Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Mulla oli yövieras joka nukkui sohvalla oli yöllä kakannut pakastepussiin ja pistänyt sen pakistimeen. Löytyi vasta noin kuukausi vierailun jälkeen. Pääni puhki mietin, että mistä tuo pussi on voinut ilmestyä ja tähän lopputulemaan päädyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni mies ( nykyään ex-mies ) kuljeskeli kolme päivää kaljatölkki kädessään, pienissä VALKOISISSA 80-luku supersexy-uimahousuissaan vanhempieni kesäasunnolla koko viikonlopun, kun me ( vanhempani ja mun sisarukset ) siivosimme ja teimme ruokaa, puuhommia, maalasimme jne. Asia oli tiedossa, ettäjuuri sen viikonlopun teemme hommia, mutta tämä herra ilmoitti silti tulevansa. Tämä elähtänyt KEN-barbien näköinen jätkä kehtasi maata siinä keskellä pihaa, niissä valkoisissa pikkuhousuissaan, eikä kysynyt kertaakaan, että voisiko hän olla jotenkin avuksi.
Miehen mukana ollut iso koira irvitseli meille siitä miehen aurinkotuolin viereltä vähän väliä ja murisi, jos käveli vahingossa yhtään lähempää. Kun lämmitin saunan ja täytin vesiastiat ( letkulla ), niin tämä Ken syöksyi enimmäisenä saunaan ja käytti suuresta kuumavesipadasta yli puolet ja kylmistä vesistä myös - ja jätti kaikki ämpärit ja saippuat saunalla hujan hajan pitki lattioita, pyyhe oli viskattuna jonnekin nurkkaan. Yhtenä päivänä mies pesi koiraansa saunalla ja oli kuivannut sen äitini saunatakkiin ( takki löytyi litimärkänä, vähän koirankarvoissa ja kurassa ).
Sama tyyppi oli haukkunut meitä takanapäin, että me kaikki olemme "luusereita" , että hän inhoaa meitä, koska itse tulee niin paljon hienommasta suvusta. ( nauroimme tätä aika paljon, ei mennyt tunteisiin :D ).
Miehellä on iso leffakokoelma, ja eräs kaveri pyysi lainata pari leffaa. Palautti todella pitkän ajan kuluttua, ja levyyn olikin sitten tullut naarmuja joten mies joutui ostamaan uuden. Kaveri oli kuulemma luvatta lainannut sen jollekin toiselle kaverille, jota emme edes tunteneet! Seuraavalla kerralla kun kaveri tuli pistäytymään, hänelläolikin yllättäen yksi hänen omista kavereistaan mukana: marssivat suoraan hyllylle ja kaveri alkoi ehdotella omalle kaverilleen että "ota sää ainakin tää lainaan, mie otan tän ja tän..." ja kasasivat käsiinsä koteloita. Mies totesi siihen että ette lainaa, että hän ei lainaa kaverinkavereille eikä enää kaverillekaan kun palauttaa viallisena ja lainaa eteenpäin lupaa kysymättä. Ukot lähtivät rähisten ja ovet paukkuen, ei ole näkynyt enää sen jälkeen. Hyvä vaan kun pääsi eroon.
Heh, mun yksi kaveri usein kutsuu itsensä kahville ja laittaa monesti ennen tuloaan viestiä että "Onks teillä mitään ruokaa vai käynkö ostaan jotain matkalta?"
Monesti kertoo, että on kyllä menossa myöhemmin syömään että siitä ei oo kiinni, ettei olis rahaa. Sit jos sanon, että joo tossa on sitä tai tota ruokaa, niin ei kelpaa ja tulee meille jonkun pulla/croisanttipussin kanssa mitä on toki ostanut vaan itselleen. Yrittää passuuttaa ja makaa sohvalla räpläämässä puhelintaan. Pummii kaikkea vaatteista hiuspinneihin. Lainaa rahaa, jota on kuitenkin vaikeaa maksaa takaisin koska syö lähinnä ulkona/noutoruokaa.
Eikä sillä, mä mieluusti tarjoan ystäville ruokaa ja tykkään olla vieraanvarainen sekä auttaa, mutta kun tuo tulee tasan tänne passattavaksi ja lokkeilemaan. Enkä enää halua häntä meille ollenkaan ja alkanut kieltäytymään kun kysyy voisiko tulla. Vastavuoroisuus kaukana tästä.
