Onko oikein, että mummu hylkää muut lapsenlapset, kun lempilapsi saa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä miehesi sisko, joka on lempilapsi? Meilläkin kävi niin, että meidän lapset on lähes unohdettu, kun miehen sisko sai lapsia.

Olen ajatellut että kyllähän ne tyttären lapset taitaa mennä äitien silmissä edelle verrattuna pojan lapsiin, joiden äiti ei ole verisukua eikä yhtä läheinen kuin oma tytär.

Ei se aina noin mene. Minun äitini tuskin tuntee tyttärensä lapset, kun pitää hoitaa sen lempipojan lapsia. Ja lempipoika rahtaa lapset mummolle, tuumaa vaan että pysyypä päälle 70v. mummo vireänä kun juoksee alta kouluikäisten perässä. Vanhemmat äitiyslomalla ja työttömänä, joten mitään oikeaa hoitotarvetta ei edes ole, pelkkä laiskuus vaan. Kiva keskittyä vauvaan kun ei tarvi isompia vahtia. Äiti sitten mulle valittaa "kamalaa" kohtaloaan. En enää ota kantaa, kaipa aikuinen ihminen osais sanoa ei jos haluais. 

Ihan samoin muuten toimi mummoni aikanaan. Hoiti poikansa lapsia ja sitten marttyyroi muille lapsille. Ja kun muut puuttui asiaan, haukkui mummo heidät kun kehtaavat väittää että hän ei muka jaksa ja että hänet muka pakotetaan lapsenvahdiksi. 

Omani olen itse hoitanut, anoppi on joskus muutaman tunnin vahtinut jos on tarve ollut. Muutoin ollaan käyty vaan kyläilemässä ja silloinkin olen itse juossut lasteni perässä. Eikä muuten tuo ominen lapsien hoitaminen ole edes rankkaa, pitää vaan älytä tehdä niitä lapsia se määrä minkä jaksaa hoitaa. Sen minä tajusin, veljeni ei ilmeisesti. Uutta pukkaa parin vuoden välein, vaikka niitä entisiäkään ei saada itse hoidettua.

Siis kyse olikin siitä, että mummi on joutunut hoitamaan lapsenlastaan, kun tytär ei itse pysty.

Nyt kyllä syytät väärää puuta, jos näet asian niin, että mummi on hyljännyt teidän lapsenne.

Mites näin on päässyt käymään? Aikuisten tehtävä on luoda ja ylläpitää ihmissuhteita, jossa lapsen on hyvä olla.

Millaiset suhteet ap. ja hänen miehellään on isovanhempiin.

Mun tutulla on toisen lapsen perheen lapset "rakkaampia" kuin toisen, ihan vanhemmista johtuen. Eivät saaneet nähdä edes lastenlastaan kuin kuukauden ikäisenä, kun halusivat tutustua vauvaan rauhassa, vaikka äidin puoleinen suku ravasi jo heti lapsen synnyttyä. Mitkään isovanhempien lahjat ei kelpaa, vaan riihikuivaa rahaa pitää olla. Vanhempien epävakaiden sosiaalitaitojen vuoksi lapsi oli etäinen isovanhemmille teini-ikään asti, kunnes itse halusi tutustua isovanhempiinsa ja nyt on samanarvoisessa asemassa muiden lastenlapsien kanssa. Ja teini on hyvin ymmärtänyt mistä kaikki on johtunut.

Meidän perheessä juuri näin. Vain ja ainoastaan miehen sisko lapsineen on mummun sydäntä lähellä.

Ei sillä että minä kaipaisin hoitoapua anopilta, pystyn kyllä hoitamaan omat lapseni ja jos hoitajaa mun ja mieheni yhteisiin menoihin joskus tarvitsemme, meillä on palkattu vakihoitaja, joten mikään hoitoautomaatti hänen emme siis odota olevan. Toiveena olisi että joskus edes esittäisi kiinnostunutta meidän lasten tekemisistä, kouluista ym. Sen kerran kun saamme anopin meille kylään tai menemme hänen luokseen, 90% ajasta (valehtelematta!!) kuluu siihen kuinka hän puhuu tästä ihmesiskosta ja hänen lapsistaan, vaikkei heissä mitään ihmeellistä olekaan. 

Uskon kyllä että sitten hänen vanhetessaan, hän odottaa mieheni hänelle kustantavan laadukkaan hoitopaikan tai odottaa muutoin että me hänestä huolta pidämme, koska siskosta tähän ei tule koskaan olemaan erilaisten elämänhallintaongelmien vuoksi. 

