Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Tossa saattaa olla kyse jonkin sortin - ei nyt ihan kehitysvammasta -  mutta jostain erityisfiksaatiosta, jota voi esiintyä jo lapsesta ja kestää koko eliniän.  Telkkarissakin on ollut ohjelmia ihmisistä, joilla on ihmeellinen pakkomielle kenellä mihinkin.  Juuri tällaisiin laitteisiin tai vaikka rakennuksiin.  Tiedätkö mitään tämän pojan myöhemmistä vaiheista?

Vierailija kirjoitti:

Tossa saattaa olla kyse jonkin sortin - ei nyt ihan kehitysvammasta -  mutta jostain erityisfiksaatiosta, jota voi esiintyä jo lapsesta ja kestää koko eliniän.  Telkkarissakin on ollut ohjelmia ihmisistä, joilla on ihmeellinen pakkomielle kenellä mihinkin.  Juuri tällaisiin laitteisiin tai vaikka rakennuksiin.  Tiedätkö mitään tämän pojan myöhemmistä vaiheista?

Vissiin Viemäri-Villeä tarkoitit? Ei, valitettavasti en tiedä mitään pojan jatkosta, nyt olisi jo kolmen-neljänkymmen välillä. Mistäs sitä tietää josko olisi putkialalle päätynyt. Ihan mukava ja normaalinoloinen oli tuolloin kyläillessä, viemäri-innostus toi vain pikantin lisän tuohon tapaamiseen. 

Viemärivillen touhu kuulostaa autistisen henkilön tyypilliseltä piirteeltä. Meillä on lukkointoilija suvun piirissä, autismin kirjoon kuuluu.

Asun ulkomailla, ja ärsyttävintä on se, että jos joku tulee tänne käymään niin oletetaan heti että me majoitetaan. Tämänhetkinen asuntomme on onneksi sellainen, että mitenkään järkevästi ei saa ketään vierasta tänne mahtumaan, mistä olen tyytyväinen. Sanon nykyään suoraan, että meille ei mahdu.

Rasittavin vieraani (ei kylläkään mitään verrattuna moniin ketjussa esitettyihin tyyppeihin...) on eräs ystäväni, jolla ei ole mitään tajua toisten omasta tilasta. Tuli siis aina kylään niin, että ilmoitti vain että lippu on nyt ostettu ja että hänhän tulee ilman muuta meille. Olin liian ovimatto sanoakseni vastaan, ja aina majoitimme. Emme yleensä myöskään pystyneet ottamaan lomia vierailun ajaksi lyhyen varoitusajan vuoksi, vaan kävimme puolisoni kanssa töissä hänen hengaillessa asunnollamme. Teki itselleen ruoat ja osti itselleen sapuskat (huom. ne olivat VAIN hänelle...), kokkasi keittiön aivan paskaiseksi eikä edes siivonnut jälkiään. Karkkipaperit ja meikinpuhdistusliinat olivat pitkin poikin olohuonetta missä hän nukkui, vaikka olin sanonut että kaikki irtoroskat HETI roskiin, koska koiramme pistää ne suihinsa. Ei mitään vaikutusta. Pari kertaa sainkin väen vängällä kiskoa koiran nielusta jotain muoviroskaa. :/ Onneksi ei ehtinyt nielaista.

Vaati myös meidän läsnäoloamme jatkuvasti, eikä tuntunut ymmärtävän, että me olimme työpäivän jälkeen uupuneita ja halusimme rauhoittua. Olen itse sen tyylinen ihminen, että vaadin omaa aikaa, muuten tulee tosi ahdistunut olo... Mutta ei auttanut, ei. Piti yrittää naama irvessä olla sosiaalinen ja pitää seuraa. Siinä samalla tietysti siivoillessa ja kokatessa, sillä vieraammehan ei näissä taloudenhoitoasioissa auttanut, vaikka lepäsi laakereillaan koko päivän.

On myös sellainen tyyppi, että jos päätetään vaikka katsoa joku leffa, niin HÄN päättää mikä se on. Sama musiikin suhteen - koin, että en omassa kodissani saanut päättää, mitä kuunneltiin, vaan hän nyt "tässä vähän laittaa playlistiä, nää on hyviä biisejä" (kamalaa kuraa, ei yhtään mun tyylistä musiikkia). 

