se kuuluisa toinen puolisko, vaan olin kyynisenä pitänyt sitä yliromantisoituna.
Joo mutten voinut näyttää tunteita. Äksyilin sille vaan vaikka olisin halunnut halata :(
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään jaksa uskoa että olette kokeneet moista ja sitten vastapuoli ei tuntenutkaan mitään. Oletteko kaikki muka uskaltaneet kysyä toiselta hänen tuntemuksiaan noin suorasti?
Kyllä kysyin
-8
Vierailija kirjoitti:
Kun katsotte toisianne silmiin, niintuntuu että kuulutte yhteen, olette tavanneet joskus ennenkin, vaikka ette ole. Voiko tällaista kokea yksipuolisessa ihastuksessa? Onko kyse hyvästä geneettisestä yhteensopivuudesta?
Yksipuolisuudesta en ole varma, mutta geneettisestä yhteensopivuudesta kyllä siinä mielessä, että koskaan kukaan ei ole tuoksunut yhtä huumaavalle kuin hän. Rasittavaa ja ylimääräistä, sillä meistä ei tule koskaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään jaksa uskoa että olette kokeneet moista ja sitten vastapuoli ei tuntenutkaan mitään. Oletteko kaikki muka uskaltaneet kysyä toiselta hänen tuntemuksiaan noin suorasti?
Kyllä kysyin
-8
No kerro nyt enemmän. Kuinka kysyit ja oliko varattu? Jos oli varattu löytyy siinä heti syy miksi kieltää kaiken.
Kahdesti. Toinen datailee tuossa viereisessä huoneessa ja toinen tulee kohta kylään. Kylääntulija on minun sielunveljeni, ja minä aikanaan koin, että tämä yhteys on rakkautta jonka olisi pitänyt johtaa yhteiseen elämään. Hän oli eri mieltä. No, olemme edelleen paraat ystävät. Tuo datailija oli sitten se, jolle sykkii sekä sydän että sukuelimet, ja jota minun aivonikin ylistää. Näiden kahden välissä oli ihan ok tyyppi, jonka kanssa perhe tuli perustettua. Jonka kanssa oli rakkauttakin, kyllä. Mutta ei ollenkaan sitä mitä datailijan kanssa. Eikä yllä lähellekään edes kyläilijään kokemaani välittämistä ja rakkautta.
Aina sillä hetkellä kun mä katsoin tätä tyttöä silmiin tiesin 100% varmuudella, että olemme kohdanneet lukemattomissa edellisissä elämissä tai olemme tosiasiassa samaa sielua. Se "muistamisen" tunne oli välillä niin intensiivinen, että tunsin fyysistä huimausta. Enkä uskonut enkä usko mihinkään yliluonnoliseen kuten jälleensyntymään.
Kylmä jätkä kirjoitti:
Aina sillä hetkellä kun mä katsoin tätä tyttöä silmiin tiesin 100% varmuudella, että olemme kohdanneet lukemattomissa edellisissä elämissä tai olemme tosiasiassa samaa sielua. Se "muistamisen" tunne oli välillä niin intensiivinen, että tunsin fyysistä huimausta. Enkä uskonut enkä usko mihinkään yliluonnoliseen kuten jälleensyntymään.
Ihana, olisittepa saaneet toisenne <3 Minkä ikäinen olit kun koit tämän?
Kahdesti. Ensimmäisen kanssa meni monimutkaiseksi ja siitä on jo pitkä aika. Toisen kanssa alkoi tänä vuonna enkä tiedä mitä pitäisi ajatella tästä. Kummallinen varmuus siitä, että sielut tuntevat toisensa. Pelkkää hyvää, positiivista valoa.
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään jaksa uskoa että olette kokeneet moista ja sitten vastapuoli ei tuntenutkaan mitään. Oletteko kaikki muka uskaltaneet kysyä toiselta hänen tuntemuksiaan noin suorasti?
En vastapuolesta tiedä, mutta itse tunsin sellaisen lähes fyysisen lämmön ja hyvänolontunteen samassa huoneessa ollessani, siitä huolimatta, vaikka kertoi ihan itse ja asialliseen sävyyn, että on "varattu". Tuli sellainen tunne, ettei kuitenkaan mitenkään ilkkunut mulle tai halunnut olla ilkeä. Edelleen ajattelen lämpimästi hänestä, vaikken muuta toivokaan.
Tämän nykyisen kanssa mitä tuntemuksia on aina joskus....sanoinkuvaamaton yhteenkuuluvaisuuden tunne. Alku oli vähän takkuisempi, hän ei ensinäkemällä sytyttänyt lainkaan. 17v yhdessä.
Se eka vei jalat alta ensimmäisellä moikka-tokaisullaan. Meistä ei koskaan tullut paria, parhaita ystäviä olemme edelleen, 22v jälkeen. Pelkkä ääni puhelimessa saa housut märäksi, halaamisessa on jotain maagista, se tuttuuden tunne ja kipinät sinkoilee....silti pystymme nykyisin pitämään housut jalassa kun tapaamme. Hän on se kallio johon tiedän voivani luottaa aina.
Kerran