Miksi käytte hänen luona väkisin? Ehkä jossain vaiheessa heräisi tajuamaan, kun ei ole teitä muutamaan vuoteen näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Kasvata selkäranka! Sulla on lapsia joiden puolia sun pitää pitää. Minulla ei ole edes lapsia ja silti on nyt kireät välit äitiini kun kohteli minua törkeästi ja pitää itsestäänselvyytenä että olen aina auttamassa ja saa kohdella miten lystää välien pysyessä silti hyvinä ja hetken päästä voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, eihän se mukavaa ole olla "riidoissa", mutta saa kait sitä perkele olla minullakin jokin ihmisarvo ja vaatia edes jonkinlaista kunnioitusta vaikka onkin äitini kyseessä. Jos minulla olisi lapsia, niin kokisin vielä suurempaa halua suojella heidän kunniaansa ja itsetuntojaan tuollaiselta mummolta.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyse olikin siitä, että mummi on joutunut hoitamaan lapsenlastaan, kun tytär ei itse pysty.

Nyt kyllä syytät väärää puuta, jos näet asian niin, että mummi on hyljännyt teidän lapsenne.

Ei hänellä mitään niin suuria ongelmia ole, ettei pystyisi.. On vain hänelle helpompaa. Itse kunkin tässä on pitänyt itse lapsensa huolehtia. Luulisi jokaisen ymmärtävän mikä on kohtuullista. Luulisi tajuavan, että mummulla on myös muita lapsenlapsia, eikä omia mummua itselleen..

Mitataanko täällä isovanhempien rakkaus lapsenlapsiin, ja erityisesti mummojen, kuinka paljon saa hoitoapua?

Meillä isovanhemmat eivät ole hoitaneet minuuttiakaan, koska ovat jo sen verran iäkkäitä ja sairaita, mutta ovat silti toisilleen erityisen rakkaita.

Eikö teitä lastenhoidossa auta lasten isä tai ettekö osaa palkata hoitoapua, kun sitä tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Kasvata selkäranka! Sulla on lapsia joiden puolia sun pitää pitää. Minulla ei ole edes lapsia ja silti on nyt kireät välit äitiini kun kohteli minua törkeästi ja pitää itsestäänselvyytenä että olen aina auttamassa ja saa kohdella miten lystää välien pysyessä silti hyvinä ja hetken päästä voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, eihän se mukavaa ole olla "riidoissa", mutta saa kait sitä perkele olla minullakin jokin ihmisarvo ja vaatia edes jonkinlaista kunnioitusta vaikka onkin äitini kyseessä. Jos minulla olisi lapsia, niin kokisin vielä suurempaa halua suojella heidän kunniaansa ja itsetuntojaan tuollaiselta mummolta.

Nii,i. Pelkään vaan että pilaan loputkin, jos rupean riiheämään.

Meillä myös mummo hoitaa tyttärensä lapsia enemmän kuin poikansa ja minun lapsia. Johtuu meillä ihan siitä että en kehtaa työllistää vanhaa mummoa samoin kuin oma tytär. Oma äitini ei tosin edes ole elossa. Tyttären ja miehensä luonne ja elämäntyyli menevämpi kuin meidän joten oikeasti tarvitsevatkin apua ja lapsiakin tuplasti enemmän mutta varallisuutta vähemmän. Lapset ja lapsenlapset vaikuttavat kuitenkin loppupeleissä olevan yhtä rakkaita mikä on tietenkin tärkeintä. Mutta välillä harmittaa kun kälyni ei nää kuinka poikki äitinsä on viikonlopun hoidettuaan neljää pientä tai se että mummo käyttää pientä eläkettään heidän huonekaluihin tai lasten harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitataanko täällä isovanhempien rakkaus lapsenlapsiin, ja erityisesti mummojen, kuinka paljon saa hoitoapua?

Meillä isovanhemmat eivät ole hoitaneet minuuttiakaan, koska ovat jo sen verran iäkkäitä ja sairaita, mutta ovat silti toisilleen erityisen rakkaita.

Eikö teitä lastenhoidossa auta lasten isä tai ettekö osaa palkata hoitoapua, kun sitä tarvitaan?

Ei se nyt ole ihan siitä kysymys..

Täällä meilläkin kun käyvät, mummu syöttää ja hoitaa ja vaihtaa vaipat tälle sisaruksen lapsille, vaikka äitinsä ja isänsä vieressä ja lapsi ollut siellä viikonlopun..

Meidän lapsia ei ole enää huomaavinaan, vaikka eivät ole tavanneet viikkoihin..

Vaikuttaa minusta jotenkin helkkarin sairaalta..