No, sain vihdoin onneksi kasvatettua sen verran selkärankaa, että seuraavan kerran kuullessani tällaisesta kivasta yllätysvisiitistä sanoin ihan suoraan, että tervetuloa, mutta meille ei pääse yöpymään. Ei ole tilaa ja vuodesohvammekin olimme myyneet pois (mikä olikin totta). Että siitä vaan AirBnN:itä katselemaan. :) Jännästi ovat vierailut vähentyneet, ei tosin haittaa itseäni ollenkaan. Muutenkin ihmisenä sellainen tyyppi, että saattaa heitellä asiattomiakin kommentteja esim. ulkonäkööni tms. liittyen. Satunnaiset skypettämiset ovat yhä ihan kivoja, mutta olen tyytyväinen siitä, että emme asu enää samassa kaupungissa (hän siis asui taannoin myös täällä ulkomailla, missä tutustuimmekin). Toiset vaan ovat rasittavia & itsekkäitä eivätkä ymmärrä hyvien tapojen päälle.

Omituisinta on varmaan ollut, kun ollessamme takapihan terassilla vieras stumppaa tupakkansa terassin muoviseen pöytään. En suoraan katsonut kohti, vaan viistosti. En tiedä eikö tämä vieras tajunnut mun näkevän sitä vai mitä. Siinä on edelleenkin palamisen jäljet ja tekohetkellä promilleja ehkä kahden viinilasin verran.

Yksi (entinen) ystävä otti bussirahat minun lompakostani. Voitteko kuvitella etten kehdannut sanoa mitään. Maksoin myös aina viikonlopun ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Omituisin vieras kävi meillä kylässä ollessani alta kouluikäinen. Jommankumman vanhemman (en muista kumman) työkaveri tuli kutsuttuna kahville oman poikansa (3-4 v) kanssa. Poika otti päällysvaatteet pois ja sanoi päivää, sekä samaan hengenvetoon tiedusteli että missä teidän viemärit on. Kävi tutkimassa sekä keittiön että vessan putkistot ja ihaili suihkua. Poika teki siis tätä tyyliin joka paikassa ja kotonakin lempipaikka oli vessa. Viemäri-Ville jäi elävästi pikkulapsenkin mieleen. 

Ihana juttu... Tuleva putkimies ihan selvästi! 👨‍🔧 ❤️

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla - - - eräs ystäväni - - Tuli siis aina kylään niin, että ilmoitti vain että lippu on nyt ostettu ja että hänhän tulee ilman muuta meille.  - - -kokkasi keittiön aivan paskaiseksi eikä edes siivonnut jälkiään - - - Vaati myös meidän läsnäoloamme jatkuvasti, eikä tuntunut ymmärtävän, että me olimme työpäivän jälkeen uupuneita ja halusimme rauhoittua. Olen itse sen tyylinen ihminen, että vaadin omaa aikaa, muuten tulee tosi ahdistunut olo... Mutta ei auttanut, ei. Piti yrittää naama irvessä olla sosiaalinen ja pitää seuraa. Siinä samalla tietysti siivoillessa ja kokatessa, sillä vieraammehan ei näissä taloudenhoitoasioissa auttanut, vaikka lepäsi laakereillaan koko päivän.

On myös sellainen tyyppi, että jos päätetään vaikka katsoa joku leffa, niin HÄN päättää mikä se on. - - -

Tuttua hommaa. Asun myös ulkomailla ja kavereilla on tapana vain ilmoittaa että nyt tullaan. Aikaisemmin oli aivan sama homma tuon viihdyttämisen kanssa - ei jaksa työpäivän jälkeen kauaksi lähteä yms. Onneksi he ovat nyt oppineet että minua on turha kysyä mukaan. Vieraat saa kokata, mutta minä siivoan, koska olen vähän tarkka siitä miten siivotaan ja mikä rätti käy mihinkin yms. Alussa stressasi, mutta kun olemme nyt sopineet rajat, niin ihan kiva että käy kylässä. Mutta on se aina ihanaa sitten toisaalta kun oven sulkee niiden perässä ja saa nakata pyykit koneeseen ja huoahtaa...

