Miksi kehitysvammaisten omaisten on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät välttämättä ymmärrä kehitysvammaisen kommunikaatiokeinoja?

Mä en saa myöskään selvää useimpien kehitysvammaisten puheesta. Aiheuttaa noloja tilanteita.

Nyt ei kyllä aukea tuo purkauksesi. Missä tilanteessa sinun olisi pitänyt ymmärtää ja mitä teit, kun et ymmärtänyt? Miksi hänen omaisensa moittivat sinua, kai siihen nyt joku muukin syy on kuin että et ymmärrä huitomista?

On ihan selvää, ettei tuntemattoman kehitysvammaisen naisen yksilöllistä huitomista voikaan ymmärtää, mutta se on sitten tyystin toinen asia, voisiko pysähtyä ottamaan selvää, voisiko ko. henkilöä tervehtiä ystävällisesti ja sanoa, että "valitettavasti en nyt ymmärrä, mitä yrität sanoa, pitäisikö minun hakea tähän joku perheenjäsenesi?" Ja vaikka sitten hakea paikalle se perheenjäsen, jos siis kyse on samassa taloudessa asuvista.

Vaikka et ymmärräkään jotakuta, voit suhtautua häneen ystävällisesti ja miettiä, onko hänellä hätä ja onko syytä soittaa paikalle virkavaltaa tms.

Mullekin vedettiin kerran porukalla netissä raivarit kun erehdyin sanomaan etten tiedä miten kehitysvammaisille puhutaan. Vastaus oli että samalla tavalla kuin terveidenkin kanssa ja asia olisi pitänyt tietää siksi kun samassa pihassa lapsena asui yksi jollain tavalla vammainen. Mutta enhän mä kaikille muillekaan puhu samalla tavalla (lapsi/vanhus, sokeat/kuurot jne). Mä en ainakaan ole vammaisten kanssa tekemisissä mun normiarjessa, niin en mä kaikkia kommunikaatiotapoja osaa.

Eli kakkonen ajaa takaa sitä, että moni ns. normaali ihminen sivuuttaa täysin kehitysvammaiset ihmiset, ihan kuin he olisivat ilmaa. Minusta sekin on kammottavaa.

Mutta tietenkään ei ole tunteetonta, jos ei kykene arvaamaan, mitä outo ihminen tarkoittaa tuollaisilla eleillä, joita kuvailit.

Puheentukiviittomat eivät tosiaan ole viittomakieltä. Mutta toisaalta ne eivät ole mitään hepreaakaan, vaan aika lailla perusjärjellä tajuttavissa - jos haluaa ja viitsii nähdä ajattelemisen vaivan. pointti on siinä, että koska sinä pystyt ajattelemaan (oletan) paremmin kuin se vammainen, sun velvollisuus on myös yrittää enemmän kommunikaatiossa. Sulta voi vaatia kauhalla, siltä vammaiselta ehkä vain tee-lusikalla.

Itselläni ei ole kehitysvammaista lasta, vaan vain muuten kommunikaatioltaan poikkeava. Moni ei ymmärrä ihan vain siksi, että toinen tuntuu vastenmieliseltä, omituiselta ja pelottavalta. Eli siis  kun ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Mullekin vedettiin kerran porukalla netissä raivarit kun erehdyin sanomaan etten tiedä miten kehitysvammaisille puhutaan. Vastaus oli että samalla tavalla kuin terveidenkin kanssa ja asia olisi pitänyt tietää siksi kun samassa pihassa lapsena asui yksi jollain tavalla vammainen. Mutta enhän mä kaikille muillekaan puhu samalla tavalla (lapsi/vanhus, sokeat/kuurot jne). Mä en ainakaan ole vammaisten kanssa tekemisissä mun normiarjessa, niin en mä kaikkia kommunikaatiotapoja osaa.

Niinno, minusta lähinnä tuossa sun kommentissasi on loukkaavaa se oletus, että kehitysvammaiset olisivat joku erillinen ihmisrotu, jolla on täysin poikkeava kommunikointitapa. On olemassa hyvin eriasteisia kehitysvammaisia, joista osa puhuu ihan hyvin ja ymmärtääkin monenmoista ja on olemassa syvästi kehitysvammaisia, jotka eivät puhu lainkaan.