Marjatta80 kirjoitti:
Pummii kaikkea vaatteista hiuspinneihin. Lainaa rahaa, jota on kuitenkin vaikeaa maksaa takaisin koska syö lähinnä ulkona/noutoruokaa.
Pakko sen verta tarkentaa kun tuli niin irrelevantti lause että piti kirjoittamani että syö ulkona vaikka elää tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni 2-vuotias tytär piirsi kuulakärkikynällä nahkaiseen tablettisuojukseeni. Veljen vaimo totesi siihen vain, että "eiköhän toi jollakin aineella lähde". Ei siis itse a) tehnyt elettäkään putsatakseen suojuksen b) tarjoutunut ostamaan uutta suojusta. Kävin sitten hakemassa tujua puhdistusainetta, jolla sain kuulakärkijäljet pois. Totesin ääneen, että kuulakärkikynä lähti, mutta nahan pinta jäi siitä kohtaa hieman röpelöiseksi. Käly vain mumisi lakonisesti. Edes anteeksipyyntöä en saanut.
No mitä veljesi siihen tuumasi?
Mulla on sellanen kaveri joka tullessaan kylään tuo esim pullaa ym ja sit toteaa mulle "jos syö yhden pullan, se makso sitten euron" ja on käsi ojossa. Tai ostaa itselleen ja syö niin että maiske kuuluu ja katselee mua samalla piruillen niin kuin "lällällää mulla on viineri, sulla ei lällällää"
Ja siis jos itse käyttäytyisin tuolla tavalla häntä kohtaan, hän raivostuisi. Kokeiltu on ihan piruuttaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen kaveri joka tullessaan kylään tuo esim pullaa ym ja sit toteaa mulle "jos syö yhden pullan, se makso sitten euron" ja on käsi ojossa. Tai ostaa itselleen ja syö niin että maiske kuuluu ja katselee mua samalla piruillen niin kuin "lällällää mulla on viineri, sulla ei lällällää"
Ja siis jos itse käyttäytyisin tuolla tavalla häntä kohtaan, hän raivostuisi. Kokeiltu on ihan piruuttaan
Tarkoitin siis että "jos syöt yhden pullan, se makso sitten euron" jäi tuo t pois tuosta syö sanasta
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen kaveri joka tullessaan kylään tuo esim pullaa ym ja sit toteaa mulle "jos syö yhden pullan, se makso sitten euron" ja on käsi ojossa. Tai ostaa itselleen ja syö niin että maiske kuuluu ja katselee mua samalla piruillen niin kuin "lällällää mulla on viineri, sulla ei lällällää"
Ja siis jos itse käyttäytyisin tuolla tavalla häntä kohtaan, hän raivostuisi. Kokeiltu on ihan piruuttaan
Mun entinen kaveri oli melkein samanlainen! Siis se toi esim 4 viineriä ja lykkäsi sen pussin mulle "siinä meille viinereitä" sanoi hän ja sit kun oltiin alkamassa kahvittelemaam hän kysyi "onks sun ihan pakko saada viineri?" johon mä pikkuisen hölmistyneenä "ei kai sitten?" ja hän totesi että hän oli ajatellut että hän syö yhden täällä ja kotona loput kun ne viinerit olivat olleet "kalliita" miksi mennä kylään ja viedä "tuliaisia" jos ei haluta että niihin katoaa kukaan muu kuin tuoja itse? Ei itselleni tulisi mieleenkään mennä kylään ym ja viedä tuliaisia ja todeta "otankin nämä takaiain" 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellanen kaveri joka tullessaan kylään tuo esim pullaa ym ja sit toteaa mulle "jos syö yhden pullan, se makso sitten euron" ja on käsi ojossa. Tai ostaa itselleen ja syö niin että maiske kuuluu ja katselee mua samalla piruillen niin kuin "lällällää mulla on viineri, sulla ei lällällää"
Ja siis jos itse käyttäytyisin tuolla tavalla häntä kohtaan, hän raivostuisi. Kokeiltu on ihan piruuttaan
