THL: Jo joka kolmas vuonna 1987 syntynyt syö psyykenlääkkeitä!

Lääkeyhtiöt tahkoaa rahaa.

Olen syntynyt -88 ja itse kärsinyt mielenterveysongelmista nuorena aikuisena (syömishäiriö). Olen kuitenkin pystynyt hankkimaan itselleni arvostetun ammatin ja menestynyt urheilussa sekä hankkinut perheen. Vaikka ystäväpiirini koostuu lähinnä ns. hyväosaisista, ovat nämä ongelmat hyvin tuttuja. Osa syrjäytyy jo peruskoulun jälkeen, toiset uupuvat vaativassa työelämässä, nuoret perheet jäävät yksin. Yhteiskunta vaatii paljon ja monelle se on liikaa.

Ihmiset hakeutuu psykiatrille enemmän nykypäivänä, jotka sitten jakelee näitä diagnooseja. Saadakseen rahaa jos ei ole työkykyinen, tarvii diagnoosin ellei sitten ala toimeentulotukiasiakkaaksi.

Kuulostaa todella kamalalle, varsinkin kun pitkäaikaisesti käytettynä monet mielialalääkkeet vievät terveyden. Sivuvaikutukset lääkkeissä saattavat näkyä vasta vuosien päästä ja silloin niihin ollaan jo pahasti koukussa. Maksakin sanoo itsensä irti nopeammin.

No täällä yksi 80-luvulla syntynyt, jolla kokemusta psyykelääkkeiden tyrkyttämisestä. Mulla on vuosien ajan ollut ajoittaista unettomuutta, etenkin tilanteissa joissa on kuormittava elämäntilanne ja jos en esim. flunssan vuoksi pääse liikkumaan tarpeeksi reippaasti stressiä poistaakseni. Tuolloin saattaa käydä niin, että pyörin sängyssä kolmeen, neljään saakka, ja aamulla herätys vähän kuuden jälkeen töihin. Lääkkeeksi otan silloin tällöin puolikkaan nukahtamislääkkeen, joka auttaa. Lääkäreiden on kuitenkin ollut vuosien varrella todella vaikea kirjoittaa mulle tuota nukahtamislääkettä, vaan aina tyrkyttävät masennuslääkettä lievällä annostuksella. Noin 5 vuotta sitten, kun univaikeudet alkoivat ekan kerran, kokeilin lääkärin ohjeen mukaista masennuslääkettä unettomuuteen. Lopputulos: seksuaalinen halukkuus tipahti nollaan ja sivuoireena epämiellyttäviä sähköiskumaisia tuntemuksia kehossa. Lopetin masennuslääkkeet ja sivuoireet poistuivat. Eräältä hyvältä lääkäriltä sain respetin nukahtamislääkkeisiin, joita kuluu vuodessa ehkä 1-2 pakettia, eli todella vähän siis. Kuitenkin tämän reseptin uusiminen on aina ihan järkyttävää säätämistä kun lääkärit tyrkyttää SSRI-lääkkeitä, joista ei ollut siis hyötyä unettomuuteeni ja vain sivuoireita.

Hyvin tulkittu. Joka kolmas on jossain vaiheessa elämäänsä käynyt psykiatrisesa hoidossa tai ostanut psyykenlääkkeitä.

Lääkärithän tyrkyttävät masennuslääkkeitä kaikille joille eivät keksi parempaa diagnoosia.

Laman kriittisessä vaiheessa kokeneet lapset?

Tiedän joitakin, jotka on aloittaneet masennuslääkkeet ja Ketipinoreja jo teini-iässä.

Mäkin olen syntynyt -88 ja tuttu homma tuo psyykelääkkeiden tyrkyttäminen teiniajoilta. Tunsin myös silloin useita, jotka niitä käytti. En suostunut aloittamaan tuota lääkitystä. En ollut mielestäni masentunut, vaan kärsin unettomuudesta ja mulla oli muutoin vain vastoinkäymisiä silloin elämässäni. En ymmärrä miksi sureminen olisi lääkittävä mielentila? Masennus on enemmin alakuloa ilman syytä. Sellaista tilaa tulisi hoitaa eikä normaalia surun tuntemista.

Mieheni on -81. Ei ikinä ollut mitään lääkitystä, mutta lähes kaikki hänen kaverinsa/tuttunsa ovat joko linnassa, narkkeja, alkoholisteja tai lääkityksellä.

Tämä on aika kärjistetysti nyt sanottu, mutta todella moni 80- luvulla syntynyt on aika kujalla. Totta kai joukosta löytyy selväjärkisiäkin ja ihan tavallisia mallikansalaisia, mutta jotenkin suurin osa näistä kaupugilla pyörivistä ongelmatapauksista ovat kasarilla syntyneitä.

Olen itse 90-luvulla syntynyt ja koulussani oli ala- ja yläaste yhdistettynä. Suurin osa 80-90- luvun alussa syntyneet olivat ongelmatapauksia- ja ne samat naamat ovat sitä edelleen. Osa kuollut aineisiin ja monella lääkitys. Hengaavat erittäin pahoissa porukoissa.

Tiedä sitten mistä tämäkin johtuu..

On tuo vähän surkeaa. Kyllä elämää pitäisi pystyä elämään ilman tuomosia pillereitäkin. Hyvinvointivaltiossa kun ollaan kuitenkin. Jossainmäärin siedettävät olot on lähes jokaisella.

Eihän täällä kaikki nyt onnellisia ole mutta useimmilla on katto pään päällä, on lämmintä ja lämmin vesi tulee sisälle ja kaikkea semmosta. 

Ei ihme, että suomella menee huonosti kun kansa on lääkkeitä täyteen pumpattuja hulluja.

Joojoo,jyväskyläläisellä juontajalla oli fyysinen selkävaiva mutta siihenkin yritettiin tyrkyttää psyykelääkkeitä.Kuten sanottu se on helppo diagnoosi kun ei muuta keksitä.

Olen syntynyt -84. Luokkakavereista on pari kuollut, suurimmasta osasta en tiedä miten menee. Muutama on pärjännyt tosi hyvin, itse olen keskiluokkainen duunari, jolla kaikki on ok. Meidän koulussa/asuinalueella oli ainakin perheiden kirjo tosi laaja, oli hyvätuolisia omakotitaloilta ja sitten lähiökerrostalon alkkisperheen lapsia. Arvaatte varmaan kummasta perheestä kuolleet ja ongelmaiset enimmäkseen tulivat.

+/- Parikymppiset naiset ovat oikeita mielenterveyden tautipesiä nykyään. Olisi mielenkiintoista tietää mistä johtuu. Onkohan yhteiskunnan asettamat tavoitteet liian kovia. Ehkä se vastuu itsestä ja muista sekä tasa-arvo ei sovellukaan naisen psyykkeelle. 

Lama.

Iltapäivälehti/valemediatyyppistä otsikointia. Joka kolmas on syönyt, ei niin että joka kolmas syö.

Olen 86-syntynyt ja kaveripiirini koostuu lähinnä siitä paremmin pärjäävästä puolikkaasta, jolla akateeminen koulutus ja paketti päälisin puolin kasassa. Mutta erilaiset psyykkiset ongelmat ovat silti suht yleisiä. On mm. masennusta, paniikkihäiriöitä, syömishäiriöitä ja yksi jo burn outinkin kokenut.

Itsellänikin on useampi masennusjakso takana ja lääkkeitäkin kokeiltu. Haluaisin terapiaan, mutta ilman kelan korvausta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti lääkkeet ovat edullisempia, joten niitä sitten tyrkytetään.

Huono vuosikerta tuo 1987.