Onko oikein, että mummu hylkää muut lapsenlapset, kun lempilapsi saa lapsia?

Keskustelu menee sivuraiteille. Tässä ei ollut kyse hoitoavusta vaan siitä että mummu ei vietä minkäänlaista aikaa lastenlasten kanssa. On ihan eri asioita. Jos mummu pyytää lapsenlapset itse kylään, ei sitä voi verrata hoitoavun pyytämiseen. Ja yleensä vanhemmat sitten sopivat muuta kun on tiedossa lasten kyläily mummulla.

Suvussani on ihan normaalia että mummu pyytää kaikki lapsenlapset vaikka päiväksi leipomaan tai leikkimään. Olen yleensä siellä apuna koska omani on alle 1v ja olen kotona. Muuten ideana on se että mummu haluaa viettää aikaa pienten kanssa, ilman että kukaan pyytää hoitoavuksi. Toki hän myös hoitaa jos omilta menoiltaan ehtii ja kaikki aikuiset ymmärtää että mummun ehdoilla mennään jos hoitoapua tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on ainoastaan siitä, että pitäisi huomata, viekö ainoana kaiken mummun ajan.

Jos perhe- elämä on niin vaikeaa, pitäisikö hakea apua muualta, eikä vaivata sitä mummua jatkuvasti?

Me emme ole ikinä niin tehneet, ja nyt mummu on hylännyt meidän lapset, ja pistää kaikki paukkunsa näiden toisten lapsiin.

Meidän pennuilla on mummua ikävä.

Meillä lasten mummoikävä ratkaistaan pyytämällä isovanhemmat syömään tai mennään isovanhempien luokse eväät mukana ja hoidan mieheni kanssa tarjoilun ja muun ja sillä aikaa lapset nauttivat isovanhempien seurasta. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Olen huomannut isovanhempienkin nauttivan, kun saavat keskittyä täysin lapsiin, eikä häärätä keittiössä tai siivota lasten jälkiä. Eikä isovanhemmatkaan väsy vierailusta.

No olen tehnyt näinkin.. Ja arvaapa mitä. Mummu ei kerkeä kun on luvannut mennä sisarukselle. Viimeksi raahasi tämän sisaren ja tämän lapset mukaan ja syötti näitä lapsia ja vaihteli vaippoja..

Minä laitoin ruokaa ja mies oli meidän lapsien kanssa. Et ei se nyt paljon auttanut..

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu menee sivuraiteille. Tässä ei ollut kyse hoitoavusta vaan siitä että mummu ei vietä minkäänlaista aikaa lastenlasten kanssa. On ihan eri asioita. Jos mummu pyytää lapsenlapset itse kylään, ei sitä voi verrata hoitoavun pyytämiseen. Ja yleensä vanhemmat sitten sopivat muuta kun on tiedossa lasten kyläily mummulla.

Suvussani on ihan normaalia että mummu pyytää kaikki lapsenlapset vaikka päiväksi leipomaan tai leikkimään. Olen yleensä siellä apuna koska omani on alle 1v ja olen kotona. Muuten ideana on se että mummu haluaa viettää aikaa pienten kanssa, ilman että kukaan pyytää hoitoavuksi. Toki hän myös hoitaa jos omilta menoiltaan ehtii ja kaikki aikuiset ymmärtää että mummun ehdoilla mennään jos hoitoapua tarvitaan.

Kiitos! Joo mut täytyy koittaa useammin tuota, että pyydän mummun tänne kylään.

Kiitti tuosta vinkistä! Täytyy vain itse koittaa olla aktiivinen.

Mun äiti on ollut apuna siellä, missä mummoa eniten tarvitaan. Hetken tuntui hassulta, kun hän "unohti" minun lapseni siskon saatua esikoisensa. Myöhemmin huomio siirtyi kolmannelle. Kun järjellä ajattelen, isoäiti on aina ollut siellä, missä lapset pieniä, perhe kriisissä tai avun tarve muuten suurin. Vähitellen olen myös ymmärtänyt, miten viisas hän on ollut rajoittaessaan omaa kuormaansa, kun vuosia karttuu ja voimat vähenevät, ja säilyttäessään myös oman elämän. Ymmärrän, että jos tuntee tulleensa jo lapsen kohdelluksi epätasa-arvoisesti, niin samaa epätasa-arvoa näkee lastenlasten huomioinnissa. Mutta toisaalta  tasapuolisuus ei ole ainoa tapa jakaa huomiota, vaan mummo saattaa intuitiivisesti tietää, kuka tarvitsee hänen rajallisia voimiaan eniten. Siitäkin voi olla ylpeä, että sinun luotetaan pärjäävän itse. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on ollut apuna siellä, missä mummoa eniten tarvitaan. Hetken tuntui hassulta, kun hän "unohti" minun lapseni siskon saatua esikoisensa. Myöhemmin huomio siirtyi kolmannelle. Kun järjellä ajattelen, isoäiti on aina ollut siellä, missä lapset pieniä, perhe kriisissä tai avun tarve muuten suurin. Vähitellen olen myös ymmärtänyt, miten viisas hän on ollut rajoittaessaan omaa kuormaansa, kun vuosia karttuu ja voimat vähenevät, ja säilyttäessään myös oman elämän. Ymmärrän, että jos tuntee tulleensa jo lapsen kohdelluksi epätasa-arvoisesti, niin samaa epätasa-arvoa näkee lastenlasten huomioinnissa. Mutta toisaalta  tasapuolisuus ei ole ainoa tapa jakaa huomiota, vaan mummo saattaa intuitiivisesti tietää, kuka tarvitsee hänen rajallisia voimiaan eniten. Siitäkin voi olla ylpeä, että sinun luotetaan pärjäävän itse. 