Mun entinen kaveri oli melkein samanlainen! Siis se toi esim 4 viineriä ja lykkäsi sen pussin mulle "siinä meille viinereitä" sanoi hän ja sit kun oltiin alkamassa kahvittelemaam hän kysyi "onks sun ihan pakko saada viineri?" johon mä pikkuisen hölmistyneenä "ei kai sitten?" ja hän totesi että hän oli ajatellut että hän syö yhden täällä ja kotona loput kun ne viinerit olivat olleet "kalliita" miksi mennä kylään ja viedä "tuliaisia" jos ei haluta että niihin katoaa kukaan muu kuin tuoja itse? Ei itselleni tulisi mieleenkään mennä kylään ym ja viedä tuliaisia ja todeta "otankin nämä takaiain" 🤔
Kajoaa siis. Tyhmä puhelin vääntää sanoja
Törkeintä on se kun tyttäremme kaveri joka oli aikamoisessa kännissä alkoi yrittää miestäni antamaan hänelle rahaa niin hän maksaisi "luonnossa" ei mies suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsuimme veljeni avovaimoineen meille syömään, ja itse ainakin odotin iltaa innolla koska emme olleet nähneet aikoihin. Olin tuolloin viimeisilläni raskaana. He istuivat keittiönpöydän ääressä kun viimeistelin laittamaani ruokaa. Keskustelimme siinä lomassa kuluvasta raskaudestani, kunnes tämä avovaimo tuumaili, että olet sinä kyllä kieltämättä lihonut. Jäin suu auki tuijottamaan vähän niinkuin odottamaan sitä "no viitsi vitsinä!" -kommenttia jota ei koskaan tullut. Sanoin tähän vaan että "kiitos!" ja jatkoin ruoanlaittoa. Oli hiljaista. Hetki tämän jälkeen avovaimon pomo soitti ja pyysi voisiko tämä tulla töihin johon hän suostui heti. Siihen jäi ruoat koskemattomana pöydälle ja minulle paha mieli tuosta painoni kommentoinnista. Jälkikäteen kyllä soitin ja sanoin, että se kommentti tuntui tosi pahalta, minusta kun raskaana olevien painon kommentoiminen on aika raukkamaista. No asia lopulta sovittiinkin, hänellä on paha tapa puhua ennen kuin ajatelee..
Itse joskus nuorena opiskelijana olin käymässä kaverin luona. Hänellä oli leivänpaahdin - laite, jonka olin viimeksi nähnyt lapsena - ja paketti niitä pieniä (Fazer?) paahtoleipiä. Huomaamattani söin koko paketin, enkä tajunnut tarjoutua ostamaan uutta. Nolottaa vieläkin, 20 vuotta tapahtuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2722 kirjoitti:
Melko uskomattomia juttuja :)
Meillä oli kerran yksi tuttavaperhe kylässä, oli kesä ja grillattiin ja syötiin terassilla. Ovet taloon oli auki ja lapset saivat jälkkäriksi jäätelötuutit, Kuningatar -makua. Tuttavaperheen lapsi oli n. 5-vuotias. Kun oltiin siinä rennosti lopettelemassa ateriaa, lapsetkin kulkivat niiden tuuttiensa kanssa,pääosin siinä pihalla. No, tuttavaperheen 5-vuotias sitten keksi truutata sen tuuttinsa meidän valkoisen sohvan selkämykseen. Hieroi oikein kunnolla, eli vähän "maalasi", kuten isänsä sanoi.
Jos mun lapsi olisi tehnyt noin, olisin ollut kauhuissani putsaamassa kangasta ja kysymässä miten tän nyt saa pestyä ja voinko maksaa vaikka tarvittaessa pesulan jne. Lapsen isä totesi: "lapsiperheeseen ei kyllä kannattaisi ostaa valkoista sohvaa".
Menin ihan mykäksi. Sohvissa on siis toki irrotettavat ja konepestävät päälliset, toki noi runkojen päälliset on paljon työläämmät pestä ja pujottaa paikoilleen kuin tyynyjen päälliset, mutta onnistuu ja sekin tahra lähti kyllä pois. Mutta toi isän reaktio oli kyllä jotain niin uskomatonta. Missään vaiheessa ei siis pyydetty anteeksi tai pahoiteltu tapahtunutta, vaan toi lakoninen ei kannattaisi -toteamus.
Munkin lapsi teki noin, meillä. Kysyin miksi ja n 10 v vieras oli sanonut lapselleni et uskalla.
Siinä sitten pidin puhuttelun kummallekin, 10 v äiti tuli ilveilemään, sanoin suoraan ole sinä hiljaa, kun sun tyttäresi on nuoremman edessä tollasta edes ehdottanut.