Ei tietenkään ole moraalisesti oikein, mutta mummo tekee omat päätöksensä. Minusta pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on se, mitä usein tehdään eli kysellään ja kysellään mummon perään ja oikein nöyristellään, että josko hänellä nyt riittäisi intoa nähdä muitakin lastenlapsia. Minusta tuossa tilanteessa pitää itse vähentää yhteydenpitoa ja oikeasti säilyttää ylpeytensä. Totta kai se on lapsille kurjaa, mutta mitä heille opettaa sekin, että toinen voi käyttäytyä miten p*skamaisesti vaan ja silti pitää vaan itse olla mielin kielin. Todennäköisesti mummo jossain vaiheessa tajuaa, mitä on tehnyt, eivätkä toiset lapsenlapset olekaan enää läheisiä, sitten ehkä katuu ja haluaa yhteyden takaisin. Sitten se on ihan ok, jos on jotain jo oppinut ja toivotaan, että näin käy! Mutta niin kauan kun mummo kohtelee lapsia rumasti, mummo saa pysyä pois. Meillä on suvussa yksi tällainen esimerkki ja muistan, kuinka se mummo todella jossain vaiheessa "heräsi" ja tajusi, että vaikka häntä on pidetty yleisesti niin ja niin mainiona mummona, yksiin lapsiin ei ollutkaan mitään yhteyttä, koska ei ollut ikinä nähnyt vaivaa näiden kohdalla. Tilanne korjaantui, mutta tuskin olisi korjaantunut, jos näitä lapsia olisi väkisin tuputettu mummon seuraan. Se pitää mummon itse hoksata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Kyllä mummo on mahtanut taputtaa käsiään, jaksamisen äärirajoilla, kun lastenlapsien hoitovuorot vaihtuvat ilmassa.

Ja varmaan tuokin mummo aikoinaan kuvitteli, kun omat lapset kasvavat hänellä ole aikaa itselle, mutta toisin kävi, lastenlapsien hoitovuorot vain vaihtuvat, mahdollisesti oma jaksaminen on äärirajoilla, paikkoja kolottaa eikä enää voimavaroja olisi ylimääräistä, mahdollisesti kotona oma puoliso odottaa pöpöröä pöytään, sen lisäksi omat iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua arkisiin askareihin ja päälle on vielä vaativa ja alati uudistuva työelämä. Jokaiselle pitäisi riittää aikaa ja huolenpitoa, eikä sitä koskaan voi tarjota tarpeeksi ja riittävästi, kun mikään ei riitä.

Juuri tälläisiä mummoja tapaan päivittäin, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla ja hyvin stressaantuneita kun vuorokauden tunnit eivät riitä ja vaihdevuodet pukkaavat päälle, on uniongelmia, murheista valvottuja öitä jne. Ei ihme jos käydään kierroksillä ja verenpaine on pilvissä ja sydän reistailee ja hakkaa.

Missä on muuten MIEHET - lastenne isät ja isoisät! Ne elämänne rakkaat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Kyllä mummo on mahtanut taputtaa käsiään, jaksamisen äärirajoilla, kun lastenlapsien hoitovuorot vaihtuvat ilmassa.

Ja varmaan tuokin mummo aikoinaan kuvitteli, kun omat lapset kasvavat hänellä ole aikaa itselle, mutta toisin kävi, lastenlapsien hoitovuorot vain vaihtuvat, mahdollisesti oma jaksaminen on äärirajoilla, paikkoja kolottaa eikä enää voimavaroja olisi ylimääräistä, mahdollisesti kotona oma puoliso odottaa pöpöröä pöytään, sen lisäksi omat iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua arkisiin askareihin ja päälle on vielä vaativa ja alati uudistuva työelämä. Jokaiselle pitäisi riittää aikaa ja huolenpitoa, eikä sitä koskaan voi tarjota tarpeeksi ja riittävästi, kun mikään ei riitä.

Juuri tälläisiä mummoja tapaan päivittäin, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla ja hyvin stressaantuneita kun vuorokauden tunnit eivät riitä ja vaihdevuodet pukkaavat päälle, on uniongelmia, murheista valvottuja öitä jne. Ei ihme jos käydään kierroksillä ja verenpaine on pilvissä ja sydän reistailee ja hakkaa.

Missä on muuten MIEHET - lastenne isät ja isoisät! Ne elämänne rakkaat miehet.

No joo. Meidän lapset eivät olleet olleet siellä moneen kuukauteen, ja mummu halusi itse lapset sinne. Ei pyydetty mitään silloinkaan. Kuitenkin dumppasi meidän lapset, kun toinen soitti taas.

Kyllä meillä isä ja vaari on ihan normaalisti mukana kuvioissa, mutta lapset kaipaavat tätä ainoaa mummuaankin..

Kysehän on ainoastaan siitä, että pitäisi huomata, viekö ainoana kaiken mummun ajan.

