Maksuvaikeuksissa oleva puoliso?

Up

Eikö kellään ole kokemusta velkaantuneesta puolisosta?

Meillä mies oli velkaantunut ennen tapaamistamme. Suostuin yhteiseen talouteen vasta sitten kun oli hoitanut velat ihan itse pois. Älä ala makselemaan hänelle mitään. Oppiipahan ottamaan vastuuta omasta taloudestaan samalla.

Miehellä pitää olla realistinen suunnitelma, miten talousvaikeudet ja velat selätetään ja millä aikataululla. Samoin pitää olla realistinen budjetti: paljonko on varaa käyttää asumiseen, ruokaa ym. pakolliseen. Paljonko on ylimääräisiin huvituksiin. Ja tietenkin kannattaa miettiä, miten tulotasoa voisi nostaa. Voiko hakeutua toisen alan töihin esim. tai saada jotain sivutyötä. Koko homma vain pahenee päivä päivältä, jos asiaa ei hoideta kuntoon. Onhan kunnan velkaneuvonta tuttu paikka?

Ja sitten vinkki sulle: ole tarkkana siitä, että mies ei käytä sinun rahojasi esim. huvituksiin, juomiseen, pelaamiseen tai muuhun mistä maksuvaikeudet ovat alkunsa saaneetkin ja vedä sinua vahingossa mukaan velkasuohon. Mieti tarkkaan mitä teet, jos avioliitto tai lasten hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.

Meillä ollaan molemmat samassa tilanteessa :( Veljen perhe auttaa siltä osin, että saadaan niiltä lastenvaatteita ilmaiseksi, kun heillä pari vuotta vanhemmat lapset kuin meillä. Ja lisäksi mies tekee jotain pimeänä veljen perheen firmassa (pieniä apuhommia vain), mutta niin, että saa käteisenä, ettei mene tilin kautta. Mulla huonommin, kun olen vain kotona lasten kanssa.

Jos makselee harrastuskuluja samalla... ei ole kovin kiinnostunut pääsemäänkään veloistaan ja miksikäs olisikaan kun asuminen, ruoka ja harrastukset hoituu.

Vähän riippuu mistä laskuista ne velat on tulleet, mutta en kauaa katselisi. Heti palkkapäivänä saisi laittaa ruoka. ja asumiskulut mun tilille jos aikoo syödä ja asua.

Tehkää budjetti, jossa jaatte yhteiset kulut käytettävissä olevien varojen mukaan. Sinun ei pidä elättää miestä kokonaan, mutta jos olette päättäneet yhteiden talouden jakaa, niin aina ei voi laittaa kuluja tasan puoliksi.

Mieheltä tilanne tietysti vaatii, että alkaa hoitaa niitä velkojaan kuntoon, jos ei omin voimin niin sitten heti aika velkaneuvojalle. Isoihin hankintoihin ei jää varaa, koska ne velat ovat se iso hankinta ja kun velkojen sivukulut alkavat mennä alaspäin, niin siinä vaiheessa voi suunnitella säästämistä ja muutakin elämää.

Me olemme jo naimisissa, mutta on erilliset rahat ja avioehto. Hankinnat olen tehnyt mä ja mies kyllä pystyy asumaan kanssani halvemmalla kuin muuten, joten tavallaan jo tuen häntä taloudellisesti. Tosin yksin saisi varmasti jotain sosiaalitukia mitä ei saa nyt ollenkaan mun takiani.

Mies on ihan järkevä ja tarkka rahankäyttäjä periaatteessa ja luotan harkintaan, mutta vähän sellainen, että pitää kulisseja yllä eikä halua paljastaa huonoa rahatilannetta muille. On tosi vaikea saada parempia töitä, hakee jatkuvasti, muttei ole pariin vuoteen päässyt muunlaisiin kuin noihin epävarmoihin ja satunnaisiin keikkatöihon.

Ikävä tilanne ja mietin lähinnä sitä, että mihin teidän mielestänne puolison vastuu ulottuu? Mä olen periaatteessa just sitä mieltä myös, että ihmisten pitäisi hoitaa omat raha-asiansa. Muuten menee suhde helposti pesuveden mukana, kun vaikuttaahan se puolisoiden keskinäiseen dynamiikkaan. Toisaalta on kamalaa katsoa vierestäkään toisen kurjuutta.