Kummatkin lapset joutuivat pesemään sohvan osan ja lisäksi tämä vanhempi joutui kirjoittamaan 20 krt paperille en ole enää koskaan näin idiootti ja joutui lukemaan ne lauseet edessäni.
Mä olen tiukka muksu ja penikat eivät nenille hypi.Hahahaha, niin varmasti taas! :D Ihania nämä takautuvat voimafantasiat. :D Todellisuudessa olet sanonut: "noh, ettehän nyt sitten jatkossa viitsisi sotkea..."
HUUTISTA :D
Ohis, mutta jos sinä itse olet kynnysmatto-lapanen, joka vain hymistelee jos vieraat käyttäytyvät epäasiallisesti, niin se ei tarkoita, että kaikki muutkin olisivat. Pisteet minulta tuolle tiukalle kurinpitäjälle!
T. eri kuin jota kommentoit
Viitaten noihin aiempiin lainauksiin, kyllä itsekin ihmettelen jos ei puututa lasten tekemiin "tihutöihin" vaan "mennään mykäksi tyrmistyksestä"
Lasten tekemisiin pitää uskaltaa puuttua, sitä suuremmalla syyllä jos lapsen vanhemmat eivät sitä tee. Ei se lapsen syy ole, ettei laiskat vanhemmat häntä ole jaksaneet opettaa, mikä on oikein ja mikä ei.
Juuri pääsin itse todistamaan, kun erään tuttavan taapero eräässä esityksessä ampaisi katsomosta esiintyjien keskelle. Ja vanhemmat: Voi hehheh tuota meidän vilperttiä, meni ottamaan pääosan esityksessä, voi miten suloista! Ja otettiin tästä oikein kuvia.
Ihan silleen lievä WTF -.-
Tää on OT, mut pakkok ertoa tarina toisin päin: kummallinen vierailun emäntä... :/
Oltiin aikuiskoulutuksessa ja luokkakaveri pyysi minut heille tekemään yhteistä parityötä. Istuimme siinä sitten pitkää iltapäivää kirjottelemassa työtä tietskalla. Välillä tämä emäntä sanoi, että "syödäänkö pari leipää?"
No minusta tämä oli ihan kiva tarjous, mikäpä siinä: pieni välipala ja tauko. Paahtista ja sen päälle hunajaa. Kiitos kiitos. :)
Sen jälkeen kirjoteltiin ja mietittiin taas tehtävää aikamme. Mutta aika nopeastipa emäntä kysyi taas, josko otettais vähän välipalaa... Minä mielessäni vähän ihmettelin, että taasko - mutta kun ajattelin, että ehkä emäntää vähän kyllästyttää se tehtävän teko, ja kun kotona on opetettu, että on vähän niin kuin epäkohteliasta kieltäytyä tarjottavista, niin... Ok, syödään vain...
Taas tehtiin tehtävää välillä. Ja kohta taas emäntä kysyi, josko otettais vähän syötävää. Jos epäröin vähän, niin emäntä antoi ymmärtää, että tottakai otetaan, ilman muuta - tuntui, että hän voisi loukkaantua, jos kieltäydyn.
- En muista, montako kertaa tätä tapahtui yhteensä, mutta lopulta alkoi kyllä tulla paahtoleivät ja hunajat jo melkein korvistakin: etenkin kun en mitenkään hirveästi hunajasta tykkää (muuta leivänpäälle pantavaa ei tosiaankaan ollut tarjolla). Lopulta oli jo pakko sanoa, että kiitos vain, mutta ei kiitos, nyt en tosiaankaan jaksa enää! :D
Noh, ei tuossa vielä mitään niin ihmeellistä, mutta jonkun ajan päästä kouluporukassa tämän luokkakaverin kanssa kerroimme uille siitä, miten olimme tehneet tätä parityötä heillä - ja tää kaveri sitten siinä yhteydessä heitti jotain, että "Kaisa (nimi muutettu) se sitten meinas muuten syödä meidät kertakaikkiaan puille paljaille"! :O
- Whaaat..?! :O :D :D :D
Sanoi muka kuin vitsillä, mutta kaikki kyllä huomasivat, että oli kuitenkin ihan tosissaan! :D
Minulle jäi siinä tilanteessa sellanen olo, että tätä minun "ahneuttani" oli ehkä jo aiemminkin kauhisteltu muille luokkakavereille, selän takana. :/
Olin äkkiseltään niin puulla päähän lyöty, etten osannut edes sanoa mitään, vaikka asia oli todellakin minun näkökulmastani niin, että hän suorastaan tuputti, niin etten minä heti kehdannut kieltäytyäkään. :(
Korjaan: *pakko kertoa, *muille
Sen aikainen "paras" ystävä kylässä (melkein 20 v. sitten), on aamu ja vieraat luulevat minun lähteneen jo omiin hommiini, pois kotoa. Oli ollut puhe, että he lähtevät sitten omine aikoineen kotiin, kun heräävät. Olin kuitenkin itsekin vielä kotona nukkumassa, eri huoneessa ja ovi kiinni. Heräsin siihen, kun tämä pariskunta oli tekemässä lähtöä ja puhui isoon ääneen. Aiheena olin minä ja minun perheeni ym. Eikä todellakaan missään hyvässä sävyssä! :( Sain siinä kuulla kerrankin rehelliset mielipiteet ja sen, kuinka he katsoivat alaspäin ja halveksuivat monia asioita minussa ja minun elämässäni, ja vähän muussa lähipiirissänikin.
