Kävin 2v. laosettomuushoitoja kaveripiirini ei ollut millään lailla tukena, he pitivät juhlia vain "lapsellaisille" perheille.
Julkkiksilla, kuten Heidi Sohlberg on ystävät mukana syöpähoidoissa. Niin minäkin tekisin, jos joku ystäväni sairastuisi tai kävisi läpi raskasta elämänvaihetta läpi. Niin minäkin luulin, että jos itselleni tulisi vastaava tilanne niin ystävät olisi tukena. Mutta kävin 2v. lapsettomuushoitoja ja se oli äärettömän raskasta aikaa. Kaverit, joita luulin hyviksi ystäviksi lakkasivat kutsumasta illanviettoihin,jonne vain lapselliset olivat kutsuttuja. Kukaan ei koskaan kysynyt miten jakselen. Hädässä ystävä tunnetaan- vaikka olisi 20 vuotta tuttuutta takana ennen vaatoinkäymisiä. Nämä ihmiset eivät kuulu elämääni enää. Samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (25)
Ihan sama mikä nyt on pahinta, minusta ystävät, jotka tietävät keskenmenosta, eivätkä pahoittele ja kysy voinnista, ovat huonosti käyttäytyviä ystäviä. Itse olen saanut neljä lasta hyvin helposti ja ilman keskenmenoja, joten en voi omasta kokemuksestani samaistua, mutta sanoohan sen jo järkikin, että tuo on raskasta.
Odotan esikoistani, joka sai helposti alkunsa, mutta minulla on ollut syöpä. Lapsettomuutta olen seurannut läheltä sisarukseni kautta.
Todella monelta nuorehkolta ja kiireiseltä ihmiseltä puuttuu empatiakyky puuttuvan elämänkokemuksen vuoksi. Ei osata olla läsnä kriisejä läpikäyvän elämässä. Valitettavasti.
Itse menetin syövän myötä läheisiä ystäviä, eivät kuulemma halunneet häiritä minua, vaan antaa aikaa... Olisin mielellään tehnyt kivoja juttuja sairaanakin, kahvitellut ja puuhaillut meikkijuttuja vaikka.
Meillä ei ole ystävieni kanssa ollut tapana kysellä kuulumisia. Pidämme itsestäänselvänä, että toinen kertoo, jos on jotain, johon kaipaa tukea tai kuuntelijaa. Jos ei kerro, kunnioitamme sitä, ettei halua asiasta puhua.
Ei ihmisillä ole myötäelämisen taitoa. Jokainen vertaa omaa "pahempaa" kokemusta ja halveksii toista, jolla on "otsaa" väittää omaa vähempiarvoista kokemusta kauheaksi.
Minulla on lapsettomuudesta ja hoidoista omakohtaista kokemusta. Myös keskenmenoista, kaksosten odotus ja toisen kuolema vatsaan. Ei ihmiset näe toisen tuskaa. Vain sen mitä itse haluaa. Kuulin usein kun yritin puhua asiasta, että ole tyytyväinen kun toinen on hengissä. Olinkin. Mutta kannoin myös samalla kuollutta lasta sisälläni. Tämä asia saa vieläkin tuntemaan tuskaa.
Myötäeläkää ihmiset. Älkää aina kilpailko kenen suru ja kokemus on suurempaa.
Ei nyt millään pahalla mutta tuo tyyli millä sä ap täällä meuhkaa antaa mulle ainakin susta sellaisen kuvan ettet ole ylipäätään kovin mukava ihminen tai sitten katkeruus siitä ettet lapsia saa on tehnyt susta tuollaisen enkä tämän perusteella ihmettele yhtään ettei sun elämässä ole ihmisiä tukemassa. Se ettet saa lapsia ei ole muiden vika tai ongelma joten älä pakota tai odota ketään myötäelämään sun kanssa tota sun tilannetta.