Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Kutsuin mökillemme erään porukan joista yksi nainen oli minulle tuntematon. Kysyin etukäteen ruoka-allergiat koska tein myös porukalle ruuat. Tämä uusi nainen ilmoitti olevansa allerginen tomaateille, joten tein hänelle tomaatittoman piirakan. Myöhemmin tämä sama nainen löytyi kasvihuoneelta ahmimassa tomaatteja kitaansa. Kysyin että muistinko väärin vai etkö sanonut olevasi allerginen. Vastasi "Kyllä mä kokonaisia tomaatteja voin syödä, en lohkoja tai murskaa.

Öööh...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mitään järkyttävää mutta harmittaa kun tulee käymään joku joka ei ole ennen nähnyt meidän kissaa (cornish rex) niin ensimmäinen kommentti on että "hyi he**vetti mikä tuo on" ynm haukutaan ja nauretaan sille. Ei siinä sinällään mitään mutta kisu on meille tosi rakas eikä minulla tulisi mieleenkään haukkua muiden lemmikkejä rumaksi.. Ja nämä kommentit on aina aikuisilta, lapset rakastaa kun on heidän mielestään söpö.

Wau miten eriporukoissa voikin poiketa reagointi paljon. Meillä on 3 hyvin seurallista cornish rexiä ja poikkeuksetta pojut herättää uteliaisuutta ja ihastelua. Kukaan ei sano ääneen rumiksi vaan ihastelee eksoottisuutta ja monet jopa tyrmistyy käytöksestä. Ovat aina kuvitelleet että kaikki kissat ovat kuin noita laiskoja ja itsenäisiä maatiaisia jotka ei kauheesti vietä aikaa omistajansa kanssa. Moni on kääntynyt meillä kissapositiivisimmiksi ihmisiksi :)

Ooi saanko mä tulla teille? Rakastan Cornish Rexejä! :D

Pari kaveria tuli kylään ja pyysivät että saavatko syödä omenaa. Koko sato ei ollut vielä kypsä, mutta oletin että siellä joku kypsä olisi joukossa ja voisivat syödä välipalaksi. Kun tulin takaisin, olivat ahtamassa muovikasseihin omenaa omenan perään. Siinä oli kummallakin jo muovikassi puolillaan ja kiipeilivät puussa keräämässä lisää, sekä puoliraakoja että kypsiä, lähes kaikki alaoksat jo paljaana! Olin aivan tyrmistynyt: kun totesin että sai ottaa vain syötäväksi, ei koko satoa kotiinvietäväksi, heittivät kassit oikein kovaa maahan omenoineen ja ajoivat pois. Myöhemmin huomasin myös että olivat syöneet muutakin, mm. kuukausimansikkat, koska kasvi vielä sinä lämpimänä syksynä teki satoa niin myöhään, ja olin kylminä öinä nostanut ruukkuja sisään suojellakseni marjoja. En ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, mutta ovat haukkuneet itaraksi paskaksi. Siirtyivät piinaamaan onneksi muita. Eräs tuttava kertoi että olivat luvatta vieneet koko viinimarjasadon ja poimineet paljon luumuja ja karviaiset ihan kaikki, hän ei ollut osannut edes sanoa ei, kun marjat oli jo kerätty ja osa nakattu suuhun.

Ahneita porsaita kyllä näköjään riittää. Tuollaisilta ihmisiltä on jäänyt useampi selkäsauna saamatta.

Sukulainen sanoi saunaillan päätteeksi että olen ympärileikattu kaikkien kuullen kahvipöydässä. Olen mutta noloa se oli kuuluttaa. Siis oikeesti lääketieteelisestä syystä tehty pienenä. meins mennä kahvi väärään kurkkuun....