Aina voi lähteä liikkeelle normaalilla puheella, kunhan ei mumise tai käytä viljalti vaikeita sivistyssanoja. Siitähän sen oppii huomaamaan, mitä toinen ymmärtää ja mitä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin vedettiin kerran porukalla netissä raivarit kun erehdyin sanomaan etten tiedä miten kehitysvammaisille puhutaan. Vastaus oli että samalla tavalla kuin terveidenkin kanssa ja asia olisi pitänyt tietää siksi kun samassa pihassa lapsena asui yksi jollain tavalla vammainen. Mutta enhän mä kaikille muillekaan puhu samalla tavalla (lapsi/vanhus, sokeat/kuurot jne). Mä en ainakaan ole vammaisten kanssa tekemisissä mun normiarjessa, niin en mä kaikkia kommunikaatiotapoja osaa.

Niinno, minusta lähinnä tuossa sun kommentissasi on loukkaavaa se oletus, että kehitysvammaiset olisivat joku erillinen ihmisrotu, jolla on täysin poikkeava kommunikointitapa. On olemassa hyvin eriasteisia kehitysvammaisia, joista osa puhuu ihan hyvin ja ymmärtääkin monenmoista ja on olemassa syvästi kehitysvammaisia, jotka eivät puhu lainkaan.

Aina voi lähteä liikkeelle normaalilla puheella, kunhan ei mumise tai käytä viljalti vaikeita sivistyssanoja. Siitähän sen oppii huomaamaan, mitä toinen ymmärtää ja mitä ei. 

Ja tällä tavalla mulle ei kukaan vaivautunut silloin vastaamaan.... Tästä tajusin asian (on jäänyt vaivaamaan) paremmin kuin niistä vastauksista tyyliä "sut pitäis viedä saunan taakse". Ehkä mun ongelma on siis just se, että haluaisin osata varautua jotenkin siihen miten toinen puhuu - vähän sama juttu kuin ulkomaalaisten kanssa täällä tai itse matkaillessa muualla (tämänkin tajusin vasta nyt).

Vierailija kirjoitti:

Puheentukiviittomat eivät tosiaan ole viittomakieltä. Mutta toisaalta ne eivät ole mitään hepreaakaan, vaan aika lailla perusjärjellä tajuttavissa - jos haluaa ja viitsii nähdä ajattelemisen vaivan. pointti on siinä, että koska sinä pystyt ajattelemaan (oletan) paremmin kuin se vammainen, sun velvollisuus on myös yrittää enemmän kommunikaatiossa. Sulta voi vaatia kauhalla, siltä vammaiselta ehkä vain tee-lusikalla.

Itselläni ei ole kehitysvammaista lasta, vaan vain muuten kommunikaatioltaan poikkeava. Moni ei ymmärrä ihan vain siksi, että toinen tuntuu vastenmieliseltä, omituiselta ja pelottavalta. Eli siis  kun ei halua.

No ei nuo nyt kyllä ihan ymmärtämisen halusta ole kiinni. Samankaltaisia sanoja ilmaistaan aika abstrakteilla käden liikkeillä, ja jos jotakuta tapaa vain muutaman viikon välein, ei hänen yksilöllistä tapaansa käyttää viittomia voi tuntea. Koska kyse ei ole kielestä, siis viittomakielestä, vaan juurikin tukiviittomista, ihmisillä on oma yksilöllinen repertuaarinsa viittomia, jotka voivat vaihdella henkilöstä toiseen.

Jokainen voi katsoa vähän täältä. Osa tukiviittomista on - kun niiden merkityksen tietää, huom. - loogisia, mutta moni taas ei yhtään, KUN siis ei tiedä, mistä aiheesta toinen yrittää sinulle viittoa.

http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

Mutta toki olen kanssasi siitä samaa mieltä, että monella se viestiminen on kumminkin ennen kaikkea halusta kiinni. Jos ei motiivia ole, ei opikaan ikinä. Tosin hyvä kysymys on, miksi satunnaisen naapurin kanssa pitäisi jutella...

2

Voisitko ap avata vähän, millaisesta tilanteesta oli kyse? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei kyllä aukea tuo purkauksesi. Missä tilanteessa sinun olisi pitänyt ymmärtää ja mitä teit, kun et ymmärtänyt? Miksi hänen omaisensa moittivat sinua, kai siihen nyt joku muukin syy on kuin että et ymmärrä huitomista?

On ihan selvää, ettei tuntemattoman kehitysvammaisen naisen yksilöllistä huitomista voikaan ymmärtää, mutta se on sitten tyystin toinen asia, voisiko pysähtyä ottamaan selvää, voisiko ko. henkilöä tervehtiä ystävällisesti ja sanoa, että "valitettavasti en nyt ymmärrä, mitä yrität sanoa, pitäisikö minun hakea tähän joku perheenjäsenesi?" Ja vaikka sitten hakea paikalle se perheenjäsen, jos siis kyse on samassa taloudessa asuvista.