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen lapset kylässä ollessaan olivat aina vailla valvontaa ja vierailut tosi stressaavia.

Siirtäessäni jo ties monennenko kerran taaperoita kodin viihdekeskusta räpelöimästä, huomasin että toisella muksuista oli uusi kännykkäni joka oli ihan kuolassa ja jota kersa hakkasi lattiaa vasten. Siirtäessäni kännykkää pois lapsen ulottuvilta, perheen äiti totesi naureskellen  suojaustoimilleni: "nehän ovat vain tavaroita"

Tuon takia mun luokse ei lapset eikä juntit aikuiset ole enää tervetulleita. Yks neljän lapsen perhe tunki kylään YKSIÖÖNI niin voitte kuvitella sitä kaaosta ja ahtautta. Kersat penkoo kaappeja ja räpeltää koneita, tvtä, kaukosäätimiä. Lapsuudesta säilyneitä pehmoleluja (mitkä ovat koristeina nykyään, tunnearvoltaan todella rakkaita koska sairas äitini ne minulle hankki) niin eikös nuo "kullannuput" repimässä niitä ja leikkimässä tahmanäpeillään. Vanhemmat ei tietenkään komenna ei mitään niin itse jouduin käsistä viemään ja kasvattamaan lapsia. Eikä siihenkään reagoitu mitenkään, perheen isä levis sohvalle kattoo tvtä ja äiti penkoi keittiön kaappeja jos löytys lapsille jotain hyvää... monen tunnin sietämisen jälkeen lähtivät enkä enää päästäny tänne. Välitkin meni myöhemmin kun perheen äiti alkoi sekoilee ja yritti vetästä ongelmiinsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Viemärivillen touhu kuulostaa autistisen henkilön tyypilliseltä piirteeltä. Meillä on lukkointoilija suvun piirissä, autismin kirjoon kuuluu.

Aspergerin syndromalta kuulostaa, kuuluu autismikirjon sairauksiin. Nämä henkilöt voivat olla hyvin älykkäitä, usein joku erityiskiinnostuksen kohde (viemärit, lukot, junat, aikataulut ym.), johon perehtyvät ja uppoutuvat syvällisesti, joskus vaikeuksia oppimisessa, koska motivoituminen ei-kiinnostaviin asioihin hankalaa, hankaluutta myös sosiaalisissa suhteissa toimimisessa. AS voi haitata elämää kovastikin, toisaalta voi menestyä loistavasti, jos osuu oikealle uralle. Voivat olla vanhempana ja vanhemmuudessaan, äitinä ja isänä, erikoisia ja ongelmissa, kuten myöskin puolisona, riippuen toki nepsy-oireensa vaikeusasteesta.

Yksi muutamaa vuotta nuorempi sukulaistyttö kävi meillä usein lapsuudessani. Pilalle lellitty, mutta muuten mukava. Joskus yläasteikäisenä olin jemmannut koulupöydälleni karkin. Aioin antaa sen seuraavana koulupäivänä ystävälleni (karkissa oli sellainen meidän yhteinen juttu kuvana). Sukulaistyttö tuli huoneeseeni ja kysyi karkista, selitin että säästän sitä ystävälleni. Myöhemmin kävin vessassa ja kun tulin takaisin, seisoi sukulaistyttö selin minuun ikkunan edessä (mikä oli outoa kun olimme juuri piirtäneet tai jotain yhdessä pöydän ääressä) ja huomasin karkin kadonneen. Sukulaistyttö pureskeli vaivalloisesti kun yritti piilotella syövänsä karkkia. Hengityskin haisi karkille vielä pitkään. Toivottavasti oli hyvää kun piti kiireessä ja paniikissa se nielaista!

