Joululahjojen ostaminen etenkin aikuisille... En ymmärrä

En minä ainakaan stressaa. Tuntuu että niitä joilla on lapsuuden traumoja ja jotka eivät pidä perinteistä kuvittelevat mudien stressaavan enenmmän mitä todellisuudesssa. Onhan se kaupoissa kiertäminen välillä persiista kun on jonoa mutta se palkitaan jouluaattona kun perhe on yhdessä ja on kiva tunnelma. Ostan lähinnä suklaata ja konvehteja aikuisille ja veljenpojalle leluja.

Kyllä myös meillä tärkeintä joulussa on yhteinen aika, mutta se ei sulje pois sitä, etteikö myös lahjojen antamisesta ja saamisesta voisi pitää. Meillä lahjatoiveet kysytään ja hankitaan sen mukaisia lahjoja, ei turhaa krääsää. Miksi edes kerran vuodessa ei voisi ilahduttaa läheistä ihmistä lahjalla? Ei lahjojen ostaminen ja yhdessäolon tärkeys sulje toisiaan millään tavalla pois, kuten ehkä aloituksessa turhan voimakkaasti asia tuotiin esille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä musta on kiva ilahduttaa läheisiä ihmisiä, olkootkin aikuisia, jollain mukavalla lahjalla mistä tiedän lahjan saavan ilahtuvan. Ei tartte olla mitään isoa tai kallista, saati jotain turhaa krääsää, vaan jotain mistä tiedän lahjan saajan nauttivan ja tykkäävän, enkä näe siinä mitään pahaa. Tottakai yhdessäolo jouluna on se tärkein juttu, mutta kyllä meidän perheen jouluun on aina liittynyt myös lahjojen avaaminen aattoiltana. Jokainen tietty tyylillään, toiset tykkää antaa lahjoja, toiset ei eikä kumpikaan tapa ole toistaan huonompi.

No me olisimme mielummin ilman lahjoja tai rahana. Appivanhemmat antavat aina uskomatonta kuraa. Ei ole krääsää, mutta muuten meille täysin turhaa kaappien täytettä. Heittämme ne nykyään kierrätykseen heti. Suututtaa silti, eräänlin lahjan olivat pakolla ostamassa, sanoimme ei kiitos. Seuraavana vuonna tuli paketista, sillä kuulemma meitä ajatellen ostettu. Todellako?

Myös eräs toinen tuttu ostaa jatkuvasti kynttilälyhtyjä. Annamme nekin aina pois, sillä emme tarvitse.

Olen itse lapsena saanut aina tosi paljon lahjoja, jopa niin, että joskus olin yrittänyt antaa niitä joulupukille takaisin, olin sanonut, etten tarvitse näitä enää. Niinpä minun on kuitenkin vaikea kuvitella joulua, jossa en saisi yhtään lahjaa, vaikka se järkevää olisikin, kun muutenkin tavaraa on yllinkyllin ja liikaakin. Pitäisi kyllä saada keskusteltua tämä lahja-asia läheisten kesken. Kun tulisi edes sitä, mitä tarvitsee tai toivoo, mutta kun saa yleensä kaikkea turhaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää nämä "musta on niin ihana ostella muille ja antaa muille lahjoja" -ihmiset. Oletko ihan varma, että lahjasi todella ilahduttaa sen saajaa?

Vai onko niin, että just se käsityö, jonka ostit sieltä ihanasta käsityökojusta, kun se oli susta niin sympaattista, onkin sen sun siskosi miehen mielestä ihan järkyttävä ja se vaan kohteliaasti kiittää ja miettii samalla, että miten siitä pääsisi eroon? (Ellei se mieti sitä, että mikäs helvetti tämä on?)

Mun mielestäni nämä lahjakahjot on hirveän itsekkäitä ihmisiä. Ne vaan haluaa itselleen hyvän olo. Jos niille sanoo, että en halua lahjoja, ne ei joko usko tai sitten ne loukkaantuu. Kun ne itse tykkäävät kauheasti kaikista käsitöistä, hajusaippuoista ja hassuista kynttilöistä niin ne luulee, että muutkin ilahtuu saadessaan sellaisen.

Samaa mieltä. Mua suututtaa joka joulu sen kaiken turhan roinan määrä mitä puskee ovista ja ikkunoista, kun lahjafanaatikot haluavat lahjoa. Jos on aivan pakko jotenkin muistaa, niin kysyisitte edes mistä on puutetta/mitä aidosti toivoo. Opiskellessa ei juuri lämmittänyt maljakot ja kynttilät, kun nälkä kurni mahassa. En tarkoita, että kenelläkään on velvollisuus olla hyväntekijä, vaan sitä, että jos on aivan pakko muistaa, niin voisiko se muistaminen olla ihan todellisiin tarpeisiin vastaamista. Tällä hetkellä emme todellakaan tarvitse MITÄÄN, meillä on liian kanssa tavaraa kuten monessa muussakin perheessä, ja toivoisin, että en saisi mitään ylimääräistä nurkkiini pyörimään. Kulutus vain kuluttamisen ilosta on aivan järjetöntä. Pitäisi ajatella asioita laajemmin kuin vain oman navan ympäriltä. 