Luulisi että tämä lama on aikaansaanut paljon vastaavia ongelmia perheisdä. Ihmeen vähän niistä puhutaan.

Ap

En ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta suosittelen, että puolison huonoa tilannetta ei kannata lähteä tekohengittämään. Se voi pahimmassa tapauksessa syventää hänen huonoa tilannettaan entisestään. Peli on vihellettävä heti poikki. Joskus paras auttaminen on sitä, että jättää auttamatta. 

Ja aloittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että parisuhteessa rahallisen avun antaminen toiselle ei ole fiksua, sillä se vääristää parisuhdetta. Suhde ei ole tämän jälkeen enää tasavertainen, vaan erilaiset valtapelit astuvat kuvaan.

Oletteko naimisissa? Jos olette, niin puolisollahan on lain mukaan elatusvelvollisuus...

Omassa suhteessa minä olen se velkaantunut osapuoli (velat syntyneet joitakin vuosia ennen kumppanin tapaamista). Olisin ollut ihan valmis pitämään kokonaan erilliset rahat kun muutimme yhteen, mutta avomies haluaa että meillä ei ole mitään valtavaa elintasokuilua. Makselen ulosottoja omasta palkastani (joka on siis bruttonakin vain puolet siitä mitä mies tienaa), vuokra maksetaan puoliksi, ruokaa kustannan sen mukaan kun pystyn mutta vähintään parisataa kuussa. Mies maksaa sitten loput sekä sähkön, vakuutukset, netit jne. Jonkin verran jää säästöönkin, käyttörahaa ei ihan kamalasti ole, mutta sen verran että välillä pystyy esim. käymään ulkona kahvilla tai ostamaan vaatteita. Velkaa ei enää ole kamalasti jäljellä, ja olen melko varma, että rahankäyttöni ei tule enää koskaan lähtemään samalla tavalla lapasesta.

Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on oleellista nimenomaan se, että ottaako velkaantunut kumppani vastuuta, osaako hän suunnitella rahankäyttöä, onko hän avoin velkatilanteestaan ja pystyykö säännöstelemään turhia menoja. Teidän tilanteenne vaikuttaa vähän siltä, että sinä omalta osaltasi enabloit miehesi vastuutonta rahankäyttöä, ts. hän tietää että voi törsätä rahojaan miten paljon huvittaa, kun sä kuitenkin hoidat ja paikkailet. Tämä on ongelma. Ongelma on myös se, että koet sen jotenkin epänaiselliseksi ottaa vastuuta talousasioista, tuolla huolestuttavalla asenteella tilanteenne nyt ei ainakaan korjaudu.

Sori, kesti niin kauan tuon viestin kirjoittamisessa, että ap olikin jo ehtinyt vastata osaan noista kysymyksistäni. Aika paljon on myös kiinni siitä, että missä määrin teillä on yhteiset/omat rahat? Onko esim. yhteistä taloustiliä, missä suhteessa menot jaetaan?

t. nro 10

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa? Jos olette, niin puolisollahan on lain mukaan elatusvelvollisuus...

Omassa suhteessa minä olen se velkaantunut osapuoli (velat syntyneet joitakin vuosia ennen kumppanin tapaamista). Olisin ollut ihan valmis pitämään kokonaan erilliset rahat kun muutimme yhteen, mutta avomies haluaa että meillä ei ole mitään valtavaa elintasokuilua. Makselen ulosottoja omasta palkastani (joka on siis bruttonakin vain puolet siitä mitä mies tienaa), vuokra maksetaan puoliksi, ruokaa kustannan sen mukaan kun pystyn mutta vähintään parisataa kuussa. Mies maksaa sitten loput sekä sähkön, vakuutukset, netit jne. Jonkin verran jää säästöönkin, käyttörahaa ei ihan kamalasti ole, mutta sen verran että välillä pystyy esim. käymään ulkona kahvilla tai ostamaan vaatteita. Velkaa ei enää ole kamalasti jäljellä, ja olen melko varma, että rahankäyttöni ei tule enää koskaan lähtemään samalla tavalla lapasesta.

Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on oleellista nimenomaan se, että ottaako velkaantunut kumppani vastuuta, osaako hän suunnitella rahankäyttöä, onko hän avoin velkatilanteestaan ja pystyykö säännöstelemään turhia menoja. Teidän tilanteenne vaikuttaa vähän siltä, että sinä omalta osaltasi enabloit miehesi vastuutonta rahankäyttöä, ts. hän tietää että voi törsätä rahojaan miten paljon huvittaa, kun sä kuitenkin hoidat ja paikkailet. Tämä on ongelma. Ongelma on myös se, että koet sen jotenkin epänaiselliseksi ottaa vastuuta talousasioista, tuolla huolestuttavalla asenteella tilanteenne nyt ei ainakaan korjaudu.

Meillä on hyvin pitkälle samanlainen jako, että mies maksaa jotain asumisesta ja ruuasta, mutta mä hoidan kaiken muun. Sitten tosiaan huomaan välillä, että hänellä on harrastus- yms menoja, mutta samaan aikaan kulutusluottoa ja luottokorttilaskuja. Hän osaa kyllä säännöstellä rahankäyttöä periaatteessa vaikka osa menoista tuntuu tarpeettomilta mielestäni.

Mutta sehän töstä nyt puuttuisi, että alkaisin päällepäsmäröidä hänen kulutustaan yksityiskohtaisesti ja elättäisin, hän ei varmaan tuntisi itseään kovin miehekkääksi enää ja minä tuntisin itseni hänen äidikseen ja se kaikki pilaisi parisuhteen. Enkä halua udella liikaa, hän tass ei kerro avoimesti raha-asioistaan. Tuntuu että pitää sallia toiselle yksityisyyttä ja kunnioitusta, toisaalta en haluaisi antaa jänen kärvistellä ongelmissa yksinään. Vaikeaa tasapainoilua.

Täällä vastailleista monilla näköjään on edes pieni kk palkka, mutta tilanne on, että miehellä ei ole säännöllistä palkkaa vaan ollut todella harvoin keikkatuloja viime vuosina. Toivoo tietysti koko ajan, että tilanne paranisi, kun lama hellittäisi eikä ehkä pidä itseään menetettynä tapauksena siinä mielessä, mikä johtaa velkaantumiseen. Hän saisi (en tiedä hakisiko ylpeänä) varmaan sosiaaliturvaa yksinään, mutta avioliitossahan puolison taloustilanne vaikuttaa, ettei saa.

Meillä ei ole sinällään yhteistä tiliä vaan eritellään laskut tarkasti kummankin omiksi laskuiksi. Minusta se on parempi. Kokeiltiin aluksi yhteistä tiliä, mutta se aiheutti stressiä molemmille, että meneekö tasan ja kumpi hyötyy/maksaa enemmän.

ap

Suostuuko ap miehesi puhumaan aiheesta? Oma mieheni salaa ja kieltäytyy puhumasta perintäkirjeistä ja ulosottokirjeistä. Velat kasautunut vuosia ennen parisuhdettamme vipeistä. Mies töissä ja meillä lapsia. Haluaisin tietää onko velassa kyse kympistä tai peräti kymppitonneista mutta asia ei valkene pimittämällä kun toinen vaitonainen,stressaavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa? Jos olette, niin puolisollahan on lain mukaan elatusvelvollisuus...

Omassa suhteessa minä olen se velkaantunut osapuoli (velat syntyneet joitakin vuosia ennen kumppanin tapaamista). Olisin ollut ihan valmis pitämään kokonaan erilliset rahat kun muutimme yhteen, mutta avomies haluaa että meillä ei ole mitään valtavaa elintasokuilua. Makselen ulosottoja omasta palkastani (joka on siis bruttonakin vain puolet siitä mitä mies tienaa), vuokra maksetaan puoliksi, ruokaa kustannan sen mukaan kun pystyn mutta vähintään parisataa kuussa. Mies maksaa sitten loput sekä sähkön, vakuutukset, netit jne. Jonkin verran jää säästöönkin, käyttörahaa ei ihan kamalasti ole, mutta sen verran että välillä pystyy esim. käymään ulkona kahvilla tai ostamaan vaatteita. Velkaa ei enää ole kamalasti jäljellä, ja olen melko varma, että rahankäyttöni ei tule enää koskaan lähtemään samalla tavalla lapasesta.

Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on oleellista nimenomaan se, että ottaako velkaantunut kumppani vastuuta, osaako hän suunnitella rahankäyttöä, onko hän avoin velkatilanteestaan ja pystyykö säännöstelemään turhia menoja. Teidän tilanteenne vaikuttaa vähän siltä, että sinä omalta osaltasi enabloit miehesi vastuutonta rahankäyttöä, ts. hän tietää että voi törsätä rahojaan miten paljon huvittaa, kun sä kuitenkin hoidat ja paikkailet. Tämä on ongelma. Ongelma on myös se, että koet sen jotenkin epänaiselliseksi ottaa vastuuta talousasioista, tuolla huolestuttavalla asenteella tilanteenne nyt ei ainakaan korjaudu.

Meillä on hyvin pitkälle samanlainen jako, että mies maksaa jotain asumisesta ja ruuasta, mutta mä hoidan kaiken muun. Sitten tosiaan huomaan välillä, että hänellä on harrastus- yms menoja, mutta samaan aikaan kulutusluottoa ja luottokorttilaskuja. Hän osaa kyllä säännöstellä rahankäyttöä periaatteessa vaikka osa menoista tuntuu tarpeettomilta mielestäni.

Mutta sehän töstä nyt puuttuisi, että alkaisin päällepäsmäröidä hänen kulutustaan yksityiskohtaisesti ja elättäisin, hän ei varmaan tuntisi itseään kovin miehekkääksi enää ja minä tuntisin itseni hänen äidikseen ja se kaikki pilaisi parisuhteen. Enkä halua udella liikaa, hän tass ei kerro avoimesti raha-asioistaan. Tuntuu että pitää sallia toiselle yksityisyyttä ja kunnioitusta, toisaalta en haluaisi antaa jänen kärvistellä ongelmissa yksinään. Vaikeaa tasapainoilua.

Täällä vastailleista monilla näköjään on edes pieni kk palkka, mutta tilanne on, että miehellä ei ole säännöllistä palkkaa vaan ollut todella harvoin keikkatuloja viime vuosina. Toivoo tietysti koko ajan, että tilanne paranisi, kun lama hellittäisi eikä ehkä pidä itseään menetettynä tapauksena siinä mielessä, mikä johtaa velkaantumiseen. Hän saisi (en tiedä hakisiko ylpeänä) varmaan sosiaaliturvaa yksinään, mutta avioliitossahan puolison taloustilanne vaikuttaa, ettei saa.

Meillä ei ole sinällään yhteistä tiliä vaan eritellään laskut tarkasti kummankin omiksi laskuiksi. Minusta se on parempi. Kokeiltiin aluksi yhteistä tiliä, mutta se aiheutti stressiä molemmille, että meneekö tasan ja kumpi hyötyy/maksaa enemmän.

ap

Pakkohan nuo asiat on keskustella, ei siitä muuten mitään tule. Meillä on samanlaisia kokemuksia, molemmat elättäneet toisiaan vuorotellen. Ja kuten joku sanoi: avioliitossa on elatusvelvollisuus.

Miehen motivaatio: haluaako oikeasti parantaa tilannettaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko naimisissa? Jos olette, niin puolisollahan on lain mukaan elatusvelvollisuus...

Omassa suhteessa minä olen se velkaantunut osapuoli (velat syntyneet joitakin vuosia ennen kumppanin tapaamista). Olisin ollut ihan valmis pitämään kokonaan erilliset rahat kun muutimme yhteen, mutta avomies haluaa että meillä ei ole mitään valtavaa elintasokuilua. Makselen ulosottoja omasta palkastani (joka on siis bruttonakin vain puolet siitä mitä mies tienaa), vuokra maksetaan puoliksi, ruokaa kustannan sen mukaan kun pystyn mutta vähintään parisataa kuussa. Mies maksaa sitten loput sekä sähkön, vakuutukset, netit jne. Jonkin verran jää säästöönkin, käyttörahaa ei ihan kamalasti ole, mutta sen verran että välillä pystyy esim. käymään ulkona kahvilla tai ostamaan vaatteita. Velkaa ei enää ole kamalasti jäljellä, ja olen melko varma, että rahankäyttöni ei tule enää koskaan lähtemään samalla tavalla lapasesta.

Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on oleellista nimenomaan se, että ottaako velkaantunut kumppani vastuuta, osaako hän suunnitella rahankäyttöä, onko hän avoin velkatilanteestaan ja pystyykö säännöstelemään turhia menoja. Teidän tilanteenne vaikuttaa vähän siltä, että sinä omalta osaltasi enabloit miehesi vastuutonta rahankäyttöä, ts. hän tietää että voi törsätä rahojaan miten paljon huvittaa, kun sä kuitenkin hoidat ja paikkailet. Tämä on ongelma. Ongelma on myös se, että koet sen jotenkin epänaiselliseksi ottaa vastuuta talousasioista, tuolla huolestuttavalla asenteella tilanteenne nyt ei ainakaan korjaudu.

Meillä on hyvin pitkälle samanlainen jako, että mies maksaa jotain asumisesta ja ruuasta, mutta mä hoidan kaiken muun. Sitten tosiaan huomaan välillä, että hänellä on harrastus- yms menoja, mutta samaan aikaan kulutusluottoa ja luottokorttilaskuja. Hän osaa kyllä säännöstellä rahankäyttöä periaatteessa vaikka osa menoista tuntuu tarpeettomilta mielestäni.

Mutta sehän töstä nyt puuttuisi, että alkaisin päällepäsmäröidä hänen kulutustaan yksityiskohtaisesti ja elättäisin, hän ei varmaan tuntisi itseään kovin miehekkääksi enää ja minä tuntisin itseni hänen äidikseen ja se kaikki pilaisi parisuhteen. Enkä halua udella liikaa, hän tass ei kerro avoimesti raha-asioistaan. Tuntuu että pitää sallia toiselle yksityisyyttä ja kunnioitusta, toisaalta en haluaisi antaa jänen kärvistellä ongelmissa yksinään. Vaikeaa tasapainoilua.

Täällä vastailleista monilla näköjään on edes pieni kk palkka, mutta tilanne on, että miehellä ei ole säännöllistä palkkaa vaan ollut todella harvoin keikkatuloja viime vuosina. Toivoo tietysti koko ajan, että tilanne paranisi, kun lama hellittäisi eikä ehkä pidä itseään menetettynä tapauksena siinä mielessä, mikä johtaa velkaantumiseen. Hän saisi (en tiedä hakisiko ylpeänä) varmaan sosiaaliturvaa yksinään, mutta avioliitossahan puolison taloustilanne vaikuttaa, ettei saa.

Meillä ei ole sinällään yhteistä tiliä vaan eritellään laskut tarkasti kummankin omiksi laskuiksi. Minusta se on parempi. Kokeiltiin aluksi yhteistä tiliä, mutta se aiheutti stressiä molemmille, että meneekö tasan ja kumpi hyötyy/maksaa enemmän.

ap

Pakkohan nuo asiat on keskustella, ei siitä muuten mitään tule. Meillä on samanlaisia kokemuksia, molemmat elättäneet toisiaan vuorotellen. Ja kuten joku sanoi: avioliitossa on elatusvelvollisuus.

Miehen motivaatio: haluaako oikeasti parantaa tilannettaan?

Meillä avoliitto ja mies rahavaikeuksissa. En tiedä velkojen määrää saati syytä. Olen antanut rahaa laskuihin mutten tiedä onko käyttänyt niihin

Auttaako tämä aivokääpiömies vuorostaan teitä, kun hankkiudutte ongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Auttaako tämä aivokääpiömies vuorostaan teitä, kun hankkiudutte ongelmiin?

Rahavaikeuksinen mies tukee kaikin tavoin jos minulla vaikeaa. Hänen vaikeutensa raha. Minulla omani. Joskus hänkin tukenut minua taloudellisesti, rakasta autetaan omien kykyjen mukaan