Vierailija kirjoitti:

Pari kaveria tuli kylään ja pyysivät että saavatko syödä omenaa. Koko sato ei ollut vielä kypsä, mutta oletin että siellä joku kypsä olisi joukossa ja voisivat syödä välipalaksi. Kun tulin takaisin, olivat ahtamassa muovikasseihin omenaa omenan perään. Siinä oli kummallakin jo muovikassi puolillaan ja kiipeilivät puussa keräämässä lisää, sekä puoliraakoja että kypsiä, lähes kaikki alaoksat jo paljaana! Olin aivan tyrmistynyt: kun totesin että sai ottaa vain syötäväksi, ei koko satoa kotiinvietäväksi, heittivät kassit oikein kovaa maahan omenoineen ja ajoivat pois. Myöhemmin huomasin myös että olivat syöneet muutakin, mm. kuukausimansikkat, koska kasvi vielä sinä lämpimänä syksynä teki satoa niin myöhään, ja olin kylminä öinä nostanut ruukkuja sisään suojellakseni marjoja. En ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, mutta ovat haukkuneet itaraksi paskaksi. Siirtyivät piinaamaan onneksi muita. Eräs tuttava kertoi että olivat luvatta vieneet koko viinimarjasadon ja poimineet paljon luumuja ja karviaiset ihan kaikki, hän ei ollut osannut edes sanoa ei, kun marjat oli jo kerätty ja osa nakattu suuhun.

Ahneita porsaita kyllä näköjään riittää. Tuollaisilta ihmisiltä on jäänyt useampi selkäsauna saamatta.

Täysin käsittämätöntä käytöstä. Kuinka joku kehtaa varastaa toisilta? 

Olin kesällä yhden ex-ystävän luona jonka lapset elivät oikeasti kuin siat pellossa. Minulla oli valkoinen ohut mekko päällä koska oli kuuma päivä. No, yksi näistä kauhukakaroista mojautti vesi-ilmapallon päin näköäni. Mekko imeytyi litimärkänä ihoani vasten ja lapset + äiti vaan nauroivat. Perheen isä heitti limaisen kommentin rintavarustuksestani ja nauroi röhkivää nauruaan. En kadu että katkaisin välit kyseiseen porukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaveri aina näprää puhelintaan ja mä istun siinä, miettien mitä tekisin tai sanoisin kun hän ei kuitenkaan kuuntele. Aluks ihmettelin suuresti tota hänen kännykkäriippuvuuttaan

Meillä sanoin. Siis kaveria kun kutsuin kylään niin oli nenä kiinni puhelimessa ja ei yhtään kuunnellut mua. Pari kertaa kun hän kävi kylässä kattelin tota touhua ja kolmannella kerralla otin häneltä puhelimen pois ja totesin "tulit kylään joten käyttäydy sen mukaisesti. Saat puhelimen takas kun oot oppinut käyttytymään" tepsi ainakin häneen

Mulla taas oli kaveri, joka mielipuolisesti vahti kaikkien läsnäolijoiden kännykän käyttöä silmä tarkkana. Tämä ei tosin tapahtunut minun vaan hänen kotonaan, ja tää piirre voimistui pikkuhiljaa. Alkuun se kontrollointi tuntui ihan ymmärrettävältä, koska niin, miksi istua seurassa kiinni kännykässä, mutta ennenpitkää se kaverin käytös alkoi lyödä yli ja pahasti. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta niin. Kerrankin tuli tv:stä joku Big Brother kooste ja istuimme puhumatta oikein mitään katsellen sitä. Jokainen keskustelunaloitus kuivui heti, joten totesin että ei sitten, eli istuimme hiljaa. Joku erehtyi laittamaan mulle sitten viestiä, johon erehdyin vielä vastaamaan (silloin oli vielä vain tekstarit) Yhtäkkiä kaveri alkoi komentamaan sen pitkän puhumattomuuden jälkeen, että nyt se kännykkä pois. En laittanut vaan näppäilin viestini loppuun ja aloin tehdä lähtöä, koska en käsittänyt miten kännykänkäyttöni on haitaksi sellaisessa tilanteessa.