Kyllä! Mekin olemme sopineet,ettei aikuisille ostella lahjoja, mutta sinnikkäästi vain eräs jäsen niitä aattona jakelee. Me emme halua kotiimme mitään tavaraa, sillä meillä on aika tarkka maku ja pyrimme vähentämään kamaa, jota on jo muutenkin liikaa. En koe ilahtuneeni hirveänhajuisesta parfyymistä, hajusaippuasta tai kirjoista jotka eivät kiinnosta (varsinkin kun käytämme kirjaston palveluita tavaramäärän suitsimiseksi). Viime jouluna jätimme saamamme "lahjat" suosiolla taloyhtiön roskiksille, josta joku ne voi halutessaan vapaasti omia. Tämäkin ihminen sanoo rakastavansa lahjojen ostelemista toisille. Enkä koe minkäänlaista kiitollisuuden velkaa, koska tästäkin on sanottu joka vuosi.

Kuka stressaa? En mä.

Mä tykkään ostella lahjoja ja pidän tärkeänä, että miehelle ostan ainakin yhden.

Äidilleni jotain pientä esim ristikkolehtiä ja kunnon kynä ja suklaata.

Sisarusteni lapsille kullekin yksi ja perheen aikuisille viiniä, suklaata yms jotain herkkua.

Olen parina vuonna jättänyt hankkimatta, kun alkoi ahistaa. Pitää tajuta omat voimavaransa.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää nämä "musta on niin ihana ostella muille ja antaa muille lahjoja" -ihmiset. Oletko ihan varma, että lahjasi todella ilahduttaa sen saajaa?

Vai onko niin, että just se käsityö, jonka ostit sieltä ihanasta käsityökojusta, kun se oli susta niin sympaattista, onkin sen sun siskosi miehen mielestä ihan järkyttävä ja se vaan kohteliaasti kiittää ja miettii samalla, että miten siitä pääsisi eroon? (Ellei se mieti sitä, että mikäs helvetti tämä on?)

Mun mielestäni nämä lahjakahjot on hirveän itsekkäitä ihmisiä. Ne vaan haluaa itselleen hyvän olo. Jos niille sanoo, että en halua lahjoja, ne ei joko usko tai sitten ne loukkaantuu. Kun ne itse tykkäävät kauheasti kaikista käsitöistä, hajusaippuoista ja hassuista kynttilöistä niin ne luulee, että muutkin ilahtuu saadessaan sellaisen.

Tunnustan olevani "lahjakahjo", mutta en kyllä laisinkaan kuvailemasi kaltainen! Tietysti on tärkeintä, että lahja on saajalleen mieleinen, siksi niitä toiveita kysytäänkin! Jopa 70-vuotias isäni osaa kirjoittaa kirjekuoren taakse toivovansa kirjaa X, työkalua Y, uusia saapassukkia ja seinäkalenteria! Tunnen myös rakkaat läheiseni sen verran hyvin, että osaan ostaa myös mieleisiä "yllätyslahjoja". 

Tavallaan noi suklaat ja viinit yms on kivoja, mutta sitten jos/kun se menee siihen, että niitä vaihdellaan, niin onhan se aika älytöntä. On joskus käynyt niin, että meille tuodaan suklaarasia ja me annamme takaisin suklaarasian. Onhan se ihan hullua. Kun jokainen voisi ostaa/olla ostamatta juuri sellaista suklaata, mistä tykkää.

Lahjoilla näytetään, että välittää. Ja se taas ei tule lahjan arvosta vaan siitä että lahja on ajatuksella ja rakkaudella saajalleen hankittu. Tai mikä vielä ihanampaa: itse tehty. Voi, kun itse osaisikin tehdä käsitöitä!

No mutta siksihän joulua vietetään, että saadaan lahjoja!

Kaikkein paras esimerkki pakkolahjasta oli Pandan suklaarasia x3. Eli oli vain lyöty pakettiin sellainen kolmen rasian päkki. Ikänä tullut mieleenkään, että ne olis tarkoitettu laitettavaksi yhteen ja samaan pakettiin, paljousalennuksen vuoksihan niitä noissa päkeissä myydään. Saatiin kyllä tarpeekseen Pandan suklaasta, saa nähdä ilahdutetaanko meitä tänä vuonna samanlaisella lahjalla.

Itse pidän lahjojen antamisesta. Lahjoja tulee niin harvoin annettua (syntymäpäivä, joulu) etten usko sen olevan ylivoimainen riesa lahjan saajalle. Jos ei kiinnosta niin ole hyvä ja sano "ei kiinnosta ottaa tätä vastaan" sen sijaan kuin perisuomalaiseen tapaan sanoisit "voi kiitos, ei olisi tarvinnut". Siten lahjan antaja ymmärtää skipata juuri sinut seuraavalla kerralla.

Ai niin, teen myös itse syntymäpäivä- ja joulukortit. Onkohan tämäkin jonkun mielestä turha tapa?