Tapaus unohtui, pistin sen lapsuuden tyhmyyden piikkiin ja elämä jatkui. Aikuisiällä olin tämän samaisen sukulaistytön kanssa istumassa iltaa minun luonani, ja päätimme lähteä lähipubiin muutamalle. Hänellä oli vain hellemekko joka ei kuulema soveltunut baareihin, joten annoin hänen lainata yhtä mekkoani. Tämän lainamekon kanssa eivät hänen rintsikkansa kuulema sopineet, niin lainasin yhtä paria joka ei ollut suosikkini. Pääsimme lähtemään. Ilta ja yö eteni, sukulainen löysi miesseuraa ja lähti miehen kanssa naapuritaloon viettämään yötä, mikä ei minua haitannut. Aamulla sukulainen mönkii kämpilleni, mekko päällä ja rintsikat tallessa (näin rintsikat hänen laukussaan, josta hän nosti ne myöhemmin makuuhuoneeni tuolin päälle). Kaikki siis hyvin.

Jonkin ajan kuluttua hänen lähdöstään aloin laittamaan pyykkiä pyörimään. En löytänyt mistään näitä lainarintsikoita, ja viestitin hänelle asiasta. Sukulainen on todella hämmentynyt ja ihmettelee kanssani että minne ne ovat voineet hävitä, käsittämätöntä! Pengoin joka huoneen joka nurkan. Ei siinä mitään, en juuri pitänyt edes niitä kyseisiä rintsikoita, ja taisin sanoakin että jos ne jäivätkin vahingossa hänen laukkuunsa niin pidä vain, mutta sukulainen kielsi kaiken ja väitti kivenkovaan jättäneensä ne kämpilleni.

Olen tuon tapauksen jälkeen muuttanut KAHDESTI, eikä ne rintsikat ikinä ilmestyneet.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse juuri tällainen vessanlainaaja.

Chronin oireet iskee työmatkalla niin pakko (oikeasti, pakko) kaverin vessaan välillä ollut tungeta silloin tällöin kun kerta matkan varrella sattuu olemaan. Onneksi kaikki eivät ole mielensäpahoittajia.

Täällä toinen crohnikko, joka ei kuitenkaan todellakaan tunkisi toisten ihmisten luo vessa-asioimaan, ellen ole heillä kylässä jo valmiiksi. Silloin kun suolisto on huonompana, kuljetan mukana varahousuja, suojaan auton istuimen ja pahimpina aikoina on ihan housuvaippakin ollut käytössä. Ei tulisi mieleenkään soittaa kaverille, että nyt tulee vikkelät housuun, satutko olemaan kotosalla.

Ei nyt mitään erityisen hurjaa, mutta vaimon sukulaisperhe olettaa, että kun he ovat lapsineen meillä käymässä niin kasvatusvastuu jotenkin siirtyy heiltä meille. Ei nyt ole mitään kauhukakaroita, mutta toisinaan homma menee yli, kuten lapsilla toisinaan käy, mutta vanhempansa eivät sano yhtään mitään. Korkeintaan ehkä joku "älä viitti", mutta meno jatkuu. Sitten pitää alkaa itse komentamaan, kun ei mitään muuten tapahdu. Hauskaa on, että he itsekin ovat joskus valittaneet kuinka nykyajan lapsilla ei ole kuria, mutta eivät saa omiakaan kuriin.

Toinenkaan tapaus nyt ei sinällään ole törkeä, mutta vaimon yksi jauhopääkaveri ei osaa olla hiljaa sekuntiakaan. Puhuu kaiken mitä sylki suuhun tuo, saattaa esim. sivulauseella arvostella ruokaa ym. ja jos katsotaan vaikkapa telkkaria niin koko ajan pitää kommentoida ja reagoida ruudun tapahtumiin. En ole mieltäni jaksanut pahoittaa ja menee lähinnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jos on esim. ärsytystasot korkealla jo ennestään niin kyseinen henkilö ei niitä ainakaan alenna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 30 vuotta sitten kun oltiin mieheni kanssa aika äskettäin menty naimisiin, hänen tosi outo kaverinsa tuli meille kylään. Juotiin kahvit ja syötiin pullat, ja ennen lähtöään kaveri sanoi käyvänsä vielä vessassa. Eihän siinä mitään, mutta oli siellä tosi kauan ja kumman kauan myös vessaperitelineen rullaamisääni kuului....ulos tultuaan huomattiin että oli vedelly vessapaperimme paitansa sisään, sieltä repsotti vähäsen (ja täysi rullallinen oli vessassa kutistunut muutamaan palaan) . Ei raaskittu sanoa mitään....meni kai tarpeeseen. 

