Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin kategoriaan tämä näistä kuuluu, mutta kylään kutsuttu vieras joi itsensä humalaan ja esitteli jäykistynyttä siitintään vaimolleni. Meillä oli hauskaa, mutta vierasta ei seuraavana päivänä tilanne enää huvituttanut. 

Ei siitä tarvitse täällä kertoa!

T: Urpo

3 tapausta tulee mieleen liittyen ex-anoppiin. :)

Ensimmäisessä tapauksessa hän toi meille kahville varsin pihalla olevan mt-ongelmaisen kaksoissiskonsa, joka tutustui sitten toisten kahvitellessa komeroidemme sisältöön. Nuorena miniänä olin niin tyrmistynyt etten tajunnut edes kieltää.

Toisessa tapauksessa anoppi keksi käyttää koiramme lenkillä aamulla kun nukuimme itse vielä. Muuten hyvä mutta ulkona oli kurainen keli. Anoppi toi koirat sisään pyyhkimättä tassuja ja mahanalusta ja päästi koirat lenkiltä suoraan luoksemme sänkyyn. Seurauksena massiivinen lakana-, peitto-, ja tyynypyykki mattopyykin lisäksi. Kyllä harmitti!

Kolmannessa tapauksessa hän tuli yllätyskäynnille uuden miesystävänsä kanssa ja koska asui kauempana, halusi toki viipyä ainakin viikon. Miesystävä sitten kietaisi kitaansa kassillisen iltakaljoja ja yöllä vessassa käydessään pyrki asiansa toimitettuaan nukkumaan viereeni mieheni ja minun parisänkyyn. Onneksi mieheni heitti hänet vähän äkkiä pois sängystä.  Eipä tule ex-anoppia ikävä! 

Varmaan mieheni aikuinen tytär joka kävelee aina suoraan jääkaapille. Ruuanmurut pyyhkii lattialle. Astiat jää niille sijoilleen käytön jälkeen, ei ole KOSKAAN tarjonnut apua esim. Hei voinko laittaa astiat koneeseen ruokailun päätteeksi. Syötyään tosiaan pyyhkii murut lattialle ja siirtyy sohvalle syventymään puhelimeensa. Jotenkin olen todella järkyttynyt käytöksestä enkä saa sanaakaan suusta seuratessa häntä.

Kuulostan varmaan trollilta tai vaihtoehtoisesti fantasioistaan kirjoittavalta setämieheltä, mutta olen tosissani.

Mielestäni oli outoa, kun sukulaiseni tuli viettämään iltaa, ja pesulla käymisen jälkeen hän istuutui kasuaalisti sohvalleni täysin paljaalla perseellään. Tästä siis jäi sellainen vesivana, joten kyse ei ollut siitä, että olisin nähnyt väärin tms. Sukulaisellani oli kyllä pyyhe päällä noin muuten, joten en ymmärrä, miksei samalla laittanut pyyhettä suojaksi myös takamuksen alle.

Olin niin hölmistynyt, etten sanonut siinä tilanteessa mitään. Mainitsin asiallisesti vasta myöhemmin sinä iltana, että rehellisesti olin aika yllättynyt ja että meillä ei oo tapana toimia niin. Hän otti asian hyvin vastaan, mutta vaikutti olevan hämillään kuitenkin, kun se oli hänestä ihan normaali tapa.

Tiedostan kyllä, että varmasti sukulainen ei älynnyt, että tilanne saattaisi olla minulle kiusallinen. Silti jaksan edelleen ihmetellä, miten jonkun sosiaaliset normit ovat sellaiset, että kylässä voisi tehdä noin... itse en edes omassa kodissani viitsisi, kun ajattelen hygieniapuolta, niin ei tulisi mieleenkään kodin ulkopuolella. En koe olevani mitenkään erityisen tarkka hygieniasta, vaan sanoisin olevani ns. perustarkka - ajattelen, että hygieniasta kuuluu huolehtia, mutta en oo mitenkään extra pöpökammonen tai hinkkaa käsiäni veden alla montaa kertaa päivässä. Tässä kuitenkin meni jokin raja yli, kun on kyse intiimialueista.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mieheni aikuinen tytär joka kävelee aina suoraan jääkaapille. Ruuanmurut pyyhkii lattialle. Astiat jää niille sijoilleen käytön jälkeen, ei ole KOSKAAN tarjonnut apua esim. Hei voinko laittaa astiat koneeseen ruokailun päätteeksi. Syötyään tosiaan pyyhkii murut lattialle ja siirtyy sohvalle syventymään puhelimeensa. Jotenkin olen todella järkyttynyt käytöksestä enkä saa sanaakaan suusta seuratessa häntä.