Meillä appivanhemmat satsasivat aluksi tyttärensä lapsiin (kun siellä oli oikein poikiakin) ja myöhemmin toisen poikansa lapsiin. Nyt käly sitten napisee minulle, kun vanhempansa viettävät kaikki joulut tuon toisen veljen perheen luona ja anoppi oli jopa aupairina heitä hoitamassa. Kun muut lapsenlapset ovat isoja, ei appivanhemmilla ole mitään syytä muuttaa totuttuja tapojaan, vaan tälle perheelle "pitää antaa muistoja isovanhemmista"  aina vaan, vuodesta toiseen.  

Me ei olla vaadittu mitään, ollaan saatu junailtua työreissutkin vuosien mittaan ilman hoitoapua, mutta se on johtanut vain siihen, ettei meille edes ole tarjottu kuin rippusia.   Koska muut on tarvinneet niin paljon enemmän.   Niin aikaisin ei voi pyytää heitä esim. jouluvieraiksi,etteikö olisi jo muuta sovittu. Tuntuu kyllä että ollaan b-luokan väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu menee sivuraiteille. Tässä ei ollut kyse hoitoavusta vaan siitä että mummu ei vietä minkäänlaista aikaa lastenlasten kanssa. On ihan eri asioita. Jos mummu pyytää lapsenlapset itse kylään, ei sitä voi verrata hoitoavun pyytämiseen. Ja yleensä vanhemmat sitten sopivat muuta kun on tiedossa lasten kyläily mummulla.

Suvussani on ihan normaalia että mummu pyytää kaikki lapsenlapset vaikka päiväksi leipomaan tai leikkimään. Olen yleensä siellä apuna koska omani on alle 1v ja olen kotona. Muuten ideana on se että mummu haluaa viettää aikaa pienten kanssa, ilman että kukaan pyytää hoitoavuksi. Toki hän myös hoitaa jos omilta menoiltaan ehtii ja kaikki aikuiset ymmärtää että mummun ehdoilla mennään jos hoitoapua tarvitaan.

Kiitos! Joo mut täytyy koittaa useammin tuota, että pyydän mummun tänne kylään.

Kiitti tuosta vinkistä! Täytyy vain itse koittaa olla aktiivinen.

Niinpä. Kun anoppi on pyytänyt meidän lapset "hiihtolomalle", siellä on ollut aina myös kälyn lapset. Ja lapsia on kohdeltu selkeän eriarvoisesti. Kerran sitten sanoin anopille, että huomasitko, mitä just äsken teit? Kantoi ranteet notkuen lisää voileipiä tyttärenpojille ja pojantyttäret saivat pyytämiensä leipien sijasta luennon naisesta, joka söi niin paljon että vatsalaukku repesi. 

On muutettu kehyskuntaan maalle koska ei-rikkaiden on ollut pakko saada ökylinna ja silloin tontin on pitänyt olla ilmainen. Harrastuksia naapurikuntien alueella pitää olla kuitenkin neljällä tenavalla useita ja monesti viikossa, kyyditsijä välttämätön, myös koulumatkohin. Lisäksi riehakasta baarielämää pitää myös lasten saannin jälkeen jatkaa, samoin jopa ulkomaanreissuja kahdestaan ilman lapsia jotta parisuhde voi hyvin. Kesälomaa voi myös hyvin viettää ilman lapsia. Suuri talo ja piha vaatii myös kotiapulaista.

Mummoa siis tarvitaan, eivät vanhemmat ylläolevaa voi yksin ylläpitää. Tälläisen perheen lapsista tulee väkisinkin ajankäytöllä mitattuna mummon "suosikkeja" Sellaiset lastenlapset ketkä eivät juuri harrasta, kenellä harraste/koulumatkat kivenheitto, ketkä asuvat kerrostalossa taajamassa ja kenen vanhemmat kotihiiriä eivät "tarvitse" apua mutta koska isovanhemmat kiinni näissä muissa toimissa pitää isovanhempien ja näiden lasten tavalliseen tapaamiseen sopia viikkoja ennen vastaanottoaika. Puhumattakaan jos on kyse lapsettomasta joka halusisi joskus tavata vanhempiaan ketkä ovat uppoutuneet sisaruksen lapsiin.

Ehkäpä sitten kun mummo on vanhainkodissa tai tarvitsee vanhuuden takia apua kotiinsa auttavat nämä enemmän ketkä ovat eniten apua saaneet pikkulapsiaikana mummolta? Not, tämäkin menee juuri toisin päin...Elämä ei oo reiluu.