Asiaan voi löytyä täysin luonnollinen selitys. Kaveri ajeli teillä rintakarvansa, sai pieniä haavoja ja laittoi niihin vessapaperia. Miksi aina epäillään pahinta skenaariota?

Tai ehkä hän häpeää laihuuttaan ja lihaksettomuuttaan ja vessapaperitoppauksin koettaa muotoilla itsensä viehättävämmäksi?

Ns.tavalliset ihmiset ei ole tehneet mitään sellaista, mistä voisin tähän kirjoittaa. Mutta silloin, kun kuuluin vielä päihdepiireihin, huh huh. Vessassa oli käytävä ovi auki, koska muuten kämppä oltaisiin tyhjennetty sillä aikaa. Jos vieras kävi vessassa sait etsiä vähintäänkin shampoitasi myöhemmin. Tai käsisuihkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua rassaa anopin toiminta ja arvostelu. Asun mieheni kanssa samassa ok-talossa, jossa anoppi asui ennen meitä.

Anoppi tuli käymään viime perjantaina yllättäen, kun oli käymässä ystävänsä luona naapurissa

Oli vajaan kymmenen minuuttia ja kielen kannat lauloi koko ajan.

Mitä nuo kananmunat on tuossa kattilassa pihalla. Olivat vanhoja ja jäähtymässä. Kompostiin menossa...

Leppiä kasvaa tuossa liittymässä. Olisi puiden raivaamista tontilla.

Miten kasvimaa, joko perunat on kitketty ja oletteko katsoneet miten isoja ne on.

Ikkunat on pesemättä, voisin tulla pesemään.

Matot olisi pestävä. Milloin peset? Ai, sitten joskus elokuussa...

Saisikin olla rauhassa kotonaan. Tuoppautuu auttamaan ja arvostelemaan. Olen joskus torpannut anopin tulon ja nyt hän tekee niin, että soittaa miehelle ja kysyy mahdollisuutta tulla, kun olen töissä. Ja mieshän antaa hänen tulla.

Tuo arvostelu on vaikuttanut, etten halua anoppia meille kovin usein.

Maku on mennyt.

Sunko ne ikkunat olis pestävä ja matot? Ei miehen ikinä?

Varmaan sen, joka ottaa itseensä jos vieras arvostelee pesemättömiä ikkunoita ja mattoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi naapuri on aika hauska, joskaan ei törkeä vieras. Naapuri on viisikymppinen perheenäiti. Hänellä on tapana pistäytyä meillä melko usein, yleensä hän vain pyörähtää hetkisen istumassa ja vaihtamassa kuulumisia. Mukava tapa minun mielestäni, koskaan ei ole pelkoa että hän jäisi koko illaksi istumaan.

Sellainen erikoisuus hänellä on, että joka ikinen kerta kun hän pölähtää sisään, hän on jotain vailla saman tien. Yleensä hän ei ehdi edes potkaista kenkiä jalastaan ensin. Useimmiten pyyntö on jotain pientä syötävää, joskus kosmetiikkaa tms. Naapuri siis tupsahtaa ovesta sisälle, ja saman tien kailottaa että voisiko saada voileivän, olisi vähän nälkä. Tai löytyisikö pähkinöitä, nyt tekisi mieli pähkinöitä. Tai lasillista kuohuviiniä. Koluan aina kaapista mitä pyydetään, eikä sitä paljoa kulu, 1 voileipä tai vajaa kourallinen pähkinöitä (jos siis nämä oli kyseessä). Joskus ovesta tultua tarvitaan välittömästi terveyssidettä, tai hiuslakkaa tai ripsiväriä. Joskus  pyyntönä on ollut soittaa heti Spotifysta tietty biisi.

