Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

En nyt jostain syystä saa lainattua, mutta kuka on niin kermaperse että haukkuu toisten lemmikkejä? Aika moukkamaista, melkein sama kuin nimittelisi vaikka lasten ulkonäköä :D

Minusta karvattomat kissat on aina ollut kamalan rumia, sitten menin kaverin kaverille kylään. Tällä oli 2 koiraa ja 2 karvatonta kissaa. Juoksivat yhtenä laumana eteiseen vastaan, mikä oli tosi huvittavan näköistä. Ei mennyt minuuttiakaan siitä kun olin istunut alas kun toinen näistä kissoista jo hyppäsi syliini. Siinä se sitten tunnin kehräsi ja pisti nukkumaan. :D

Vieläkin karvattomat kissat on minusta perunan näköisiä, mutta olipa aivan ihania luonteeltaan. Ja yllättävän kivan tuntuisia silittää! Ei yhtään sellainen käsituntuma kuin mitä olin kuvitellut.

Mut joo, ei tulisi kyllä mieleenkään haukkua omistajalle minkään elukan ulkonäköä. Ovat kuitenkin sille omistajalleen aina rakkaita :D

Eräs lapsuudenkaverini kylässä ollessaan pudotti äitini ostaman korvakorun lattialle. Siinä sitä etsittiin ja kas kummaa koru hävisi puoleksi vuodeksi jonnekin. Kerran sitten kaveri kertoi löytäneensä korvakoruni omasta kodistaan ja sain korvakorun takaisin. Samainen kaveri joskus lapsena varasti veljeni 100mk, sitä sitten äitiemme kanssa selviteltiin. Ollaan nykyään aikuisiälläkin ihan hyviä kavereita, mutta nähdään aina kahviloissa tai ravintoloissa.

Kerran oli eräs koulukaveri iltaa viettämässä luonani, oltiin menossa viihteelle. Yllättäen tämä miehiinmenevä kaverini yritti kutsua jotain jätkää mun luokseni yökylään. Ei oltu sovittu yhtään mitään, että mun luokseni tulisi yöksi täysin itselleni tuntematon jätkä. Onneksi tuo jätkä ei ollut innostunut kylään tulosta ja huusin kyllä kaverilleni, että mun kämppään ei vieraita aleta ilman lupaa pyytämään.

Anoppi kerran kilahti miesystävälleni, että asuntomme on paskainen. Kuulemma kamalan likainen, eikä kunolla siivottu. Mun miesystävä on todella tarkka siisteyden suhteen ja asunto oli ihan hyvässä jamassa.  Eikä asunnon siisteys edes käsittääkseni hänelle kuulu, menkööt vaikka hotelliin ensi kerralla. Muutenkin ärsyttävää, kun tuli asuntoomme ja heitti esim. meidän hammasharjat yhtäkkiä roskiin ja miesystäväni kaikkia vanhoja kenkiä yms.

Vanhemmat oli kerran poissa kotoa, kun pari niitten tuttua tuli lapsineen meille. Ne vaan tunki sisälle vaiks sanoin, että olin just menossa nukkumaan, koska aamuvuoro. Niillä kersoilla oli kuulemma hirvee nälkä ja ne oli ostanut jotain pihvei karseen määrän ja vaan grillailis meidän pihalla.  Sanoin ettei se kyllä nyt käy, kun on palovaroituskin, mutta sinne ne painu sytyttään grilliä. En avannut enää ovea vaikka ne pimputti ovikelloa ja huuteli ketsuppia ja sinappia.

Sen sijaan soitin kaverilleni, jolla on pari labradorinnoutajaa ja kerroin tilanteen. Hiippailin ikkunan taakse odottelemaan. Kohta kaveri ajoi autonsa pihaan ja päästi sekä labbiksensa että siskonsa rottweilerin vapaaksi. Se oli pihvien loppu. Vieraat lähtivät vähin äänin.

-Kun olin muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini, niin lapsuudenkaverini, jotka eivät ottaneet yhteyttä juurikaan muuten kuin jos halusivat jotain minulta, soittivat että tulevat kylään katsomaan uutta kämppääni. Itse he asuivat vähän kauempana ja asuminen oli edullisempaa, heillä oli uudet hienot tilavat asunnot ja minä muutin keskusta-alueella pieneen vaatimattomaan yksiöön.