Jos perhe- elämä on niin vaikeaa, pitäisikö hakea apua muualta, eikä vaivata sitä mummua jatkuvasti?

Me emme ole ikinä niin tehneet, ja nyt mummu on hylännyt meidän lapset, ja pistää kaikki paukkunsa näiden toisten lapsiin.

Meidän pennuilla on mummua ikävä.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin vaativia ja erityisiä, etteivät vanhemmat jaksa hoitaa vapaa-ajallaan, kun suurin osa lapsista ovat keskim. 9h päivässä päivähoidossa ja lapsiaikaa kestää vain muutaman vuoden.

Onhan Suomessa pitkät perhevapaat, kodintöitä helpottavat kodinkoneet, kertakäyttövaipat ja valmisruuat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat jne.

Ja silti halutaan vapaa-ajalle vielä isovanhemmilta hoitoapua ja se on aina nainen eli mummo, ei koskaan mies.

Ymmärrän, jos hoitoapua tarvitaan työn tai sairauden takia, en muuten.

Miten ihmeellä jotkut omaishoitajat tai vammaisen tai sairaanlapsen saaneet jaksavat hoitaa vuosikymmeniä, kun monet eivät tunnu pärjäävän edes terveen lapsen kanssa, joka tarvitsee hoitoa vain muutaman vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisesta, että lapset piti hakea pois, että toinen sai lapsensa hoitoon, puhuisin kyllä suoraan sille sisarukselle.

Juu, täytyy tunnustaa, että sanottiin että ei nyt millään keretä. No tuloksena oli hyvin, hyvin kireä mummu kun se toi meidän lapset sitten muutaman tunnin päästä kotiin. Sisaruksen lapsen oli hakenut mukaan, ja toi meidän lapset kotiin. Meidän lapset oli istuneet autossa pitkään itsekseen, kun mummu oli hakenut tätä yhtä.

Itku tuli kun tätä kuuntelin. Harmittaa vaan lasten puolesta.

Kai se täytysi pystyä sanomaan jotain, mutta kun ei jaksaisi riidellä

Kasvata selkäranka! Sulla on lapsia joiden puolia sun pitää pitää. Minulla ei ole edes lapsia ja silti on nyt kireät välit äitiini kun kohteli minua törkeästi ja pitää itsestäänselvyytenä että olen aina auttamassa ja saa kohdella miten lystää välien pysyessä silti hyvinä ja hetken päästä voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, eihän se mukavaa ole olla "riidoissa", mutta saa kait sitä perkele olla minullakin jokin ihmisarvo ja vaatia edes jonkinlaista kunnioitusta vaikka onkin äitini kyseessä. Jos minulla olisi lapsia, niin kokisin vielä suurempaa halua suojella heidän kunniaansa ja itsetuntojaan tuollaiselta mummolta.

Nii,i. Pelkään vaan että pilaan loputkin, jos rupean riiheämään.

a) Älä ala riitelemään, vaan toteat vain että koet tilanteen kurjaksi omien lastesi kannalta ja haluat siihen muutoksen.

b) Jos  mummo siitä suuttuu ja laittaa välit kokonaan poikki, niin onpahan yksi lasten itsetuntoa vahingoittava tekijä pois heidän elämästään. Jos kerran lapsillekkin aiheutuu pahaa mieltä, kun tajuavat että mummo välittää enemmän serkuistaan, niin miksi väkisin viedä lapsia tuollaiseen vahingoittavaan tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on ainoastaan siitä, että pitäisi huomata, viekö ainoana kaiken mummun ajan.

Jos perhe- elämä on niin vaikeaa, pitäisikö hakea apua muualta, eikä vaivata sitä mummua jatkuvasti?

Me emme ole ikinä niin tehneet, ja nyt mummu on hylännyt meidän lapset, ja pistää kaikki paukkunsa näiden toisten lapsiin.

Meidän pennuilla on mummua ikävä.

Meillä lasten mummoikävä ratkaistaan pyytämällä isovanhemmat syömään tai mennään isovanhempien luokse eväät mukana ja hoidan mieheni kanssa tarjoilun ja muun ja sillä aikaa lapset nauttivat isovanhempien seurasta. Mikä tässä on niin vaikeaa.

Olen huomannut isovanhempienkin nauttivan, kun saavat keskittyä täysin lapsiin, eikä häärätä keittiössä tai siivota lasten jälkiä. Eikä isovanhemmatkaan väsy vierailusta.

Veli ja vaimonsa hoidattaa heidän lapsensa joka viikonloppu mummolassa. Laittavat lapset soittamaan ja kysymään, niin mummo ei kehtaa sanoa ei. Sitten vielä haukkuvat isovanhempia selän takana. Toiset ne kehtaa.