Meillä on sama mutta oma lapsi kyseessä. Kun hän oli armeijasta lomilla, likaiset kalsarit ja haisevat sukat jäi lojumaan lattioille, valmista ruokaa odotti annosteltuna nenän eteen, kutsui kavereitaan käymään ihan mihin kellonaikaan sattuu. Ajattelin, että jos siellä armeijassa on niin kurinalaista, niin kotilomilla ottaa rennosti.

Mutta eipä vaan ole meno muuttunut, vaikka armeija ohi ja nyt on opiskelemassa. Kun hän tulee opiskelupaikkakunnalta käymään meillä kotona, meillä on joka kerta keskustelu, miten täällä eletään. Nyt joulun jälkeen kun minulla oli aamulla klo 06.30 herätys ja kahdeksaksi töihin meno, meille kotiin ravasi poikani kavereita puolen yön aikaan. Olivat autoajelulla ja tullaan keskellä yötä meille kahville ja kuuntelemaan musiikkia ja juttelemaan. Laitoin korvatulpat, kun en enää kehtaa tuon ikäisiä aikuisia mennä komentamaan. Seuraavana päivänä oli vieraiden kahvimukit edelleen missä sattuu lojumassa. Sitten jo räjähdin pojalleni, että jos minulla on aamulla töihin meno, tänne ei kutsuta ketään yöllä kylään ja omat jäljet raivataan pois ja astiat koneeseen. Tuntuu siltä, että noilla koko kaveriporukalla on jäänyt jokin kehitysvaihe kesken.

Kun minä olen ollut tuon ikäinen 20-22 v., oltiin jo aikuisia. Ei olisi tullut mieleenkään mennä toisten kotiin arkena keskellä yötä autoajelulle tai juoda kahvit ja jättää mukit lojumaan sohvapöydälle. Yleisestikin me nykyiset 50 v. oltiin kasvettu jo aikuisiksi 20-22 v., mutta nykyisillä nuorilla aikuisilla se teini-ikä tuntuu vaan jatkuvan. Enkä ole ainoa vanhempi tämän huomion kanssa, koska ystäväni 25-vuotias lapsi muutti takaisin lapsuudenkotiinsa, kun oli jättänyt vuokrat rästiin maksamatta ja sai häädön. Kotia on turha syyttää, koska tiedän täsmälleen, miten paljon ohjeita ja neuvoja ystävänikin on antanut ja ihan varmasti on käyty kotona läpi, että vuokrat maksetaan ensin ja sitten vasta ostetaan muuta. Mutta kun eivät halua kuunnella. Se on vaan minä ja minun omat valinnat nykyisin ja jos vanhempana annat neuvoja, niille naureskellaan.

Miehen opiskelukaveri kävi meillä aina silloin tällöin, yöpyikin välillä ja oli kuin kotonaan, ihan ok tyyppi illanvietto seurana, mutta mulla meni lopulta hermot ja sanoin miehelle että käy vähän läpi asioita, miten kylässä ollaan. Kaveri mm. jätti likaiset vaattensa viereshuoneen lattialle ja oletti että pesen ne, ei auttanut missään, söi kysymättä ruokia ja miehenkin hermot meni kuin juhliin ostettuja kalliimpia juomia oli tyhjennetty ja kaveri alkoi paistaa lupaa kysymättä pihvejä jotka ostimme meille kahdelle viikonlopuksi. 

Kaveri oli vain että mehän sovittiin opiskellessa, että ollaan kuin veljeksiä, ei jätetä toista pulaan ja jaetaan kaikki! Mies ilmoitti että hän haluaa nyt ja heti kaverinsa asunnon avaimen hän käy siellä katsomassa mitä jaettavaa kaverillaan on, kun meiltä näköjään kelpaa vähän kaikki ja hän on kyllästynyt olemaan se jakava osapuoli. Meitä ei koskaan pyydetty kaverin luo illanviettoon tms. Kaveri keräsi kamppeensa, häipyi ja oli kironnut meitä kaikille tutuille ja tuntemattomille. Kaikki meistä ovat töissä, ja tulemme ihan ok toimeen, joten ei ollut kyse ettei kaverilla olisi ollut varaa ostaa ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen opiskelukaveri kävi meillä aina silloin tällöin, yöpyikin välillä ja oli kuin kotonaan, ihan ok tyyppi illanvietto seurana, mutta mulla meni lopulta hermot ja sanoin miehelle että käy vähän läpi asioita, miten kylässä ollaan. Kaveri mm. jätti likaiset vaattensa viereshuoneen lattialle ja oletti että pesen ne, ei auttanut missään, söi kysymättä ruokia ja miehenkin hermot meni kuin juhliin ostettuja kalliimpia juomia oli tyhjennetty ja kaveri alkoi paistaa lupaa kysymättä pihvejä jotka ostimme meille kahdelle viikonlopuksi. 

