Joululahjojen ostaminen etenkin aikuisille... En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan noi suklaat ja viinit yms on kivoja, mutta sitten jos/kun se menee siihen, että niitä vaihdellaan, niin onhan se aika älytöntä. On joskus käynyt niin, että meille tuodaan suklaarasia ja me annamme takaisin suklaarasian. Onhan se ihan hullua. Kun jokainen voisi ostaa/olla ostamatta juuri sellaista suklaata, mistä tykkää.

Ei ole käynyt niin, koska meillä ei ole samoja makuja. Esim mä rakastan vihreitä kuulia tai liköörikonvehteja, eikä kukaan muu tässä maailmassa. Kaupoissa ne on vaan mua varten. ;)

Äiti taas diggaa hulluuden partaalle Budabesteja, eikä kukaan muu. Vaihdellaan itsestäänselviä juttuja, mutta silti se on kivaa antaa edes jotain. Itse aina ilostun kuulapaketteja saan. :D

Kerran heittäydyin ja kävin ostamassa käsintehtyjä konvehteja. Harva osasi arvostaa, joten seuraavana vuonna takaisin vanhoihin laatikoihin.

Viinejä on kiva ostella erilaisia, kun makujakin on erilaisia. Mä ostan siis vain tuntemilleni ihmisille.

AP jos kukaan ei pidä sun seurasta ja arvosta läsnäoloas niin paljon kuin vaikka kunnon joulukahveja?

Mieluummin mä otan vastaan lahjan kuin nuivan ja ymmärtämättömän ihmisen seuraa.

Kaipa se on vaikea sellaisten ihmisten, jotka ei ole koskaan saaneet kivoja lahjoja, ymmärtää meitä, jotka pidämme lahjojen saamisesta ja antamisesta.

Niin totta! Lahjan ostaja stressaa, mitä ostaisi ja saaja stressaa, kun saa turhaa tavaraa. Unohdetaan jo tämäkin perinne.

Vierailija kirjoitti:

Niin totta! Lahjan ostaja stressaa, mitä ostaisi ja saaja stressaa, kun saa turhaa tavaraa. Unohdetaan jo tämäkin perinne.

Juuri näin mieheni suku ajattelee ja päätti ja minusta se on surullista. Minusta (ja meidän porukat) ja suurin osa ystävistäni rakastaa lahjoja ja toisten muistamista. Ja se ei tarkoita mitään kallista! Ystäväni kutoo kaikille rakkailleen tumput/sukat/huivin ja tekee niitä pitkin vuotta, eikä stressaa koska hänelle kutominen on stressinpurkua töistä. Värit ja kuviot hän ajattelee kullekin henkilölle. Toinen ystäväni leipoo tai tekee sinappia. Yksi sukulaiseni kun oli työttömänä niin keräili netistä erilaisia reseptejä ja teki erilaisia "keittokirjoja" ystävilleen. Itse en ole niin kätevä niin olen esim antanut leffalippuja namien kera, teatterilippuja jne. Yksi ystäväni harrastaa hyväntekeväisyyttä ja hän ilahtuu joka kerta siitä kuinka olen "osoittanut" hänen lahjansa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen.

Lahjan antaminen osoittaa että olet ajatellut ko henkilöä ja haluat ilahduttaa häntä. Mitta tietty jos koet sen stressinä niin jätä väliin. Mikään ei ole niin kauhea kuin "pakkolahja".

Vierailija kirjoitti:

Olen pyytänyt ettei niitä lahjoja minulle ostettaisi kun en niistä ilahdu mutta se on ollut liikaa pyydetty. Isossa kämpässä ei ole yhtään tilaa jäljellä, vaikka opiskelija vasta olen. Miksi tehdä minulle turhaa työtä kaiken päälle vielä että pääsisin tavaroista eroon?

Miksi se tarvitsisi näyttää tavaralla että ajattelee toista. Perus kulutusyhteiskunnan aivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Annan yleensä lahjaksi esim. Iittalaa. Jos ei kiinnosta, laita kirppikselle myyntiin, kyllä joku aina ostaa ja sitä kautta ilahtuu. Tai heitä vaikka suoraan lasinkeräykseen. Ainakin näytin sinulle, että ajattelin juuri sinua.

Ps. Älä kuitenkaan kerro lahjan antajalle "Sori hei heitin sen sun antamas Aalto-maljakon roskiin kun ei toi krääsä oo ihan mun juttu, haittaakse?".

Siis tätä piti lainata.

-66

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää nämä "musta on niin ihana ostella muille ja antaa muille lahjoja" -ihmiset. Oletko ihan varma, että lahjasi todella ilahduttaa sen saajaa?

