Lue keskustelun säännöt.
Haluan jatkuvasti katkaista välit johonkuhun - ja haluan päästä tavasta eroon
06.12.2016 |
Pyydän ystävääni kahville, hänelle ei taaskaan sovi. En kyllä enää pidä häneen yhteyttä, pitäköön hän minuun sitten, kun haluaa.
Työkaverini ei puolustanut minua palaverissa kertoessani työn ylikuormittavuudesta, kun sijaisia ei kutsuta töihin. Mokomakin, kyllä hän kahden kesken oli kanssani samaa mieltä. En kyllä puhu hänen kanssaan enää mistään henkilökohtaisista asioistani, hoidan ainoastaan työasiat hänen kanssaan ja sillä selvä.
Miesystävä unohti syntymäpäiväni. Olin vielä eilen puhunut hänelle vihjaillen, miten rakastan ruusuja. Enpä tule itsekään muistamaan enää yhtään hänen merkkipäivistään, kehtasikin.
Tunnistatteko tavan? Ajatteletteko itse joskus samoin tai tunnetteko ihmisen, joka käyttäytyy näin? Oletteko kenties päässeet tavasta eroon? Miten? Kertokaa konkreettisia neuvoja, kiitos!
Kommentit (10)
mulla on tuota samaa, olisko tässä jotain mustavalkoista ajattelutapaa ja lapsellisuutta havaittavissa? Sitä en tiedä miten tällaisesta pääsisi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun hyvä ystäväni on tuollainen. Meidän ystävyytenme on jatkunut 20 vuotta, sinä aikana hän on katkonut välejään aivan lukemattomiin ihmisiin. Aina tuntuu tulevan riitaa, loukkaantumista jne. ja niistä ei päästä yli. Muutama ihminen sitten on, joiden kanssa hän ei riitaannu, minä mukaan lukien.
Ystävälläni tämä on selvästi opittu toimintatapa. Hänen äitinsä on aivan samanlainen, aina riidoissa kaikkien kanssa ja katkomassa välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan suurin osa naisista on tuollaisia.
Otsikko ei ihan sovi yhteen tekstin kanssa. Mielestäni noi jutut mitä kerroit ovat suhteellisen normaaleja. Mutta jos tosissaan katkaiset välit helposti niin eihän se ole normaalia. Oletko itsellesi yhtä ankara kuin muille ihmiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on itsekeskeisiä omaneduntavoittelijoita, jotka puukottavat sinua selkään heti, jos se heitä hyödyttää.
Puhuvat seläntakana ihan eri juttuja, kuin päin naamaa.
Eivät ikinä "ehdi" näkemään, vaikka asuisivat naapurissa.
Jättävät kutsumatta illanistujaisiinsa jne.
Sellaisiin olen katkaissut välit, koska en näe mitään järkeä pitää tuollaisia ihmisiä elämässäni, vain kytätäkseen elämääni uteliaisuuden vuoksi. Valitettavasti näitä ihmisiä on liian paljon.
En tiedä, onko tämä minun "tapani", mutta jos on, niin en näe siinä mitään väärää, ettei halua pitää negatiivisia feikkiystäviä eläämässään.
Tuskin tohon välttämättä mitään yksittäisiä neuvoja voi antaa. Ehkä terapiassa voi työstää ajatusmallejasi.
Eli tavallaan näet ihmiset aika musta-valkoisesti, joko hyvinä tai huonoina?
Oletko itse mielestäsi huono ihminen, jos mokaat kerran?
Up