Huomasin tämän kuvion jo vuosia sitten, ja ryhdyin huvittuneena seuraamaan sitä. Kertaakaan naapuri ei ole pettänyt.

Pyynnöt ovat aina pieniä ja kohtuullisia. Muutenkin kyseessä on kaikin puolin hyvä naapuri, minulla ei ole mitään syytä hikeentyä tuosta. Olen vain ihmetellyt mielessäni tuota tapaa.

Miten käy, jos sinulla ei juuri hänen haluamaansa tarjottavaa satu olemaan?

Ei mitenkään. Naapuri sanoo vain huolettomasti että okei. Yleensä itse ehdotan tilalle jotain vastaavaa, vaikka jos pyyntönä on ollut lasillinen kuoharia, sanon ettei sitä nyt ole mutta käviskö valkkari, jääkaapissa on avattu pönikkä. Ja sehän käy aina mainiosti. Tämä pyytäminen on aina kohteliasta eikä mitenkään vaativaan sävyyn esitettyä, sellainen jonkun sorttinen kepeä seurustelukuvio.

Oletko tehnyt vastavierailun ja pyytänyt jotain? Miten kävi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viemärivillen touhu kuulostaa autistisen henkilön tyypilliseltä piirteeltä. Meillä on lukkointoilija suvun piirissä, autismin kirjoon kuuluu.

Aspergerin syndromalta kuulostaa, kuuluu autismikirjon sairauksiin. Nämä henkilöt voivat olla hyvin älykkäitä, usein joku erityiskiinnostuksen kohde (viemärit, lukot, junat, aikataulut ym.), johon perehtyvät ja uppoutuvat syvällisesti, joskus vaikeuksia oppimisessa, koska motivoituminen ei-kiinnostaviin asioihin hankalaa, hankaluutta myös sosiaalisissa suhteissa toimimisessa. AS voi haitata elämää kovastikin, toisaalta voi menestyä loistavasti, jos osuu oikealle uralle. Voivat olla vanhempana ja vanhemmuudessaan, äitinä ja isänä, erikoisia ja ongelmissa, kuten myöskin puolisona, riippuen toki nepsy-oireensa vaikeusasteesta.

Työkaverilla on Asperger, onneksi löysi alan johon kiinnostus liittyy. :) Kiva kaveri, ja perheellinen. Olen huomannut että jos sovitaan jotain töiden ulkopuolella (pientä, esim. saanko tuon reseptin mitä kokkasit - hän on italialainen) niin ei muista/jaksa keskustelua sen jälkeen vaikka olisi luvannut tehdä jotain. En välitä koska tiedän että voi vain olla että muut asiat menee mun kyselyjen ohi Aspergerin takia. :)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse juuri tällainen vessanlainaaja.

Chronin oireet iskee työmatkalla niin pakko (oikeasti, pakko) kaverin vessaan välillä ollut tungeta silloin tällöin kun kerta matkan varrella sattuu olemaan. Onneksi kaikki eivät ole mielensäpahoittajia.

Opettele nyt sentään sairautesi nimi oikein: se on Crohn, ei Chron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse juuri tällainen vessanlainaaja.

Chronin oireet iskee työmatkalla niin pakko (oikeasti, pakko) kaverin vessaan välillä ollut tungeta silloin tällöin kun kerta matkan varrella sattuu olemaan. Onneksi kaikki eivät ole mielensäpahoittajia.

Täällä toinen crohnikko, joka ei kuitenkaan todellakaan tunkisi toisten ihmisten luo vessa-asioimaan, ellen ole heillä kylässä jo valmiiksi. Silloin kun suolisto on huonompana, kuljetan mukana varahousuja, suojaan auton istuimen ja pahimpina aikoina on ihan housuvaippakin ollut käytössä. Ei tulisi mieleenkään soittaa kaverille, että nyt tulee vikkelät housuun, satutko olemaan kotosalla.

Hädässä tosiystävät tunnistetaan. Tuttavallani on Chron, enkä koskaan kieltäisi häntä käyttämästä vessaa jos hätä on. Itsellä on IBS, eli tiedän mikä todellinen hätä voi olla.