Lue keskustelun säännöt.
Maaret Kallion hieno kirjoitus Hesarissa tänään: "Vanhemmat kaipaavat aina vanhempiaan"
08.12.2016 |
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000004897950.html
Olispa mukava, jos Suomessakin sukupolvet välittäisivät toisistaan.
Kommentit (18)
Minusta yksi ongelma asiassa on, että tämän päivän lapsia ei voi hoitaa samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten heidän vanhempiaan hoidettiin. Kun omat lapseni aikoinaan olivat isovanhemmillaan hoidossa, en minä antanut mitään ohjeita vanhemmilleni, miten lapsiani pitää hoitaa. Vanhempani olivat kasvattaneet ja hoitaneet minut eikä mulla ollut mitään syytä olettaa, etteikö samanlainen hoiva sopisi omille lapsillenikin. Äitini aina sanoikin, että kotona on kodin tavat ja mummolassa mummolan tavat. Näillä mentiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Nykyisin kaikessa pitää mennä lasten vanhempien haluamalla tavalla ihan riippumatta siitä, sattuuko se sopimaan isovanhemmille. Ei mikään ihme, jos isovanhemmat katsovat helpommaksi olla kokonaan hoitamatta lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ylläolevan kanssa. Lapsille tekee vain hyvää huomata että eri paikoissa on eri toimintatavat ja muualla on erilaista kuin kotona.
Muuten olen kyllä samaa mieltä Kallion kanssa, koskettava kirjoitus vanhemmuudesta. Onneksi omilla lapsillani on aivan mahtavat isovanhemmat.
Kannattaa lukea artikkeli ja katsoa video, antaa miettimisen aihetta meille kaikille.
Ja videolla ei puhuta, mikä on konkreettisesti oikea tapa kasvattaa lasta, kenen tapa on oikea tai kenen väärä.
Pikemminkin armollisuudesta vanhempia kohtaan ja miten sekä antaa että pyytää anteeksi.
En minä ainakaan kaipaa äitiäni. Varsinkaan sekaantumaan perheeni asioihin. Enkä dementoitunutta aggressiivista appeani.
Juttu ei näy jos ei ole Hesarin tilaaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttu ei näy jos ei ole Hesarin tilaaja...
Hyvin näkyy kun painat linkkiä sekä play-nappia videon kohdalla...
"VAIKKA neuvola-, koulu- ja terveydenhuoltopalvelut olisivat kuinka hienot, eivät ne voi korvata oman suvun ja heimon antamaa turvaa. Parhainkaan neuvolatäti ei tarjoa samaa lämpöä kuin isovanhempi. Taitava ammattilainen on usein tärkeä tuki, mutta hän on silti työtehtävissä, ei osa sukupolvien rakkaudellisessa ketjussa."
Ihanasti kirjoitettu meille joilla ei ole kuin neuvolan tuki ja jotka emme ole kasvaneet osana sukupolvien rakkaudellista ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki todellakaan kaipaa vanhempiaan, olivatpa nämä elossa tai kuolleita. Ärsyttävä olettamus otsikossa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu ei näy jos ei ole Hesarin tilaaja...
Hyvin näkyy kun painat linkkiä sekä play-nappia videon kohdalla...
Juttu ei näy. En puhu nyt videosta.
"Parhainkaan neuvolatäti ei tarjoa samaa lämpöä kuin isovanhempi. Taitava ammattilainen on usein tärkeä tuki, mutta hän on silti työtehtävissä, ei osa sukupolvien rakkaudellisessa ketjussa."
Tästä voin olla heti aivan eri mieltä. Meillä oli kahdella nuorimmaisella lapsella aivan mahtava eläkeikää lähestyvä neuvolaterkkari ja lasken hänet ihan isovanhempitasoiseksi. Oikeastaan hän oli lapsillemme läheisempi kuin esim. oma äitini, joka ei ole nuorimmaistani nähnyt koskaan, puhumattakaan isästäni, joka on nähnyt vain vanhimman lapseni. Neuvolaterkkari oli paljon muutakin kuin "taitava ammattilainen" ja hän oli minulle erittäin tärkeä lasteni ollessa pieniä, saimme häneltä sitä tukea ja rakkaudellista lämpöä jota tarvitsimme ja se kannattelee vielä nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki todellakaan kaipaa vanhempiaan, olivatpa nämä elossa tai kuolleita. Ärsyttävä olettamus otsikossa jo.
Nimenomaan tällaisista kommenteista tulee olo kuinka huutava pula siitä omasta vanhemmasta olisi. Mutta selvästi taustalla on ongelmainen perhe eli vanhempasi eivät ole hoitaneet kunnolla hommansa. Tuo ei kuitenkaan poista sitä perustavanlaatuista tarvetta kuulua perheeseen ja olla läheisissä väleissä omien vanhempiensa kanssa. On surullista miten me ihmiset sotkemmme ja sössimme be tärkeimmät ja rakkaimmat ihmissuhteet lähes poikkeuksetta ja aina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki todellakaan kaipaa vanhempiaan, olivatpa nämä elossa tai kuolleita. Ärsyttävä olettamus otsikossa jo.
Nimenomaan tällaisista kommenteista tulee olo kuinka huutava pula siitä omasta vanhemmasta olisi. Mutta selvästi taustalla on ongelmainen perhe eli vanhempasi eivät ole hoitaneet kunnolla hommansa. Tuo ei kuitenkaan poista sitä perustavanlaatuista tarvetta kuulua perheeseen ja olla läheisissä väleissä omien vanhempiensa kanssa. On surullista miten me ihmiset sotkemmme ja sössimme be tärkeimmät ja rakkaimmat ihmissuhteet lähes poikkeuksetta ja aina
Hienosti päättelit, että puhun omasta perheestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki todellakaan kaipaa vanhempiaan, olivatpa nämä elossa tai kuolleita. Ärsyttävä olettamus otsikossa jo.
