Lapsi sanoo minulle koko ajan "äiti älä sano vihaisesti"
Hunajaisella äänelläkö lapsia sitten pitäisi komentaa? Ja siis sanon sen jälkeen eri lailla, en vihaisesti, mutta sitten lapsi ei tee sitä mitä pyydetään. Aaargght. Tai tekee sellaista, josta on sanottu, että älä tee, kuten hyppii sängystä ympäri taloa.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa sitä mitä saa tehdä. Hyvä esimerkki on: älä hupi vesilätäkköihin ja hypi vesilätäköiden yli. Käännä ilmaisu siis positiiviseksi. Lapsesi on kyllästynyt komenteluun.
Kiitos, tätä voisin yrittää.
Katso pari kautta star trek the next generationia tai deep space 9:iä ja katso miten niissä kapteenit toimii.
Ehket kuule itse omaa äänensävyäsi? Meillä mies sanoo välillä kiukkuisesti asioista ja saa lapsen melkein itkemään, vaikka on omasta mielestään neutraali i vain jämäkkä. Mutta todellisuudessa on töykeä ja kiukkuinen ja tekee kuulijalle vain ikävän olon. Voisiko olla, että lapsesi on oikeassa? Hunajaisen lässytyksen ja vihaisuuden lisäksi on paljon sävyjä. Jos pyytäisit jonkun muum kertomaan miltä kuulostat tai laitat kameran nauhoittamaan ja sitten pyydät lastasi kertomaan milloin olet ollut vihainen ja milloin taas neutraali, tiukka jne.
Yleensäkin on tehokkaampaa kertoa miten haluaa lapsen toimivan. Lapsilla ei useinkaan ole vielä kykyä muuttaa kieltoa sallituksi toiminnaksi ilman apua. Näitä oman toiminnan joskus taitoja harjoitellaan pitkälle nuoruuteen asti.
Eli sen sijaan että jatkuvasti kieltäisit niin kerrotkin mitä haluat lapsen tekevän. Esim älä juokse -> kävele. Tällöin ei-sana ei koe inflaatiota ja on tehokkaampi kun sitä oikeasti tarvitaan, esim jos lapsi on vaarassa satuttaa itsensä tms.
Kokeile sanoa sitä mitä saa tehdä. Hyvä esimerkki on: älä hupi vesilätäkköihin ja hypi vesilätäköiden yli. Käännä ilmaisu siis positiiviseksi. Lapsesi on kyllästynyt komenteluun.