Vaikka et ymmärräkään jotakuta, voit suhtautua häneen ystävällisesti ja miettiä, onko hänellä hätä ja onko syytä soittaa paikalle virkavaltaa tms.

No minä tapasin kyseisen henkilön kadulla ja hänellä oli osa perheestään mukana. Hän tuli luokseni, aloitti ääntelyn ja käsien huitomisen. Minä tervehdin häntä ystävällisesti ja tosissani yritin ymmärtää hänen viestiään, mutta kun huomasin, että hän alkoi hermostumaan kun minä en ymmärrä enkä vastaa mitään minä sanoin ihan ystävällisesti että valitettavasti en ymmärrä mitä hän tarkoittaa mutta voisiko hän itse tai joku perheenjäsenistä selittää hänen asiansa minulle niin, että minäkin ymmärrän. Siitäkös sitten minulle suututtiin ja nämä perheenjäsenet haukkuivat minut totaalisesti ja antoivat minun ymmärtää, että olen tunteeton hirviö, kun pilkkaan toista siitä, että hän ei osaa puhua ja että minun pitäisi ymmärtää kyllä, mitä tämä henkilö tarkoitti. Valitettavasti vain minä en tajunnut, koska tapasin kyseisen henkilön ensimmäisen kerran enkä voinut tuntea hänen tapaansa kommunikoida. Tiedän kyllä, että puhumaan kykenemättömillä vammaisilla on monia eri keinoja kommunikoida ja osaa niistä ymmärrän (esim. viittomakieltä tai vaikka jos henkilö kommunikoi kuvilla tai kirjoittamalla), mutta tällä kertaa en ymmärtänyt tämän henkilön viestiä, mutta ilmeisesti tämä perhe luulee että kaikki ymmärtävät tuon henkilön tapaa kommunikoida, koska hekin osaavat, vaikka olen kuullut, että heilläkin on mennyt vuosia oppia ymmärtämään tämän viestejä, koska ne voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin vedettiin kerran porukalla netissä raivarit kun erehdyin sanomaan etten tiedä miten kehitysvammaisille puhutaan. Vastaus oli että samalla tavalla kuin terveidenkin kanssa ja asia olisi pitänyt tietää siksi kun samassa pihassa lapsena asui yksi jollain tavalla vammainen. Mutta enhän mä kaikille muillekaan puhu samalla tavalla (lapsi/vanhus, sokeat/kuurot jne). Mä en ainakaan ole vammaisten kanssa tekemisissä mun normiarjessa, niin en mä kaikkia kommunikaatiotapoja osaa.

Niinno, minusta lähinnä tuossa sun kommentissasi on loukkaavaa se oletus, että kehitysvammaiset olisivat joku erillinen ihmisrotu, jolla on täysin poikkeava kommunikointitapa. On olemassa hyvin eriasteisia kehitysvammaisia, joista osa puhuu ihan hyvin ja ymmärtääkin monenmoista ja on olemassa syvästi kehitysvammaisia, jotka eivät puhu lainkaan.

Aina voi lähteä liikkeelle normaalilla puheella, kunhan ei mumise tai käytä viljalti vaikeita sivistyssanoja. Siitähän sen oppii huomaamaan, mitä toinen ymmärtää ja mitä ei. 

Ja tällä tavalla mulle ei kukaan vaivautunut silloin vastaamaan.... Tästä tajusin asian (on jäänyt vaivaamaan) paremmin kuin niistä vastauksista tyyliä "sut pitäis viedä saunan taakse". Ehkä mun ongelma on siis just se, että haluaisin osata varautua jotenkin siihen miten toinen puhuu - vähän sama juttu kuin ulkomaalaisten kanssa täällä tai itse matkaillessa muualla (tämänkin tajusin vasta nyt).

Joo, varmaan olet oikeassa. Mutta hei: ulkomaalaisetkin kokee vähän loukkaavaksi sen, jos oletetaan liikoja. Eli aletaan vaikkapa heti puhua englantia - ja toinen onkin asunut Suomessa jo pitkään ja puhuu omasta mielestään sujuvaa suomea.

Eli sama pätee heihinkin. Kannattaa aina ystävällisessä sävyssä ensin aloittaa suomeksi ja vaihtaa sitten lennosta, jos toinen sanoo, että "sorry, don't speak Finnish"

Minä en introverttinä puhu kenellekään kuin pakosta, en kehityvammaisille tai ei-vammaisille, mutta vikaa löytyy joka ihmisestä.