Nimenomaan tällaisista kommenteista tulee olo kuinka huutava pula siitä omasta vanhemmasta olisi. Mutta selvästi taustalla on ongelmainen perhe eli vanhempasi eivät ole hoitaneet kunnolla hommansa. Tuo ei kuitenkaan poista sitä perustavanlaatuista tarvetta kuulua perheeseen ja olla läheisissä väleissä omien vanhempiensa kanssa. On surullista miten me ihmiset sotkemmme ja sössimme be tärkeimmät ja rakkaimmat ihmissuhteet lähes poikkeuksetta ja aina
No minä en ole jäänyt ulvomaan kykenemättömien vanhempieni perään, vaan olen ottanut elämäämme mukaan niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla osa perheemme arkea ja elää kanssamme. Tuo yllä kertomani neuvolaterkkari kuului tähän kategoriaan lasten ollessa pieniä ja häneltä saimme sitä mitä en omilta vanhemmiltani ole koskaan saanut, enkä tule saamaankaan. Viime joulun vietimme ex-anoppilassa ja siellä oli ihanaa. Emme ole "ketjua", mutta tässä hetkessä tärkeitä toisillemme. Jos vain kaipailisin omien vanhempieni perään, olisin jo osastohoidossa. Minä en tarvitse vanhempiani, enkä halua kuulua samaan perheeseen heidän kanssaan, koska hekään eivät sitä halua, eivätkä osaa kohdella perhettäni kunnioittavasti ja rakkaudella.
Ihan asiaa, mutta kannattaa muistaa että on paljon vanhempia jotka haluavat hoitaa lapsensa toisin (painavista syistä) kuin omat vanhemmat ovat hoitaneet heidät.
On myös paljon välimuotoja miten isovanhempia osallistutetaan elämään. Meidän lapset eivät ole olleet isovanhemmilla hoidossa vasta kun osasivat itse kertoa miten siellä on mennyt, siihen asti tavattiin koko perheenä.
En näe mitään syytä palata aikaan, jolloin vanhemmat eivät saaneet olla vanhempia, vaan isovanhemmat menivät heidän tontilleen. Sain lapsena seurata aitiopaikalta kun mummoni mustamaalasi äitiäni ja oli meillä kuin kotonaan "emäntänä", sekä hänen luo mentäessä hän yritti talloa äitini kaikin keinoin. Eikä se ole edes mitenkään poikkeuksellinen tarina Suomessa. Ei sellaisesta hyödy lapset millään tavalla, päinvastoin.
Jos vanhemmat eivät luota omiin vanhempiin lastensa kanssa, niin sille on yleensä syy.
Tuossa kirjoituksessa oli paljon asiaa, mutta toisaalta myös paljon ihmeellisiä oletuksia. Esimerkiksi tunnuttiin olettavan, että tuoreet isovanhemmat ovat aina eläkkeellä! Mun mieheni vanhemmat saivat hänet teini-ikäisinä, ovat siis nyt nelikymppisiä ja heillä on myös vielä kotona asuvia kouluikäisiä lapsia. Jos saisimme nyt lapsia niin tuskinpa olisivat heidän prioriteettilistallaan ykkösenä. Itse taas asun kaukana omista sukulaisistani. Varmasti nämä meidän hypoteettiset lapset saisivat paljon rakkautta isovanhemmilta ja muulta lähisuvulta, mutta mitään lastenhoitotukiverkkoa ei ole. Luulisi tämän olevan aika tyypillistä nykypäivänä, kun suvut ja klaanit eivät enää pysy samalla paikkakunnalla keskenään nyhjäämässä.
Kyllä sitä jaettua vanhemmuutta voi luoda muutenkin kuin isovanhempia osallistamalla. Meille esimerkiksi ystäväperheet ja sisarukset ovat olleet kultaakin arvokkaampia. Varmasti monille paljon parjattu neuvola on ihana avun paikka. Joillekin opettajat, lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat ovat aitoja kasvatuskumppaneita.
On paljon perheitä joissa isovanhemmat ovat vielä työelämässä, kuten myös niitä joilla isovanhemmat ovat huonokuntoisia. Kyllä monilla kuusikymppisilläkin alkaa olla erinäisiä kremppoja, eikä varmasti jakseta yöheräilyjä ja kiukutteluja niin kuin nuorempina. Olisi hyvä ettei tällaisia isovanhempia syyllistettäisi, eikä myös vanhempia jotka eivät syystä tai toisesta halua jättää lapsia hoitoon. Ja kyllähän vanhempia voi tukea muutenkin kuin ottamalla pikkulapsia (alle 3v) hoitoon. Voi kun jompikumpi mummo olisi joskus huonosti nukutun yön jälkeen tuonut pullaa ja sanonut, että kylläpä sinä olet hyvä äiti! Ja harva esimerkiksi vauvaa haluaa yökylään antaa, mikä lienee ihan vauvan ja äidin biologian kannalta luonnollista. Vauva tarvitsee äitiään ja äiti kiintyy vauvaansa. Tuona aikana mielestäni ihanteellinen apu olisi arjen apu ja tsemppaus.
Ylös & lukekaa ihmeessä juttu!