Kaveri oli vain että mehän sovittiin opiskellessa, että ollaan kuin veljeksiä, ei jätetä toista pulaan ja jaetaan kaikki! Mies ilmoitti että hän haluaa nyt ja heti kaverinsa asunnon avaimen hän käy siellä katsomassa mitä jaettavaa kaverillaan on, kun meiltä näköjään kelpaa vähän kaikki ja hän on kyllästynyt olemaan se jakava osapuoli. Meitä ei koskaan pyydetty kaverin luo illanviettoon tms. Kaveri

Ei sentään halunnut "lainata" vaimoa...?

Tulivat katsomaan vauvaa ilman että kysyivät sanaakaan vauvasta. Moukat.

Saksassa nuori suomalaisnainen samalta campukselta, mutta minulle vain ulkonäöltä tuttu, tuli yllätysvierailulle. Olin juuri aikeissa syödä illallisekseni pienen salaaytiannoksen, mutta laitoin sen sitten hyllylle selkäni taakse. Vähän ajan kuluttua saapumisestaan nainen otti mitään virkkamatta tuon salaatin ja söi sen. Olin mykistynyt, ja se nyt oli myös ainoa ruokaa muistuttava hallussani sille illalle, ravintolat, kaupat kaukana metromatkan päässä. Eipä siinä juuri syntynyt jutun juurta, nainen poistui kohta hyviä illanjatkoja toivotellen. Tietääkseni ei ollut yleisesti ottaen pahemmin mielenvikainen, mitä nyt jos kuusamolaisuutta ei lasketa.

Viimeisin ärsyttävä asia olis se kun lapsuuden ystäväni tuli kylään ja olin etukäteen ilmoittanut, että haen meille jotain syötävää ja kysyin samalla ruokarajotteita. No hänellähän niitä riitti, gluteeniton, sitruunahapoton, makeutusaineeton, suklaaton, laktoositon yms. Etsintöjen jälkeen löysin sopivia tarjottavia. Kun hän tuli kylään hän istui pöytään, muttei ottanut mitään. Edes ostamani juoma ei kelvannut, tarjosin sitten vettä ja se oli ok.

Mielestäni olisi voinut jo viestitellessä kertoa jos ei halua syödä mitään, niin en osta turhaan. Gluteenittomat leivokset on aika hintavia, enkä niitä olisi muuten ostanut

Onneksi olemme olleet niin tavallisia että vieraammekin ovat olleet yhtä kohteliaita. Ei mitään pahaa sanottavaa tule mieleen.

Olin juuri muuttanut 19 vuotiaana omilleni ja kutsuin vanhempani lounaalle. Olin löytänyt ihanan sienipastan reseptin ja tein siihen salaatin vielä lisäksi. No he toivatkin omat lihapullat ja muusin mukanaan kun eivät halunneet kuluttaa mun rahoilla ostettuja ruokia "säästä vaan se tuleville päiville"

Muistan että silloin pidätin itkua koko vierailun ajan. Jotenkin halusin kai todistaa, että olin tarpeeksi aikunen, että voin tarjota heille ruuan. Nyt toi ehkä enemmän naurataa.

No tosta on nyt kohta 10 vuotta enkä ole sen jälkeen tarjoutunut kokkaamaan heille :D

Sain yllätysvieraiksi pariskunnan, viisikymppisiä ja nainen sukulaiseni. Asuin silloin pienessä yksiössä. He jäivät sitten yli viikoksi sen kummemmin neuvottelematta kanssani. Nukuin sen ajan paljaalla lattialla keittosyvennöksessä, he minun sängyssäni. Oli tosi kiusallista elää uppo-oudon miehen kanssa niin kauan vielä siinä ahtaudessa. Ujostelin vessassakin käymistä. Kävin töissä, laitoin ruoat jne. Lopulta olin tosi kiusaantunut, mutta en osannut sanoa suoraan, että nyt riittää. Tämän ymmärrettyään naispuolinen vieras näytti nautinnollista vahingonilon ja härnäämisen ilmettä. Lopulta mies suostutteli visiitin loppumiseen. Silloin sitten päätin, että en enää koskaan ota ko. perheestä ketään kynnykseni yli, enkä itse mene tapaamaan heitä. Puhelinyhteys kyllä säilyi vuosia, mutta sekin oli aina ollutkin pelkkää kuuntelua minun puoleltani, minun juttuni eivät kiinnostaneet.

Rikkaat, joille olen tehnyt rivin palveluksia toivat tärkeään juhlatilaisuuteeni, johon tuodaan lahjoja, kaupan kukat, jotka oli ihan kuolleet. 

Nuorehko sukulaismies tuli tyttöystävänsä kanssa ilmoittamatta kylään, oltiin oltu vuosikymmeniä tapaamatta. Hän ilmoitti tullessaan, että tultiin hakemaan mustaa bleiseriä Liisalle (minun vaatekaapistani). No he jäivät yöksi ja vielä asuntoonikin, kun aamulla lähdin töihin. Kaapissani kyllä oli semmoinen vaatekappale, mutta eivät sentään olleet ottaneet sitä omin lupinensa.