Vai onko niin, että just se käsityö, jonka ostit sieltä ihanasta käsityökojusta, kun se oli susta niin sympaattista, onkin sen sun siskosi miehen mielestä ihan järkyttävä ja se vaan kohteliaasti kiittää ja miettii samalla, että miten siitä pääsisi eroon? (Ellei se mieti sitä, että mikäs helvetti tämä on?)

Mun mielestäni nämä lahjakahjot on hirveän itsekkäitä ihmisiä. Ne vaan haluaa itselleen hyvän olo. Jos niille sanoo, että en halua lahjoja, ne ei joko usko tai sitten ne loukkaantuu. Kun ne itse tykkäävät kauheasti kaikista käsitöistä, hajusaippuoista ja hassuista kynttilöistä niin ne luulee, että muutkin ilahtuu saadessaan sellaisen.

Tunnustan olevani "lahjakahjo", mutta en kyllä laisinkaan kuvailemasi kaltainen! Tietysti on tärkeintä, että lahja on saajalleen mieleinen, siksi niitä toiveita kysytäänkin! Jopa 70-vuotias isäni osaa kirjoittaa kirjekuoren taakse toivovansa kirjaa X, työkalua Y, uusia saapassukkia ja seinäkalenteria! Tunnen myös rakkaat läheiseni sen verran hyvin, että osaan ostaa myös mieleisiä "yllätyslahjoja". 

Minä olisin varmaan lahjahullujen mielestä aika nuiva ihminen :)

Mutta jos tarvitsen vasaran, ostan sen itse. Jos haluan vihreitä kuulia, niin otan kaupan hyllyltä ja panen ostoskoriin. En jää odottamaan jouluaattoon, ostaako joku niitä minulle. Jos tarvitsen sukkia tai kalenteria (nämä kyllä muutenkin hommaan itselleni, kuten yöpuvut ja sukat ja muutkin vaatteet, en odota jouluun, saanko niitä). Jos haluan viiniä, menen alkoon ja ostan.

Itse asiassa kun en tarvitse mitään. Yksi sukulainen kysyi pari viikkoa sitten, mitä haluan lahjaksi. Jäin tosissaan miettimään, mitä haluan. Oli pakko sanoa, että minulla on jo kaikkea. Yleensä ostan heti, kun tarvitsen jotain, enkä jää odottamaan joulua, että ostaisiko minulle joku pyyhkeen tai maljakon tai sukat.

Joulu on kuvottavaa markkinahapatuspaskaa, ihmiset ostavat muovia toisilleen ja leikkivät Jeesusta. Hyi vittu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää nämä "musta on niin ihana ostella muille ja antaa muille lahjoja" -ihmiset. Oletko ihan varma, että lahjasi todella ilahduttaa sen saajaa?

Vai onko niin, että just se käsityö, jonka ostit sieltä ihanasta käsityökojusta, kun se oli susta niin sympaattista, onkin sen sun siskosi miehen mielestä ihan järkyttävä ja se vaan kohteliaasti kiittää ja miettii samalla, että miten siitä pääsisi eroon? (Ellei se mieti sitä, että mikäs helvetti tämä on?)

Mun mielestäni nämä lahjakahjot on hirveän itsekkäitä ihmisiä. Ne vaan haluaa itselleen hyvän olo. Jos niille sanoo, että en halua lahjoja, ne ei joko usko tai sitten ne loukkaantuu. Kun ne itse tykkäävät kauheasti kaikista käsitöistä, hajusaippuoista ja hassuista kynttilöistä niin ne luulee, että muutkin ilahtuu saadessaan sellaisen.

Tunnustan olevani "lahjakahjo", mutta en kyllä laisinkaan kuvailemasi kaltainen! Tietysti on tärkeintä, että lahja on saajalleen mieleinen, siksi niitä toiveita kysytäänkin! Jopa 70-vuotias isäni osaa kirjoittaa kirjekuoren taakse toivovansa kirjaa X, työkalua Y, uusia saapassukkia ja seinäkalenteria! Tunnen myös rakkaat läheiseni sen verran hyvin, että osaan ostaa myös mieleisiä "yllätyslahjoja". 

Minä olisin varmaan lahjahullujen mielestä aika nuiva ihminen :)

Mutta jos tarvitsen vasaran, ostan sen itse. Jos haluan vihreitä kuulia, niin otan kaupan hyllyltä ja panen ostoskoriin. En jää odottamaan jouluaattoon, ostaako joku niitä minulle. Jos tarvitsen sukkia tai kalenteria (nämä kyllä muutenkin hommaan itselleni, kuten yöpuvut ja sukat ja muutkin vaatteet, en odota jouluun, saanko niitä). Jos haluan viiniä, menen alkoon ja ostan.