He tulivat siis kylään, eivät tuoneet mitään tuliaisia tms. ja naureskelivat kodilleni kun oli niin vanhaa kaikki.

-Toinen kerta tulee mieleen kun eräs ystäväni soitti ja sanoi että tulee kylään, kutsui siis itse itsensä, ajoi 30 km luokseni. Minulle selvisi melko pian kyläilyn tarkoitus, kaveri halusi että leikkaan hänen hiuksensa vanhoilla tylsillä isoilla Fiskarsin saksilla jotka hän oli tuonut mukanaan.

Kerroin hänelle, että en osaa leikata hiuksia mutta kaveri vaan intti että leikkaa nyt kerroksittain. Olin aikoinaan värjännyt useinkin kavereiden hiuksia mutta leikata en osannut ja ilmoitin sen todella selkeästi ja useampaan kertaan. Lopulta sitten otin sakset ja leikkasin hiukset ja ihan hirveät niistä tuli. Siis oikeasti melkein itsekin väänsin itkua kun näin lopputuloksen. Kaveri vaikutti tyrmistyneeltä mutta ei sanonut mitään, lähti äkkiä pois enkä kuullut hänestä sen koommin. Pitkään oli paha mieli, mutta tilanne oli jotenkin kamala, olin siihen aikaan tosi kiltti ja en halunnut riidellä.

Jäi jotenkin tosi paska maku tuosta suuhun, että ensin yritettiin käyttää hyväksi ilmaiseksi kun ei ollut varaa kampaajaan ja sitten pannaan välit poikki. Tottakai olisi vaan pitänyt kieltäytyä, mutta en vaan jaksanut sitä jankkaamista ja painostusta.

Että jos tästä nyt tunnisti itsensä niin terkkuja, että en tahallani pilannut sun hiuksia, olisit uskonut kun sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaikeaa tämän ymmärtämisessä on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään pöydän ääressä. Lapset eivät saa kulkea kotona, eivätkä kylässä ruoka kädessä ympäri huushollia. Ruokailun jälkeen pestään kädet ja kasvot. Sit voi mennä leikkimään. Meillä ei ole esillä juttuja, joihin lapsi ei saa koskea, koska en tykkää krääsästä, eikä meillä ole koskaan kielletty omia tai vieraita lapsia puuhastelemasta, otan monesti sukulaisten ja kavereiden lapset mukaan esim. keittiöhommiin, koska ei minua ne lapset häiritse.

Yks lähisukulainen tuli taannoin meille kylään lapsensa kanssa. Olin itse asioilla ja ilmoitin että en ihan ehdi kotiin siiheksi kun tulevan, mutta sanoin että lapset on kotona, menkää sisälle. Näin meillä nyt vaan toimitaan. Kun menin kotiin, oli hitsata kiinni. Lapsen vanhempi istui nojatuolissa räpeltäen kännykkää ja lapsi oli murustanut leipää ympäri olohuonetta. Otin leivän pois lapsen kädestä, otin imurin ja imuroin olohuoneen. Tämä henkilö on käynyt meillä vuosien saatossa usein. Ja tietää ihan tasan tarkkaan perheen säännöt. Jotenkin kyllä otti hermoon tuo visiitti. 

Teidän säännöt ovat teidän säännöt joten kaikkien ei tarvitse niitä noudattaa. Jossain toisissa perheissä kun voi olla ihan eri säännöt kuin teillä.

Talossa talon tavalla.

Sinun on parasta pysyä kotonasi murustelemassa.

Totta kai kyläpaikassa ollaan kyläpaikan säännöillä, olivat omat säännöt millaisia tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Siskon uusi miesystävä vaati, että meidän kaksi koiraa tulee laittaa laittaa pihalle siksi aikaa kun vierailevat meillä, syynä se että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa, ukko lensi pihalle lähes niskaperse otteella ja häntä puolusteleva siskoni meni perässä.

Tuota minä en usko. Kunhan jupisitte nurkan takana, mutta taatusti ette heittäneet ulos millään niskapersotteella.