Ei osteta meillä lahjoja aikuisille, vain lapsille. Luojan kiitos ei tartte ettiä aikuisillekkin lahjoja, kun lasten toivomuslistat on niin pitkiä ja meidän sisarusten kesken lapsia on 7. Lapsillehan ne lahjat on todella tärkeitä joulussa, meille aikuisille yhdessäolo, nautiskelu, joulurauha ym.

Olen pyytänyt ettei niitä lahjoja minulle ostettaisi kun en niistä ilahdu mutta se on ollut liikaa pyydetty. Isossa kämpässä ei ole yhtään tilaa jäljellä, vaikka opiskelija vasta olen. Miksi tehdä minulle turhaa työtä kaiken päälle vielä että pääsisin tavaroista eroon?

Annan yleensä lahjaksi esim. Iittalaa. Jos ei kiinnosta, laita kirppikselle myyntiin, kyllä joku aina ostaa ja sitä kautta ilahtuu. Tai heitä vaikka suoraan lasinkeräykseen. Ainakin näytin sinulle, että ajattelin juuri sinua.

Ps. Älä kuitenkaan kerro lahjan antajalle "Sori hei heitin sen sun antamas Aalto-maljakon roskiin kun ei toi krääsä oo ihan mun juttu, haittaakse?".

Mä lopetin lahjojen ostamisen aikuisille koska aina kävi niin että kun jonkun lahjan annoin niin muutaman kuukauden päästä sai kuulla kuinka se lahja on huono/epäsopiva/tarpeeton..jne. En käsitä miksi lahjast jonka saa ei voi vaan yksinkertaisesti olla kiitollinen ja jos ei tykkää niin antaa vaikka jollekkin, miksi pitää lahjan antajan mieli pahoittaa alkamalla vääntämään kaikkea negatiivista. Positiivista tietysti on että se sanotaan suoraan päin naamaa mutta ei kyllä itellä tulis mieleenkään alkaa moittimaan..

Ei niitä lahjoja ole mikään pakko vaihtaa, mutta ärsyttää ihmiset jotka nostaa itsensä muiden yläpuolelle tällä "en minä ainakaan mitään lahjoja tarvi enkä kenellekään mitään krääsää hanki ihan turhaa kaikki semmoiset ei meillä aikuiset toisiaan lahjo". Nojoo kiva juttu, jatka siihen malliin. Mutta ihan turha on myös se oletus, että aikuisten välinen lahjojenvaihto olisi jotain krääsän pyörittämistä vuodesta toiseen. Ilahdutan itse mielelläni läheisiäni jouluna.

Ostamme kaikille aikuisille suklaata, kun kerran on pakko vaihtaa lahjoja. Lihokoon sitten niiden suklaiden kanssa. Yhtään enempää en ajatuksia uhraa aikuisten lahjoihin, lapset sitten erikseen. Toisinaan myös kierrätetään lahjoja, mutta pitää olla tarkkana ettei laita seuraavana jouluna rojua takaisin alkuperäiselle lahjoittajalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin lahjojen ostamisen aikuisille koska aina kävi niin että kun jonkun lahjan annoin niin muutaman kuukauden päästä sai kuulla kuinka se lahja on huono/epäsopiva/tarpeeton..jne. En käsitä miksi lahjast jonka saa ei voi vaan yksinkertaisesti olla kiitollinen ja jos ei tykkää niin antaa vaikka jollekkin, miksi pitää lahjan antajan mieli pahoittaa alkamalla vääntämään kaikkea negatiivista. Positiivista tietysti on että se sanotaan suoraan päin naamaa mutta ei kyllä itellä tulis mieleenkään alkaa moittimaan..

Koska siitä lahjasta eroon pääsemisessä on ylimääräistä hommaa. En halua ehjää tavaraa heittää roskiin, mutta vaikea on päästä kaikesta siitä krääsästä eroon. Ei sitä kukaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää nämä "musta on niin ihana ostella muille ja antaa muille lahjoja" -ihmiset. Oletko ihan varma, että lahjasi todella ilahduttaa sen saajaa?

Vai onko niin, että just se käsityö, jonka ostit sieltä ihanasta käsityökojusta, kun se oli susta niin sympaattista, onkin sen sun siskosi miehen mielestä ihan järkyttävä ja se vaan kohteliaasti kiittää ja miettii samalla, että miten siitä pääsisi eroon? (Ellei se mieti sitä, että mikäs helvetti tämä on?)

Mun mielestäni nämä lahjakahjot on hirveän itsekkäitä ihmisiä. Ne vaan haluaa itselleen hyvän olo. Jos niille sanoo, että en halua lahjoja, ne ei joko usko tai sitten ne loukkaantuu. Kun ne itse tykkäävät kauheasti kaikista käsitöistä, hajusaippuoista ja hassuista kynttilöistä niin ne luulee, että muutkin ilahtuu saadessaan sellaisen.

Ainakin meillä on sen verran avoimet ja keskustelevat välit, että tiedetään kyllä toisten toiveita ja mieltymyksiä. Ja harrastetaan myös sellaisia käyttötavaroita lahjoina, jotka kyllä menevät tarpeeseen vaikkeivat olisikaan se the-ultimate-dream-come-true -juttu.