Itse asiassa kun en tarvitse mitään. Yksi sukulainen kysyi pari viikkoa sitten, mitä haluan lahjaksi. Jäin tosissaan miettimään, mitä haluan. Oli pakko sanoa, että minulla on jo kaikkea. Yleensä ostan heti, kun tarvitsen jotain, enkä jää odottamaan joulua, että ostaisiko minulle joku pyyhkeen tai maljakon tai sukat.

Nimenomaan! Jos tarvitsen vasaran, en halua välttämättä sitä vasaraa jonka joku tuttava on jostain kaupasta mulle poiminut. Tai sitä kokoa/mallia/varren väriä. Jos haluan pörrösukat, en välttämättä halua juuri sitä porokuosista punaista. Jos tarvitsen kahvinkeittimen koska entinen hajosi, en ehkä halua sitä mustaa peruskeitintä, vaan harjattua terästä olevan tietynmallisen ja -merkkisen.

Mä en ilahtuisi sukulaisten kesken annetuista joulun pakkolahjoista. En vaihda kenenkään aikuisen kanssa lahjoja lukuunottamatta äitiäni. Ostan joululahjat itselleni ja lapsille ja miehellekin jotain ja siten saan jotain kivaa mitä tarvitsen. Useina vuosina sain joululahjarahaa isoäidiltäni, (nyt hän on jo kuollut) joten siitä tuli tapa hankkia itselleni sitä mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on vaikea sellaisten ihmisten, jotka ei ole koskaan saaneet kivoja lahjoja, ymmärtää meitä, jotka pidämme lahjojen saamisesta ja antamisesta.

Mä en ole koskaan saanut aikuisena kivoja lahjoja. Vääränvärisiä pyyheliinoja, jotka eivät sovi sisustukseen. Tylsiä kirjoja, joita ei ole kiinnostanut lukea. Vääränkokoisia ja -tyylisiä vaatteita. Päätäsärkevänhajuista saippuaa. Suihkugeeliä, josta tuli ihottumaa. Koruja, jotka eivät olleet minun tyylisiäni. Pandan suklaata, josta en tykkää. Torkkutäkki, jollaista en olisi ikinä itse ostanut.

Mitä toivoisin? Valkoisia kynttilöitä. Lahjakortti kasvohoitolaan, kultasepänliikkeeseen tai hierojalle. Niitä käsintehtyjä konvehteja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on tuo lahjojen ostaminen ja siitä tuleva stressi? En tajua ollenkaan. Miksi aikuisten pitää ostaa toisilleen lahjoja? Ostakoon, kuka itselleen mitä haluaa. Vapaat ja yhdessä olo tärkeintä.

Meillä ei ole ostettu lahjoja yli 20 vuoteen, koska olin silloin opiskelemassa ja sain vanhemmilta kuukausittain rahaa. Tuntui tyhmältä ottaa vanhemmilta rahaa ja ostaa niillä heille tai muille aikuisille lahjoja (tuolloin suvussa ei lapsia). Sovittiin aikuisten kesken, ettei osteta mitään jouluksi tai synttäreiksi "pakkolahjoja". Tuo pitänyt jo siis 20 vuotta.

Itselleni ja vanhemmille tärkeintä, että mulla vapaata jouluna muutama päivä (tänä vuonna 6) ja menen pohjoiseen vanhempien luo. Ollaan, syödään, ulkoillaan ja syödään ja ollaan yhdessä. Käy sukulaisissa Kittilässä ja haudalla.

Siskon lapsille (6 v ja 6 kk) annan rahaa. Etenkin 6 v:lle vaikea ostaa mitään, kun sillä kaikkea. Legoja haluaa, mutta ku sillä jo kaikki sarjat, joista rakentaa metsätyökoneita ja kuorma-autoja ja jne. en pystyisi ostamaan sellaista mitä ei jo ole. Sisko ostaa sitten oikean ja kertoo olevan multa.

Miksi stressata lahjoista? En itsekään halua yhtään mitään krääsää lisää. Kinkku, lohi ja vapaat riittää.

Fatalji

Jaa, no minusta (43-vuotias nainen) on ihana antaa lahjoja aikuisille ja ihana saada lahjoja. Tänä vuonna lahjon vanhempani, anopin ja tietenkin mieheni. Ajatuksella hankittuja lahjoja. Mies kysynyt omat toiveeni mutta tiedän että osaa antaa ihania lahjoja, jotain sellaistaitä olen toivonut mutta myös sellaista mitä en ole osannut toivoakaan.

Annan lahjoja kaikille rakkailleni, lapsille ja aikuisille. Rahalahja tuntuisi todella pudolle aikuisten kesken. Lähelle tietysti menee lahjakortti lahjat

Lahjoja annetaan kun halutaan ilahduttaa sitä lahjan saajaa.

Ei siinä ole kyse rahasta tai ostamisesta.