Kaverin 4v tyttö  nyhti talouspaperirullaa silpuksi ja kun otin rullan pois kaatoi kissan vesikupin lattialle  v""nen virne naamallaan sekä pyyhki mustikkapiirakkaiset sormet verhoon. Kieltelin ja vilkuilin ystävääni, joka vain hymyili pientä hymyä ja katseli jonnekin katorajaan leikkien mykkää, kuuroa ja sokeaa. Lopulta minulta meni hermo, otin tyttöä kevyesti poninhännästä kiinni ja huusin että nyt ju"""ta riittää, ystäväni nappasi prinsessansa syliin syytäen että olen hullu ja poistui kiireenvilkkaa,  jumalauta millaista toimintaa! Pelkuri lähti karkuun! Jätti sotkut minulle.  Teki muuten mieli viedä ne verhot "peseppä nämä kiitos"-lapun kanssa kaverin kuistille...

Sukulaisperheen kolmevuotias tyttö sai ottaa Mariskoolin pöydältä, omi siinä olevat karamellit, laittoi suuhunsa hetkeksi, laittoi suusta takaisin Mariskooliin, otti uuden, sylki takaisin jne Käveli pitkin olohuonetta Mariskooli kädessä. Isänsä ja äitinsä vain katselivat. Jälleen kerran sain ottaa kasvattajan roolin ja ohjata lapsi antamaan astia sisältöineen takaisin minulle. "Ne oli tarkoitettu kaikille." sanoin. 

Limaiset karkit heitin roskiin.

Samantapaista käytöstä hänellä vieläkin, pari vuotta vanhempana, eikä siihen omat vanhemmat vieläkään puutu. Tyttö menee vieläkin sormet tahmaisina herkkujen syömisen jäljiltä hakkaamaan meidän pianoa. Viisivuotias hakkaa pianoa kuin kaksivuotias.. eikä kukaan ojenna, paitsi minä.

Meillä oli lapsen 5-vuotissynttärit. Tarjolla oli sekä suolaista että makeaa moneen makuun ja ruokarajoitteisillekin tarkkaan suunniteltuna. Muille maistui hyvin, mutta yksi vieras (jolla ei ollut mitään rajoitteita) ei huolinut mitään tarjottua, vaan otti kassistaan kalakeittoannoksen muovirasiassa, lämmitti sen mikrossa ja söi. Kaikki muut vieraat "vähän" katselivat sikäli kun hämmästykseltään ilkesivät.

Kaveri tuli kännissä yöllä joku fakin tatuoitu jätkä mukanaan. En päästänyt sitä jätkää sisälle. Niin tää nainen sai raivokohtauksen mun asunnossa ja huusi ja potki raivon vallassa.

Rasittavinta ehkä on vanhemmat jotka eivät katso lapsiensa perään. Lapset saavat tehdä mitä lystää, vetää kaikki koristeet alas ja jokaikinen laatikko. Eikä lähtiessä viitsitä edes siivota lasten jälkiä. Ymmärrän sotkun jossain määrin onhan minullakin lapsia mutta siivoan aina kylästä lähtiessä lapsen sotkut.

Tästä on nyt jo 10 vuotta aikaa, mutta aina vaan palaa mieleen. Meillä oli upouusi asunto, jota esittelimme ystäväpariskunnalle. Heillä oli mukana tuore vauva. Kesken kaiken totesivat, että vauvan vaippa pitää vaihtaa. Eipä muuta kuin isä alkaa puuhata kakkavaippahommia siinä keskellä meidän olohuoneen lattiaa, uuden ja aika kalliin villamaton päällä! Katseltiin hetki, kun oltiin niin kertakaikkiaan hämmästyneitä moisesta töykeydestä, ennenkuin saatiin sanaa suustamme. Piti ihan käskeä tuoretta iskää siirtymään kylppärin puolelle vaippapuuhiin, kun ei millään meinannut ymmärtää ensimmäisestä kehoituksesta. Kun sitten keräsi mukulansa lattialta, meinasi siirtyä ruokapöytään vaippaa vaihtamaan. Oikeastikko niitä kakkavaippoja vaihdetaan lapsiperheissä missä sattuu? Muksu voi ihan oikeasti pissata kesken vaihdon ja sattaa sitä kakkaakin tulla lisää. Mitään alustaahan heillä ei tosiaan ollut mukana. Ihme touhua. Varsinkin, kun meidän kylppärissä oli hyvät tilat tehdä sama homma niin että vahingot voi pestä pois.

