Liikuttavimmat laulut Itsenäisyyspäivänä?

ISÄNMAAN VIRSI

1. Sun kätes, Herra, voimakkaan

suo olla turva Suomenmaan

niin sodassa kuin rauhassa

ja murheen, onnen aikana.

2. Sun armos täällä meille soi,

mi kallehinta olla voi,

ja meille alla auringon

tää synnyinseutu rakkain on.

3. On isät täällä taistelleet

ja uskoneet ja toivoneet.

Me saimme saman asunnon,

ja samat vaiheet meidän on.

4. Ja meidän polkuamme saa

taas lapsemmekin taivaltaa.

He kyntää kerran peltomme

ja uskoo kuin me uskomme.

5. Oi Herra, käy sä siunaamaan

nää rannat rakkaan synnyinmaan.

Suo aina rauha suloinen

ja estä sota verinen.

6. Sä siunaa mielet vakaiset

ja hurskaat työt ja aikehet.

Lyö maahan maansa pettäjät,

tuo julki juonet ilkeät.

7. Sä turvaa maamme vapaus,

sen kansalle suo viisaus.

Suo armokaste maille sen

ja sydämihin ihmisten.

8. Sä autoit valoon tämän maan

kuin kedon kukan ummustaan.

Sen varttua suo valossas

ja hoida sitä armossas.

9. Suo, että sanas kirkkaana

saa keskellämme kaikua,

ja kautta sukupolvien

suo soida nimes kiitoksen.

virsi 577

* * *

Sotilas

Oi kallis Suomenmaa

Oi kallis Suomenmaa

sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa

suo mun kuunnella kunnes hetki lähtöni lyö.

Ei toista kalliinpaa

voi maailmasta löytää

kuin tämä köyhä kotimaa

jonka kauniiks´ on kasvatellut taattojemme työ.

Korpees´ raivio,

kulta vainio

raatain luoda nyt meidän vuoro on.

Sulle tahdomme

suoda kaikkemme

puolestas´ seistä saakka kuolohon.

Oi Suomi synnyinmaa

suo helmassas´ sun poikasi onnellista nukahtaa

kun hän henkensä halvan sulle antanut on.

Ei muuta kunniaa

kuin kuulla kummullansa

sun kuusiesi kuiskinaa

kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon,

Korpees´ raivio... jne.

Kotini

"Tiedän paikan armahan,

rauhallisen, ihanan,

joss’ on olo onnekas,

elo tyyni, suojakas.

Sepä kotikulta on,

koti kallis, verraton.

Eipä paikkaa olekaan

kodin vertaa ollenkaan.

Siell’ on isä rakkahin,

siellä äiti armahin,

siellä siskot, veikkoset

riemurinnat, iloiset.

Suojaa, Herra, kotini,

anna sille armosi,

anna olla enkelein

vartijana kodillein!

Kun ma kerran suureks’ saan,

joudun mailman pauhinaan,

silloin aina etsin sun,

rauhan majan kaivatun."

Kaarina

Koko itsenäisyyspäivän juhlinta alkaa tuntua jo pateettiselta toistolta. Tarvittaisiin uusi, iloisempi näkökulma. Vaikka Gay-pride marssi samaan yhteyteen. Maahanmuuttajat uus-suomalaisina pitäisi tuoda myös valokeilaan.

Uusia värssyjä myös tarvitaan. Sellaisia missä parodioidaan sitä paskantärkeätä isänmaallista paatosta. Vaikka toki parodiaahan ne jo nytkin ovat.

Kaarina

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,

nimeltään Kaarina.

Perhot kirjosiivet kiertää kilvaten,

miss' on hän, Kaarina.

Hällä huuli kun on hunajaa,

tuoksu kummustansa tulvahtaa.

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,

nimeltään Kaarina.

Siellä jossain tiedän sievän tyttösen,

nimeltään Kaarina.

Mua hän muistelee tuo hellyys herttainen,

aartehein, Kaarina.

Voi kun luonto säihkyy väreissään,

hälle lennätän mä laulun tän.

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,

nimeltään Kaarina

Kukka kaunis myös on kammarissa mun,

nimeltään Kaarina.

Aamunkoittehesta päivän laskuhun,

katsoo mua, Kaarina.

On kuin kuulisin sen kuiskaavan,

pikku morsiantas muistathan,

Suahan täällä jossain itkee tyttönen,

nimeltään Kaarina.