Jos istui hänen luonaan kahvilla, niin ei olisi saanut koko aikana vastata tuleviin puheluihin tai viesteihin vaan huomio olisi pitänyt keskittää vain häneen. Jossain vaiheessa joku ihmettelikin miksi mua ei saa ollenkaan kiinni jos mulle soittaa, kun olin tämän kaverin luona. Jossain vaiheessa se meni niin härskiksi, että se muija nappasi puhelimen kädestäni ja sanoi vastapuolelle, että jos sulla on "nimi" asiaa, soita hetken kuluttua uudelleen kun se ei ole enää täällä. Baarissakin, kun hän kävi laulamassa karaokea, olisi pitänyt vain kuunnella häntä ja laskea se puhelin välittömästi alas jos hän vaivautui omilta hippasiltaan raauahautumaan takaisin pöytään. Tuo meni niin sairaaksi kontrolloinniksi jo, ettei sitä voi perustella millään. Kliimaksin tässäkin jutussa sai puhelimeni mystinen katoaminen hänen synttäreillään. Siellä oli muutakin porukkaa ja seurasin kaiken aikaa mitä juteltiin. Ylläpidin keskustelua ja siinä kohtaa lakkasi kiinnostamasta kun yksi nainen alkoi vuodattaa parisuhteitaan ja kertoi niin wt.meininkien juttuja (ja en halua osallistua näiden kommentoimiseen millään tavalla) niin sen sijaan että kaverini olisi keskittynyt tähän sinkkuelämöintiin, niin hän kiljui mulle tauotta kun vastasin tuleviin viesteihin. Oli kuitenkin perjantai ja pari muutakin ihmistä liikkeellä jotka kyselivät jatkopaikoista et minne mennään baariin. Tätä ei siis ollut paljon, ja viestittelystä huolimatta olin kartalla kaiken aikaa eli en kaivautunut näkymättömän muurin taa. Muutkin kiinnittivät huomiota siihen puhelimesta kiljumiseen. 

Muistan kun jätin puhelimeni joko pöydälle tai sohvalle ja kävin vessassa, niin yhtäkkiä se puhelin katosi mystisesti jonnekin. Sitä ei siis kertakaikkiaan löytynyt mistään. Kaivoin käsilaukut, taskut ja kaikki ympäri, katsoin pöydät sun muut mutta ei. Syyttelin jo melkein kaverini kavereita että he ovat vieneet sen, ja ihmettelin miten siihen voi silti soittaa edelleen. Puolen vuoden kuluttua se mystisesti löytyi hänen sohvatyynyjensä takaa imuroinnin yhteydessä.. uskoo ken tahtoo :D 

selopolopolop kirjoitti:

Sukulainen sanoi saunaillan päätteeksi että olen ympärileikattu kaikkien kuullen kahvipöydässä. Olen mutta noloa se oli kuuluttaa. Siis oikeesti lääketieteelisestä syystä tehty pienenä. meins mennä kahvi väärään kurkkuun....

Kieltämättä saattas punastuttaa

Miespuolinen serkkuni on lapsesta lahtien ollut vahan sellainen, etta tekee mielellaan kiusaa muille. Emme olleet nahneet pitkaan aikaan ja kutsuin serkkuni meille syomaan, muitakin vieraita oli kylassa. Serkku sitten otti lupaa kysymatta oman koiransa mukaan. Ensin meidan koira ja serkun koira vetivat hurjaa juoksurallia pitkin asuntoa (aika pieni asunto). Yritettiin siina sitten jutella ja syoda, kun koiria piti vahan valia kayda rauhoittelemassa. Kun koirat vihdoin asettuivat hyppasi serkkuni koira meidan olohuoneen valkoiselle sohvalle. Serkku toki taman huomasi. Ajattelin, etta olkoon koira sitten siina, kun kerran rauhoittui (meidan koira ei saa menna sohvalle). Pian huomasin, etta sohvalla on punaisia laikkia. Kysyin serkulta onko koirien juostessa tullut tassuun haava vai onko koiralla kenties kiima?! Juu on se jo monta paivaa tiputellut vastasi serkku…en ymmarra miksi serkku ei voinut sanoa mitaan, jattaa koiraansa kotiin tai edes laittaa sille poksyja jalkaan. Kylla harmitti, kun hinkkailin sohvasta veritahroja pois. Toiste en ole kutsunut serkkua kylaan. Ei tulisi mieleenkaan ottaa omaa koiraa vieraille mukaan lupaa kysymatta.

keittiön penkillä makaaminen on kyllä ihmeen rentouttavaa t.nainen

Vuosi sitten joku postinkantaja jonka olin nähnyt kerran ennen, tuli varoittamatta kylään arki iltana. Laittoi minut keittämään teetä, ja kysyin nätisti että mitä teetä hän haluaisi. Tämä nainen tuli sitten kaivelemaan teekaappiani ja päätti juoda mustikkateetä. Kiusallisen keskustelun lomassa hän myös pyysi että olisiko minulla keksiä. Kyseli vanhemmistanikin. Onneksi pääsin jotenkin hänestä eroon tunnin päästä.