Ihana ja rakas ystäväni omaa ikävän tavan yytsiä kaikki kaapit läpi. Tylsä tapa ja tekee sitä aivan avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon uusi miesystävä vaati, että meidän kaksi koiraa tulee laittaa laittaa pihalle siksi aikaa kun vierailevat meillä, syynä se että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa, ukko lensi pihalle lähes niskaperse otteella ja häntä puolusteleva siskoni meni perässä.

Tuota minä en usko. Kunhan jupisitte nurkan takana, mutta taatusti ette heittäneet ulos millään niskapersotteella.

Jos ei kärsi syvästä autismista, tajuaa ettei niskaperseote tarkoita oikeasti käsivoimin vauhdilla väkivalloin ulos heittämistä kuin jossain prätkäjengin kerholla tai ääritapauksessa jossain aniharvassa anniskeluravintolassa.

Niskaperseote tarkoittaa tietenkin, että käskettiin heti lähteä menemään ja kenties vähän komennettiin suoremminkin, ehkä tuupittiin ja ovi suljettiin perässä väninästä huolimatta.

Jos et usko, että joku on joskus laittanut vieraansa pihalle, niin et usko. Sehän on jokaisen oikeus intter webseissä, epäillä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon uusi miesystävä vaati, että meidän kaksi koiraa tulee laittaa laittaa pihalle siksi aikaa kun vierailevat meillä, syynä se että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa, ukko lensi pihalle lähes niskaperse otteella ja häntä puolusteleva siskoni meni perässä.

Tuota minä en usko. Kunhan jupisitte nurkan takana, mutta taatusti ette heittäneet ulos millään niskapersotteella.

Uskomattomampaa kuin ulos heittäminen pitäisi olla, että miesystävä kehtasi sanoa, että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa. Toisaalta nykyään se ei ole mitenkään epätavallista. Ihmisten ulos heittäminen tällaisen musujulistuksen sattuessa pitäisi olla itsestäänselvyys. Toki siskolle olisi pitänyt sanoa jo aiemmin ennen kuin tämä koirapeppukipu tuli esiin. Ei ketä tahansa kannata kutsua kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt jo 10 vuotta aikaa, mutta aina vaan palaa mieleen. Meillä oli upouusi asunto, jota esittelimme ystäväpariskunnalle. Heillä oli mukana tuore vauva. Kesken kaiken totesivat, että vauvan vaippa pitää vaihtaa. Eipä muuta kuin isä alkaa puuhata kakkavaippahommia siinä keskellä meidän olohuoneen lattiaa, uuden ja aika kalliin villamaton päällä! Katseltiin hetki, kun oltiin niin kertakaikkiaan hämmästyneitä moisesta töykeydestä, ennenkuin saatiin sanaa suustamme. Piti ihan käskeä tuoretta iskää siirtymään kylppärin puolelle vaippapuuhiin, kun ei millään meinannut ymmärtää ensimmäisestä kehoituksesta. Kun sitten keräsi mukulansa lattialta, meinasi siirtyä ruokapöytään vaippaa vaihtamaan. Oikeastikko niitä kakkavaippoja vaihdetaan lapsiperheissä missä sattuu? Muksu voi ihan oikeasti pissata kesken vaihdon ja sattaa sitä kakkaakin tulla lisää. Mitään alustaahan heillä ei tosiaan ollut mukana. Ihme touhua. Varsinkin, kun meidän kylppärissä oli hyvät tilat tehdä sama homma niin että vahingot voi pestä pois.

Itselläni ei ole lapsia ja lähipiiriin kuuluu tasan yksi lapsiperhe, jossa muksuja on monta (aina kun edellinen on täyttänyt vuoden, äiti on taas raskaana). Tuo vaipanvaihtohomma on asia, jota todellakin olen ihmetellyt ja miettinyt, onko joku nykyvanhempien tapa vaihtaa kakkavaipatkin missä sattuu - useimmiten keskellä olohuonetta. Perheessä on siis käytännössä aina vauva+taapero vaipoissa, enkä ole koskaan nähnyt vaippoja vaihdettavan kylppäri-/WC-tiloissa. Vaipanvaihtotarvikkeetkin säilytetään heillä olkkarissa.