Anteeksi, että en ole ajatustenlukija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei kyllä aukea tuo purkauksesi. Missä tilanteessa sinun olisi pitänyt ymmärtää ja mitä teit, kun et ymmärtänyt? Miksi hänen omaisensa moittivat sinua, kai siihen nyt joku muukin syy on kuin että et ymmärrä huitomista?

On ihan selvää, ettei tuntemattoman kehitysvammaisen naisen yksilöllistä huitomista voikaan ymmärtää, mutta se on sitten tyystin toinen asia, voisiko pysähtyä ottamaan selvää, voisiko ko. henkilöä tervehtiä ystävällisesti ja sanoa, että "valitettavasti en nyt ymmärrä, mitä yrität sanoa, pitäisikö minun hakea tähän joku perheenjäsenesi?" Ja vaikka sitten hakea paikalle se perheenjäsen, jos siis kyse on samassa taloudessa asuvista.

Vaikka et ymmärräkään jotakuta, voit suhtautua häneen ystävällisesti ja miettiä, onko hänellä hätä ja onko syytä soittaa paikalle virkavaltaa tms.

No minä tapasin kyseisen henkilön kadulla ja hänellä oli osa perheestään mukana. Hän tuli luokseni, aloitti ääntelyn ja käsien huitomisen. Minä tervehdin häntä ystävällisesti ja tosissani yritin ymmärtää hänen viestiään, mutta kun huomasin, että hän alkoi hermostumaan kun minä en ymmärrä enkä vastaa mitään minä sanoin ihan ystävällisesti että valitettavasti en ymmärrä mitä hän tarkoittaa mutta voisiko hän itse tai joku perheenjäsenistä selittää hänen asiansa minulle niin, että minäkin ymmärrän. Siitäkös sitten minulle suututtiin ja nämä perheenjäsenet haukkuivat minut totaalisesti ja antoivat minun ymmärtää, että olen tunteeton hirviö, kun pilkkaan toista siitä, että hän ei osaa puhua ja että minun pitäisi ymmärtää kyllä, mitä tämä henkilö tarkoitti. Valitettavasti vain minä en tajunnut, koska tapasin kyseisen henkilön ensimmäisen kerran enkä voinut tuntea hänen tapaansa kommunikoida. Tiedän kyllä, että puhumaan kykenemättömillä vammaisilla on monia eri keinoja kommunikoida ja osaa niistä ymmärrän (esim. viittomakieltä tai vaikka jos henkilö kommunikoi kuvilla tai kirjoittamalla), mutta tällä kertaa en ymmärtänyt tämän henkilön viestiä, mutta ilmeisesti tämä perhe luulee että kaikki ymmärtävät tuon henkilön tapaa kommunikoida, koska hekin osaavat, vaikka olen kuullut, että heilläkin on mennyt vuosia oppia ymmärtämään tämän viestejä, koska ne voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa.

No, minusta toimit ihan oikein, ja perhe hölmöili. Mutta hei, sinä tiedät olevasi oikeassa. Älä anna asian vaivata enempää.

Eivät kehitysvammaisten vanhemmat yleensä ole tuolla lailla idiootteja, pikemminkin ilahdumme kovasti, jos joku edes rohkeasti yrittää kontaktia vammaisen lapsen/perheenjäsenen kanssa.

t. kakkonen, autistisen lapsen äiti

Anteeksi, että en ole ajatustenlukija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei kyllä aukea tuo purkauksesi. Missä tilanteessa sinun olisi pitänyt ymmärtää ja mitä teit, kun et ymmärtänyt? Miksi hänen omaisensa moittivat sinua, kai siihen nyt joku muukin syy on kuin että et ymmärrä huitomista?

On ihan selvää, ettei tuntemattoman kehitysvammaisen naisen yksilöllistä huitomista voikaan ymmärtää, mutta se on sitten tyystin toinen asia, voisiko pysähtyä ottamaan selvää, voisiko ko. henkilöä tervehtiä ystävällisesti ja sanoa, että "valitettavasti en nyt ymmärrä, mitä yrität sanoa, pitäisikö minun hakea tähän joku perheenjäsenesi?" Ja vaikka sitten hakea paikalle se perheenjäsen, jos siis kyse on samassa taloudessa asuvista.

Vaikka et ymmärräkään jotakuta, voit suhtautua häneen ystävällisesti ja miettiä, onko hänellä hätä ja onko syytä soittaa paikalle virkavaltaa tms.