Kaveri tuli kylään ja olin varannut tarjottavaksi pientä purtavaa. Kaveri sanoi että hänellä on kova nälkä ja ehdotti että woltataan vielä ruokaa. Wolttasin meille hampurilaisateriat ja hän vaan kiitti ruuasta lähtiessään. Ei siis tarjoutunut maksamaan omaansa. 

Olin pari kuukautta tän jälkeen kyseisen kaverin luona ja hän ehdotti taas wolttaamista (ei ollut varannut mitään tarjottavia). No hän hoiti ruokien tilauksen ja ilmoitti mitä mun ruoat + puolet kuljetusmaksusta tekee. Aloin siinä vaiheessa kans pihiksi ja ehdotin et jos jätän aterian mukana tulleen tölkin hänelle niin saanko 15 senttiä alennusta ja tämä sopi hänelle :DD

Se kun "kaveri" on tulossa yökylään aina kun poikaystävänsä kanssa on riitaa, mut muuten ei ole koskaan aikaa nähdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat tulivat viime kesänä meille kylään muutamaksi päiväksi, osin myös hoitamaan lasta koska olimme vielä töissä ja lapsi kesälomalla.

Kun heidän lähtöpäivänään tulin kotiin töistä, niin he olivat siivonneet koko kotimme lattiasta kattoon.

He tietysti tarkoittivat vain hyvää, mutta minusta on omituista että toiset siivoaa kotonamme kysymättä lupaa.

 

Minä itkisin onnesta jos joku vaan tulisi ja siivoaisi pyytämättä. Itse olen monet kerrat siivoillut ystäväni luona ihan ohimennen jotain ja etenkin omat jälkeni. Nyt olen invalidi enkä enää jaksa kotitöitä, kotini on aina toki siisti, mutta aina saa ohimennen jotain hyödyllistä tehdä. En todellakaan loukkaantuisi, olisin iloinen avusta. 

Minunkin äiti aikoinaan laittoi kämpän kuntoon jos oli hoitamassa lastani. En pyytänyt, hän vain halusi auttaa arjessa

Se että SINä itkisit onnesta ei tarkoita että joku TOINEN IHMINEN, ET SINÄ, tykkäisi. Ymmärrätkö? Kaikki eivät innostu samoista jutuista, tiedäthän? Voin vain kuvitella kun joku mummeli vetää tolulla paikat paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat tulivat viime kesänä meille kylään muutamaksi päiväksi, osin myös hoitamaan lasta koska olimme vielä töissä ja lapsi kesälomalla.

Kun heidän lähtöpäivänään tulin kotiin töistä, niin he olivat siivonneet koko kotimme lattiasta kattoon.

He tietysti tarkoittivat vain hyvää, mutta minusta on omituista että toiset siivoaa kotonamme kysymättä lupaa.

 

Minä itkisin onnesta jos joku vaan tulisi ja siivoaisi pyytämättä. Itse olen monet kerrat siivoillut ystäväni luona ihan ohimennen jotain ja etenkin omat jälkeni. Nyt olen invalidi enkä enää jaksa kotitöitä, kotini on aina toki siisti, mutta aina saa ohimennen jotain hyödyllistä tehdä. En todellakaan loukkaantuisi, olisin iloinen avusta. 

Minunkin äiti aikoinaan laittoi kämpän kuntoon jos oli hoitamassa la

Tiesikö mummo mihin tarkoitukseen siivouskaappini tiskiharsja on? Se EI ole puhdas... Mitenköhän he siivosivat tonkimatta kaappeja... Sen verran voisi kodin omistajaa kunnioittaa ettei mennä penkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Saksassa nuori suomalaisnainen samalta campukselta, mutta minulle vain ulkonäöltä tuttu, tuli yllätysvierailulle. Olin juuri aikeissa syödä illallisekseni pienen salaaytiannoksen, mutta laitoin sen sitten hyllylle selkäni taakse. Vähän ajan kuluttua saapumisestaan nainen otti mitään virkkamatta tuon salaatin ja söi sen. Olin mykistynyt, ja se nyt oli myös ainoa ruokaa muistuttava hallussani sille illalle, ravintolat, kaupat kaukana metromatkan päässä. Eipä siinä juuri syntynyt jutun juurta, nainen poistui kohta hyviä illanjatkoja toivotellen. Tietääkseni ei ollut yleisesti ottaen pahemmin mielenvikainen, mitä nyt jos kuusamolaisuutta ei lasketa.

Ei sun mieleen tullut sanoa, mitä ihmettä sä teet ? Se on minun ruokani?! En olisi tuonlaista käytöstä katsonut sekuntiakaan.