Lasten synttäreillä, kun tupa on täynnä vieraita, kakkavaippoja vaihdetaan pokkana ihmisten keskellä olohuoneessa, vaikka joku saattaa juuri kahvitella vieressä tms. Esim. taannoisilla synttäreillä yli 3v taaperolta vaihdettiin kakkavaippa olkkarissa ja haju oli niin kamala, että lapsivieraatkin yökkivät ja valittivat. ÄLLÖTTÄVÄÄ!! Luulisi ettei kukaan halua kotinsa haisevan p*skalle! Kun itse olin muksu, ei meillä eikä kellään tutullakaan todellakaan hoidettu noin vaipanvaihtoa.

Omassa kodissani tuollainen ei tod. tulisi kuuloonkaan! Täällä vaipat vaihdetaan kylppärissä ja jos ei kelpaa, suunta on kohti ulko-ovea.

Meillä oli tuparit ja eräs kaveri päivitteli kovaan ääneen miten meillähän on "ihan tavallinen keittiö" ja "samoja paskoja kirjoja mitä kaikilla". Sama tyyppi myös aina kuvitteli, että jos jollain meni jollain tapaa paremmin (tän kaverin mielestä siis, oli vaikkapa hoikempi/rikkaampi/hyvissä töissä), oli tämä ylimielinen/ärsyttävä tms. Törkeää käytöstä ja heiveröinen itsetunto. Ja entinen kaveri.

Ja joo, meillä on ihan tavallinen keittiö ja varmasti samoja kirjoja kuin muillakin, pulma ei ollut se, vaan sävy jolla niitä kommentoitiin :)

Ollaan miehen kanssa ehkä keskimääräistä isompipalkkaisia ja hyvätuloisempia. Tämä ei näy elämäntyylistämmw mitenkään, asumme kerrostalokolmiossa, meillä on molemmilla 20 v vanhat autot. Säästämme jotta voimme jäädä eläkkeelle varhain ja meitä ei materia niin kovin kiinnosta muutenkaan.

Nyt todellakin Entinen kaverini tuli kylään. Kommentoi halveksuen että miksi emme osta omakotitaloa tai miten ajamme tuollaisilla romuautoilla jne. Mielestäni valintamme eivät kuulu muille.

No kaverini käveli tyynesti vaatekaapilleni ja nappasi mohairneuleen (Ovh. 250 e, olin ostanut alesta 100 eurolla, täysin käyttämätön koska silloin oli kesä). Kaveri totesi että en ollut muuten antanut hänelle mitään synttärilahjaa eli hän vois ottaa tän neuleen. Katoin suu auki että onko se tosissaan. Kun alkoi penkoa kenkiäni ja valkkasi sieltä nahkasaappaat, selvästi ideana ottaa nekin, sanoin että nyt jätät mun vaatekaapin rauhaan, jos haluat kahvia, keittiössä olisi ja voidaan jatkaa juttelua siellä. Kaveri laittoi Neuleen tyynesti laukkuunsa todeten "ei tää teidän rahoissa tunnu". Otin neuleen pois häneltä ja sanoin että en ole ajatellut lahjoittaa sitä vaan se on ostettu minulle. Kaveri pyöritteli silmiään.

Kun päästiin kahville, tämä nainen sanoi että tarvitsee 5000 e lainan. Että tietää kyllä paljonko mä tienaan koska oli nähnyt mun palkkakuitin ja että mulla on varmasti irtorahaa lainata. Ja siis tottakai maksaisi takaisin, 40-50 e kk,tai ainakin silloin kun pystyisi.

Periaatteenani on etten lainaa kavereillesi, tutuille tms rahaa. Tulee aina jotain kränää. Ja tiesin että tämä kaveri oli lainannut 1000 e toiselta kaveriltamme ja yrittänyt välttää maksamisen takaisin kaikin keinoin. Oli tehty maksusuunnitelmaa ja joka ikinen kk tämä nainen muka unohti maksaa,tai "maksoi väärälle tilille hupsista" tai oli pankkitunnukset kateissa.