No minä tapasin kyseisen henkilön kadulla ja hänellä oli osa perheestään mukana. Hän tuli luokseni, aloitti ääntelyn ja käsien huitomisen. Minä tervehdin häntä ystävällisesti ja tosissani yritin ymmärtää hänen viestiään, mutta kun huomasin, että hän alkoi hermostumaan kun minä en ymmärrä enkä vastaa mitään minä sanoin ihan ystävällisesti että valitettavasti en ymmärrä mitä hän tarkoittaa mutta voisiko hän itse tai joku perheenjäsenistä selittää hänen asiansa minulle niin, että minäkin ymmärrän. Siitäkös sitten minulle suututtiin ja nämä perheenjäsenet haukkuivat minut totaalisesti ja antoivat minun ymmärtää, että olen tunteeton hirviö, kun pilkkaan toista siitä, että hän ei osaa puhua ja että minun pitäisi ymmärtää kyllä, mitä tämä henkilö tarkoitti. Valitettavasti vain minä en tajunnut, koska tapasin kyseisen henkilön ensimmäisen kerran enkä voinut tuntea hänen tapaansa kommunikoida. Tiedän kyllä, että puhumaan kykenemättömillä vammaisilla on monia eri keinoja kommunikoida ja osaa niistä ymmärrän (esim. viittomakieltä tai vaikka jos henkilö kommunikoi kuvilla tai kirjoittamalla), mutta tällä kertaa en ymmärtänyt tämän henkilön viestiä, mutta ilmeisesti tämä perhe luulee että kaikki ymmärtävät tuon henkilön tapaa kommunikoida, koska hekin osaavat, vaikka olen kuullut, että heilläkin on mennyt vuosia oppia ymmärtämään tämän viestejä, koska ne voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa.

Eivät siis itsekään tienneet ja peittelivät asiaa suuttumalla.

Olin joskus lyhyessä työsuhteessa palvelutalossa, jossa asui monenlaisia apua tarvitsevia ihmisiä vanhuksista monivammaisiin nuoriin. Jokaisella työntekijällä oli päivittäin omat vaihtuvat "vastuuasukkaansa" ja kaikki tuntuikin lupaavalta, kun ohjeeksi sai kollegoilta tiedustellessa vain, että "kysy siltä itseltään", kun mietin mitä jonkun asukkaan luona milloinkin tehdään ja miten. Asukkaat olisivat siis hyväkuntoisia ja helppoja tapauksia!

Mutta kuinkas ollakaan, melkein kaikilla oli omat kommunikointitapansa nyökyttelystä röhinään, eikä nyökkäys kovinkaan usein ollut "kyllä" tai pudistus "ei. Joillakin taas oli terapeuttien tekemiä kommunikaatiotaulukoita tai puhekommunikaattoreita, joilla he kommunikoivat lyhyin, kummallisin viestein, jotka eivät todellakaan avautuneet ensikertalaiselle.

Työsuhde loppui minun toiveestani lyhyeen. Vaikka pidempään samassa työpaikassa ollessaan oppiikin varmasti kommunikoimaan näillä tavoilla, oli "kysy siltä itseltään" tässä tilanteessa huonoin mahdollinen neuvo. Asukkaat olivat kyllä mukavia sen verran mitä hymyistä ymmärsin, työkavereiden asenne taas ei.

Ymmärrän ap:n ongelmaa. Myös omassa tuttavapiirissä kehitysvammainen nuori, ja minusta on alkanut tuntua, että nuoren vanhemmilla on jokin periaatteellinen vastentahtoisuus tulkata lapsensa kommunikaatiota muille. He joko kieltäytyvät auttamasta tai tiuskaisevat vihaisesti, että olisihan tuo pitänyt ymmärtää. Välillä tulee jopa sellainen fiilis, että se on jotain kostoa. Että kun meilläkin on ollut vaikeuksia niin voit sinäkin edes yrittää. Niin, yritänkin, mutta kun tilanne muuttuu turhauttavaksi niin ehkä he voisivat auttaa lapsensa takia jos minua eivät halua auttaa. Nykyään onneksi heidän nuorimmaisensa tulee yleensä mutkattomasti apuun, ja kolmestaan tulemmekin hyvin toimeen.

Tämä on yksi syy, minkä takia välimme ovat viilenneet, vaikka ennen olimme läheisiä. Ennen ajattelin, että oppiessani kommunikoimaan heidän lapsensa kanssa, voisin auttaa heitä lastenhoidossa ja antaa heille tarvitsemaansa vapaata. Mutta en ole oppinut, koska en ole saanut juuri mitään apua siinä. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua tähän nuoreen joka päivä hänen elämänsä ajan, joten olen tietenkin kommunikaatiossa ihan eri viivalla kuin hänen lähisukunsa.