Kauan sitten joku serkku oli kylässä ja hän availi kaappejani eikä suostunut syömään melkein mitään tarjottavaa esim. vesimeloni. Tekstaili ja soitteli vaan kokoajan vanhemmilleen milloin pääsisi takaisin kotiin. Olin itse tuolloin 11-vuotias.

Sitten nuorena oli näitä kavereita jotka tuli yökyläilemään ilman varoitusta. Kun kysyin heiltä että haluaisivatko he mitään kaupasta jos äitini käy ostamassa ruokaa, niin he vaan sanoivat emt tai ihan sama päätä sä. Myöhemmin tämä kaveri sitten valitti vähäisestä iltapalasta ja aamupalasta (jogurtti, hedelmä ja leipä). Olin monta kertaa myös heillä kylässä kunnes hän vaan katosi oman kotinsa takavessaan mököttämään, kunnes hänen äitinsä tuli kertomaan minulle että tämä Aada on nyt huonolla tuulella, voitte leikkiä huomenna. Tätä oikeasti tapahtui viikottain.

Kaverini perhe juorusi minusta ja kutsui minua apinaksi. Hänen äitinsä kieltäytyi tarjoamasta minulle mitään ruokaa ja kuulin kaveriltani että hänen äitinsä pitää minua nörtyyttävänä. Meni siinä minun 8 vuotiaan itsetunto aika kuralle.

Osalle sukulaisista ei ole mitään menemistä jos ei ole tuomassa ruokaa mukanaan..

Onneksi ei tarvitse enää kyläillä tutuilla tai sukulaisilla kun kaikki asuu niin kaukana. Kaikki on niin nirsoja ja itsekkäitä.

Itse vieraana oudoin/kauhein oli:

Kutsuttiin vieraaksi. Tulen uuteen kaupunkiin junalla (josta olin vielä kysynyt, käykö tämä saapumisaika). Soitan sitten kun ei näy "joo kyllä sää osaat sinne bussipysäkille, mee sinne merelle päin". En tiedä onko täällä Oululaisia, mutta Oulussa ei tosiaan juna-asemalta näe missä meri on. No, käppäilin siinä sitten ja kysyin parilta vastaantulijalta neuvoja (kello oli ehkä 8 aamulla sunnuntaina, koska tämähän oli sopiva aika saapua...)

Pääsen paikalle. Emäntä siellä yöpuvussa, isäntä nukkui vielä. Pahoittelin aikaista saapumistani (josta tosiaan oltiin aiemmin sovittu). Ei siinä mitään, aamupäivä lähtee käyntiin ja lähdetään kaupungille. Emäntä kysyy "mihis tahdot mennä, uusi kaupunki" ehdotin kirpputoreja. "Jaa, no mennään tohon kahville". Juodaan kahvit "nyt pitää lähteä kotiin tekemään ruokaa". Selvä homma, ruokakaupan kautta takas kämpille. Sitten siinä ruokaa tehdään, syödään yhdessä, kiva homma. Emäntä istahtaa koneelle ja menee pari kolme tuntia että saa feisbuukit ja muut katsottua. Tämän ajan itse yritän keskustella, kun nyt pitkän matkan kuitenkin tulin, että seurusteltaisiin. 

Ukko tulee koulusta. Taas tehdään ruokaa. Kun ei oikein maistu/huvita niin Emäntä näljäilee että oletkos anorektikko vai miksi ei ruoka käy? Sanon ettei ole nälkä. Ilta jatkuu sillä, että Ukko koittaa minua viihdyttää juttelemalla ja Emäntä istuu yhä koneella. 