Sanoin etten lainaa kenellekään rahaa, eikä mulla just sillä hetkellä ollut ylimääräistä 5000 e tosta vaan lainata.

Tiedättekö mitä tämä nainen teki? Heitti kahvinjämät (ei kuumat) naamalleni. "V*tun pihi h*ora" huusi ja ennen kuin ehdin reagoida tapahtuneeseen kaveri oli eteisessä, veti kengät jalkaansa ja lähti. Huomasin tämän vierailun jälkeen että meiltä oli kadonnut kaikenlaista tavaraa. Multa hajuvesi, ripsiväri, kaksi meikkivoidetta, jopa laadukkaampi HIUSHARJA oli kelvannut mukaan, yksi lasinen rasia jonka olin ostanut aikanaan opiskelu aikana jolla ei rahallista arvoa ollut mutta jolla oli tunnearvoa. Rasian sisällä oli vanhoja postikortteja. Niin ja vielä yksi silkkinen huivi oli tarttunut rosvon matkaan sekä pellavainen aamutakki.

En tavannut tätä naista enää. Asenne oli jotenkin täysin hämmentävä, jos meillä hänen mielestään oli paljon rahaa, meiltä sai varastaa. Varmaan pettyi kun ei sitten sen arvokkaampia juttuja löytänyt. Tämä kaveri katosi pikkuhiljaa kokonaan koko kaveriporukasta kun näitä vastaavanlaisia tapauksia ilmeni enemmänkin. Hän itse siis oli työtön (täysin omasta tahdostaan, olisi saanut koulutustaan vastaavaa työtä heti), ja se verukkeena sitten kai sai varastaa työssäkäyviltä tavaraa.

Siskon penskat ovat piirtäneet keittiön pöytääni, jotain taidetta yrittivät myös lastenhuoneen seiniin. Tarjottavista maistaavat vähän kaikkea ja jos ei maistu niin laittaavat takaisin. Napistaan että pahaa. Kesken ruokailun juostaan leikkimään. Ja olen sanonut asiasta mutta sisko senkuin virnuilee että ne on vaan lapsia, ei niiltä voi vaatia kummoisia. Itselläni on siis nuoremmat lapset ja hekin ovat aina ihmeissään että mitähän serkut oikein hommaavat.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperheen kolmevuotias tyttö sai ottaa Mariskoolin pöydältä, omi siinä olevat karamellit, laittoi suuhunsa hetkeksi, laittoi suusta takaisin Mariskooliin, otti uuden, sylki takaisin jne Käveli pitkin olohuonetta Mariskooli kädessä. Isänsä ja äitinsä vain katselivat. Jälleen kerran sain ottaa kasvattajan roolin ja ohjata lapsi antamaan astia sisältöineen takaisin minulle. "Ne oli tarkoitettu kaikille." sanoin. 

Limaiset karkit heitin roskiin.

Samantapaista käytöstä hänellä vieläkin, pari vuotta vanhempana, eikä siihen omat vanhemmat vieläkään puutu. Tyttö menee vieläkin sormet tahmaisina herkkujen syömisen jäljiltä hakkaamaan meidän pianoa. Viisivuotias hakkaa pianoa kuin kaksivuotias.. eikä kukaan ojenna, paitsi minä.

Kyllä täytyy ihailla teidän sitkeyttänne ja kärsivällisyyttänne tällaisten vieraiden kanssa. Viestistä saa käsityksen, että ihan useinkin teillä vierailevat. Minulla kutsut kyllä harvenisivat reilusti. Paljon tuntuu olevan juuri näitä, jotka antavat lapsensa tehdä kylässä mitä huvittaa. Erikoista, että ei aseteta rajoja oman lapsen käyttäytymiselle ja ajatellaan, että kaikki muutkin suhtautuvat kultamussukkaan ihan samalla tavalla kuin itse. Vinkkinä voisin antaa, että kannattaa varata lapsivieraita varten muutamia leluja. Ja ota se karkeilla täytetty mariskooli pois lasten ulottuvilta.