Esim omalle puolisolle on ollut rakkain lahja tekemäni villasukat. Piti niitä (kotisukkina) niin paljon että pohjat kuluivat täysin resuiksi. On hänellä paljon muitakin villasukkia, varsinkin äitinsä tekemiä. Mutta eniten tykkäsi niistä ainoista minun tekemistä.

Pitäisi varmaan tehdä uudet sukat miehelle.

Ihana lahja voi olla myös itse tehty sinappi tai glögimausteseos. Tai vaikka ulkoa löydetyistä oksista ja kyvyistä tehty asetelma, tai vaikka maalattu kivi. Tärkeintä on että lahja on saajan tyylinen.

Ateistit leikkii joulua ja palvoo rahavaltaa. Hyi saatana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan yleensä lahjaksi esim. Iittalaa. Jos ei kiinnosta, laita kirppikselle myyntiin, kyllä joku aina ostaa ja sitä kautta ilahtuu. Tai heitä vaikka suoraan lasinkeräykseen. Ainakin näytin sinulle, että ajattelin juuri sinua.

Ps. Älä kuitenkaan kerro lahjan antajalle "Sori hei heitin sen sun antamas Aalto-maljakon roskiin kun ei toi krääsä oo ihan mun juttu, haittaakse?".

Siis tätä piti lainata.

-66

Miksi ihmiset sitten aina ilahtuvat kovasti ja kiittelevät paljon? Ja miksi he antavat minulle lahjoja?

Kyllä aikuistenkin kuuluu saada ja antaa toisilleen lahjoja! Minä ainakin haluan paljon lahjoja tänä jouluna, koska olen ollut kiltti koko vuoden muutamaa pientä kiukkukohtausta lukuun ottamatta. Minä olen kova lukemaan ja haluan 8 uutuuskirjaa lahjaksi, joihin minulla itsellä ei ole varaa enkä kirjastosta halua niitä lainata, koska niissä on niin pitkät varausjonot, että niitä pitää odottaa johonkin pääsiäiseen asti ennen kuin ne saa lainaksi ja sitten niissä on sen pitkän lainausjonon takia lyhennetty laina-aika, joka on vain jotain pari viikkoa eikä siinä ajassa kukaan ehdi kirjaa lukemaan kannesta kanteen. Sitten minä haluan suklaata, siis todella paljon suklaata, jonkin verran vaatteita, muutaman lelun (kyllä aikuinenkin saa leikkiä ja minä tykkään leikkiä esim. nukeilla että ne ovat minun vauvoja) ja Sims 4 pelin ja siihen kuuluvan lisäosa pelin.

Vierailija kirjoitti:

Annan yleensä lahjaksi esim. Iittalaa. Jos ei kiinnosta, laita kirppikselle myyntiin, kyllä joku aina ostaa ja sitä kautta ilahtuu. Tai heitä vaikka suoraan lasinkeräykseen. Ainakin näytin sinulle, että ajattelin juuri sinua.

Ps. Älä kuitenkaan kerro lahjan antajalle "Sori hei heitin sen sun antamas Aalto-maljakon roskiin kun ei toi krääsä oo ihan mun juttu, haittaakse?".

Anteeksi nyt, mutta mikä oletus on, että se Iittala on kiva lahja? Tiedätkö, tykkääkö lahjan saaja modernista designista?

Itse sain Aalto-maljakon 40-vuotislahjaksi ja se on edelleen laatikossaan. Tykkään enemmän antiikkisista kristallimaljakoista. Häälahjaksi tuli Arabian Teema -laseja. Ne laitoin kiertoon, sillä en keräile niitä.

Jos voisikin aina antaa (ja siten myös saada) lahjoja vain silloin, kun oikeasti tietää mitä toinen tarvitsee ja ihan varmasti tuntee toisen maun.

Minua vähän ahdistaa turha tavara. Tai kyllä minä sen omalla kohdallani kestän, mutta harmittaa katsoa nuoria opiskelijoita, jotka ovat ihan elämisen kanssa tosi tiukoilla, ja sitten tulee lahjaksi jotain kynttilänjalkoja ja koriste-esineitä, jotka eivät opiskelijakämpässä edes mahdu mihinkään.

Me ostetaan kyllä suvun aikuistenkin kesken joululahjoja toisillemme. Lahjat voi olla esim. kylpylälahjakortteja, siivousta, leffalippuja yms. tai sitten ihan jotain tavaraakin jos nyt sattuu joku sopiva juttu eteen. Mieheni kanssa ostetaan toisillemme joululahjaksi myös jotain isompia juttuja joita tietää toisen toivovan: koruja, elektroniikkaa tms. Me tykätään antaa lahjoja eikä tiettävästi kukaan meistä myöskään stressaa hankinnoista. Jos joku sanoo ettei halua lahjoja, sitäkin kunnioitetaan. Myös toiveista puhutaan avoimesti, jolloin on helpompaa valita saajalle mieluisia lahjoja.