Yksi lievimmistä törkeyksistä oli esim. arvostelu siitä, miten meillä ei ole koskaan "mitään" ruokaa kaapeissa. No, en tuossa elämänvaiheessa ollut mitenkään rahoissani, eikä minulla ollut muutenkaan tapana ostaa kaappeja täyteen ruokia, joita emme olisi sitten lapseni kanssa kahdestaan millään ehtineet edes syödä, ennen kuin ne olisivat jo menneet piloille. Pääruoat söimme arkisin tietenkin kodin ulkopuolella.
Itseäni oli puolestani aina vähän hirvittänyt se, kuinka kevyesti he puolestaan ostelivat ja valmistivat kylmiön täyteen ruokia, aivan kuin koko kylää varten! No, nehän sitten ehtivät mennä piloille. Eivät osanneet edes säilöä niitä pakkaseen tai käyttää muutenkaan järkeä talousasioissa, ja huoletta laittoivat isot määrät kaikkea roskiin.
En viitsinyt nousta enkä tulla makuuhuoneestani ollenkaan ulos, vaan esitin nukkuvaa, kunnes he lähtivät. En yksinkertaisesti iljennyt nolata heitä, koska sittenhän he olisivat jääneet minulle kiinni noista ilkeistä arvosteluista! Sitä paitsi tarvitsin itsekin vähän sulatteluaikaa, olin sen verran järkyttynyt kaikesta kuulemastani... :(
Täällä on ollut paljon hyviä juttuja, hauska lukea tätä ketjua.
Tuntuu kuitenkin että jokatoisessa tarinassa kertoja kertoo että " olin niin hämmastynyt/puulla päähän lyöty etten siinä tilanteessa saanut sanaa suusta". Eli kertojaa loukataan tavalla tai toisella ja mitään ei osata vastaan sanoa. Sitten tullaan tänne kertomaan kuinka pahalta tuntui.
Itse ajattelen että suu on avattava silloin kun loukataan tai jos ei osaa omaa puoltaan pitää niin se on sitten oma häpeä eikä siitä itketä jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Hygieniakammoisuus vähän huvittaa, jos nyt jotain torttutaikinaa leikataan "likaisella" veitsellä. Tuoretarjottavissa ymmärrän, että etoo, mutta kyllä uunin kuumuudessa pikku pöpöt kuolee ja leipomukset voi huoletta syödä.
OT, mua ainakin keliaakikkona todellakin keittiöhygienia kiinnostaa. Kai tiedät, että jos sillä "likaisella" (eli gluteenipitoisten tuotteiden kanssa tekemisissä olleella) veitsellä leikkaat gluteenitonta, ei se gluteeni siellä uunissa mihinkään katoa..
Tää on kyllä totta. Itse koitan parhaani mukaan saada vieraat viihtymään, tarjoan vierailun luonteen mukaan juotavaa ja syötävää riittävästi.
Olen kerran ollut viikonloppuvieraana paikassa, jossa oli koko ajan olo, ettei meitä kaivata sinne. Isäntä makasi sohvalla puhelimen kanssa eikä juurikaan meille mitään puhunut. Illalla tekivät iltapalaa vain itselleen. Ruokailut me hoidettiin, onneksi, muuten olis varmaan jäänyt syömättä. Joo, en ole väkisin tunkemassa kylään, voi ihan suoraan sanoa jos ei sovi tulla.