Itken ja kaipaan vaaria

Surullista, että täällä joutuu kaikista luopumaan. Tuska on onneksi rajallinen, kun mekin kuolemme aikanamme. Ja jos uskoo Jumalaan, on jälleennäkemisen toivo.

<3

Oma vaarini kuoli 19 vuotta sitten ja vieläkin kaipaan häntä. Siinä oli hieno mies jolla sydän paikallaan.

Tuska ei todellakaan ole välttämättä rajallista. Se voi vallata koko ihmisen elämän ja ajaa hänet itsemurhaan.

Mutta näin se on, ihminen elää ja kuolee ja jos hyvin käy, hänen muistonsa jää elämään omaisten ja ystävien mielissä.  Onko vaarisi ap kuollut ihan juuri vai miksi asia on nyt kovin pinnalla? 

Vierailija kirjoitti:

Tuska ei todellakaan ole välttämättä rajallista. Se voi vallata koko ihmisen elämän ja ajaa hänet itsemurhaan.

Mutta näin se on, ihminen elää ja kuolee ja jos hyvin käy, hänen muistonsa jää elämään omaisten ja ystävien mielissä.  Onko vaarisi ap kuollut ihan juuri vai miksi asia on nyt kovin pinnalla? 

Vaari oli veteraani, jolle jäi sodista pahat traumat. Ihana vanhus oli aina viemässä pientä tyttöä turvaan jos jossain pamahti. T:Ap

Munkin vaari oli veteraani ja kultainen ihminen. Lepää rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Oma vaarini kuoli 19 vuotta sitten ja vieläkin kaipaan häntä. Siinä oli hieno mies jolla sydän paikallaan.

Mun vaari kuoli 40 vuotta sitten. Ihanat ja surulliset muistot on aina läsnä. T:Ap