Illalla sitten kysyn iltapalaa kun nälättää. "Tänne sää vaan tulit syömään meiän kaikki ruuat!!!"-huuto alkaa välittömästi. Aiemmin olin anorektikko kun ei ollut nälkä, nyt joku lokki kun pyydän ruokaa? Aikaistin poistumisjunani niin, että pääsin tuolta pois ennen aamiaista.

Kiitos tarjotuista ruuista. Haista vittu tuosta "en jaksa tulla vastaan mutta tule aamulla"-asenteesta. 

Kämppä oli saastainen, sain huudot myös siitä, että pesin kahvipannun keittääkseni kahvia (jota pyydettiin keittämään) "ai eikö edes kahvipannu kelpaa". Mitä helvettiä oikeasti?! 

Eipä tullut toise vierailtua. Vieläkin suututtaa. Kyllä kuuluu kaveri hakea asemalta jos kutsuu kylään ja kyllä seuraa pitää pitää eikä vaan roikkua itse jossain facebookissa.

Tulit sunnuntaina , isäntä  tuli koulusta samana päivänä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaveri aina näprää puhelintaan ja mä istun siinä, miettien mitä tekisin tai sanoisin kun hän ei kuitenkaan kuuntele. Aluks ihmettelin suuresti tota hänen kännykkäriippuvuuttaan

Meillä sanoin. Siis kaveria kun kutsuin kylään niin oli nenä kiinni puhelimessa ja ei yhtään kuunnellut mua. Pari kertaa kun hän kävi kylässä kattelin tota touhua ja kolmannella kerralla otin häneltä puhelimen pois ja totesin "tulit kylään joten käyttäydy sen mukaisesti. Saat puhelimen takas kun oot oppinut käyttytymään" tepsi ainakin häneen

Nää keksityt tarinat on niin noloja ja läpinäkyviä. Ollaan muka niin topakoita ja nokkelia, vaikka todellisuudessa kolmannella kerralla olet korkeintaan rohjennut huomauttaa liiallisesta kännykänkäytöstä. :D

Törmäsin kerran kaupassa lukioaikani parhaaseen ystävään. Emme olleet vuosiin pitäneet yhteyttä, mutta ajattelin lämmittää välejämme kutsumalla hänet ja hänen miehensä grillaamaan meille. Olin juuri ostanut oman pallogrillin ja sormet syyhysivät jo päästä kokeilemaan sitä. Kaveri suostui ja iloisin mielin vaihdoimme numeroita. 

Paria päivää ennen kysyin kaverilta viestillä, että onko heillä mitään ruokarajoituksia että osaan varata oikean laista ruokaa grillattavaksi. Kaveri sanoi, että ei ole mitään vaan kaikki maistuu. No, ostin sitten grillauspäivänä lihatiskiltä possupihvejä ja sen lisäksi makkaraa, salaattitarpeet, maissia, sieniä jotka ajattelin kääräistä pekoniin ja laittaa tuorejuustoa väliin, patonkia sun muuta melkoisesti yli kolmen ihmisen tarpeen.

Puoli tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa aloin sählätä grillini kanssa. Olin jo keittänyt uusia perunoita, tehnyt salaatin ja leiponut mansikkatortun. No, kaveri ja tämän mieshän sitten saapuivat kuten oli sovittu. Kun aloin kantaa lautasia terassille, kaveri sanoi että ei heillä ole nälkä kun he juuri söivät ennen kuin tulivat. Tyrmistyneenä kysyin, että mites kun olin kutsunut heidät juuri tänne grillaamaan. Kaveri vaan vastasi, että joo ei meitä haittaa että sinä syöt. No siinä sitten vedin itse niitä herkkujani kun kaveri ja sen mies istui tyynesti ja nautti kesäilmasta. Ne eivät suostuneet edes jälkkäriin koskemaan, olivat tuoneet mukana omia keksejä joita tarjosivat minullekkin ja söivät niitä. 

Arvatkaa kutsuinko heitä enää uudestaan kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli kylässä lapsensa kanssa. Heidän lähdettyään lapseni ei koskaan löytänyt omaa ipadiaan. Jompi kumpi otti siis sen, äiti taikka lapsi.

Kysyin asiasta ja kiivaasti torjui edes nähneen laitetta, eikä hänen lapsensakaan muka ollut nähnyt vaikka pelasivat yhdessä sillä pelejä...

Asia jäi selvittämättä ja jouduin ostamaan uuden...

Mulla kävi sukulaisten kanssa vähän samalla tavoin, joskin jouduin tahtomattani kohteeksi. Olin yläasteikäinen, ihan tavallinen ja kiltti nuori. Sukulaisperheen lapsi oli piilottanut jonkun lelunsa johonkin, ja tämä enon vaimo oli saanut päähänsä minun varastaneen sen. Siitä sitten soittelivat perään monta kertaa ja vanhempanikin minua alkoivat haukkua varkaaksi. Ei ollut mikään hirveän hyvä fiilis silloin. Vasta omissa häissäni yli kymmenen vuotta myöhemmin isoäitini kertoi tuosta enon muijasta, että se on tunnetusti nk. 'kuumakalle' joka kimpoilee asiasta kuin asiasta. Anteeksihan eivät epäilystään asian selviämisenkään jälkeen pyytäneet. Sittemmin on tullut serkkujen rippijuhliin, ylppäreihin, ja häihinkin kutsuja on tullut. Aluksi vastailin kohteliaana jotain tekosyitä miksi ei pääse, mutta sitten kun mummilta olin kuullut asian todellisen laidan niin rohkaistuin ja palautin kirjeet. Sen jälkeen ei ole kuulunut enää senkään vertaa, ja hyvä niin.

Miksi kostat serkuillesi teon, jota he eivät ole edes tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mitään järkyttävää mutta harmittaa kun tulee käymään joku joka ei ole ennen nähnyt meidän kissaa (cornish rex) niin ensimmäinen kommentti on että "hyi he**vetti mikä tuo on" ynm haukutaan ja nauretaan sille. Ei siinä sinällään mitään mutta kisu on meille tosi rakas eikä minulla tulisi mieleenkään haukkua muiden lemmikkejä rumaksi.. Ja nämä kommentit on aina aikuisilta, lapset rakastaa kun on heidän mielestään söpö.

Wau miten eriporukoissa voikin poiketa reagointi paljon. Meillä on 3 hyvin seurallista cornish rexiä ja poikkeuksetta pojut herättää uteliaisuutta ja ihastelua. Kukaan ei sano ääneen rumiksi vaan ihastelee eksoottisuutta ja monet jopa tyrmistyy käytöksestä. Ovat aina kuvitelleet että kaikki kissat ovat kuin noita laiskoja ja itsenäisiä maatiaisia jotka ei kauheesti vietä aikaa omistajansa kanssa. Moni on kääntynyt meillä kissapositiivisimmiksi ihmisiksi :)

Ooi saanko mä tulla teille? Rakastan Cornish Rexejä! :D

Meille saa tulla, kaksi cornaria löytyy. :D

Harvoin tulee meilläkään negatiivista kissoista, enemmän ihmiset on vaan kiinnostuneita ja ihastuu erikoiseen ulkonäköön ja vähintään vinkeään luonteeseen. :)

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljellä on vara-avain kotiimme ja aina kun tulee kylään hän paukkaa mitään ilmoittamatta sillä avaimella sisään. Käy syömässä jääkapista ruokaa, käy suihkussa ja heittää märän pyyhkeen lattialle, "lainaa" tavaroita eli ottaa vaan eikä koskaan palauta. Saattaa myös käydä meillä vaikka kukaan ei olisi kotona, märkä pyyhe ja sotkut/tiskit keittiössä yleensä paljastavat nää vierailut. Olen niin kyllästynyt tähän äijään ja sen sikailuun. Monet tappelut on asiasta käyty, mutta mies ei saa aikaiseksi otettua avainta pois velikullaltaan. Kerran jopa velipoika rymys keskellä yötä sisälle herättäen kaikki. Oli ollut lähistöllä baarissa ja kaipasi yöpaikkaa.

Kaksi sanaa: soita poliisille.

kaivanut nenää

!