Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

mulla ei tuu mieleen ku mun sisko joka aina visiitillään menee jääkaapille omin nokkineen

vanhemmat jotka ei katso lastensa perään :)

Miehen isä ja sisko arvostelevat aina mitä meillä on tehty tai jätetty tekemättä. Joka kerta. Aina keksivät jonkun asian. Päivittelevät suureen ääneen sitten asiaa ja toistavat sitä monta kertaa. Idiootteja molemmat.

No huh. Oliko toi ihan aikuinen ystävä ap? Mö en voisi kuvitella että kukaan aikuinen menisi syömään lasten joulukalentereista suklaat. Ajatuksenakin täysin absurdi.

Eipä meillä ole koskaan vieraat tehnyt tökeyksiä. Mutta kerran eräs sukulainen pyysi käymään kylässä ja kun menimme, niin jätti meidät hoitamaan kehitysvammaista lastaan ja lähti itse baariin.

Tai tarkemmin ajateltuna en edes voi kuvitella että kukaan yli 5 vuotias menisi kylässä syömään toisten joulukalentereista suklaat. Saati että aikuinen tekisi niin.

Meille kävi kerran niin että meidät kutsuttiin miehen sukulaisen synttäripirskeisiin. Ajoimme 100 km paikalle. Kaupasta soitettiin että pitäisikö tuoda jotain bileisiin. Sieltä vastattiin että me pidettiinki ne juhlat jo eilen... Ei ollut tullu mieleen meille ilmoittaa. Arvatenkin emme ole enää juuri tekemisissä. He ovat todella outoa sakkia, tuo tempaus ei ole ainoa.

Se on kyllä ärsyttävää että ei katsota kyläillessä lasten perään ja nauretaan vaan jos esim vauva puklaa keltaista mönjää valkoiselle matolle.

Itellä jääny elävästi mieleen [ olin 16 vuotias ] kun meille tuli kylään sellainen perhe jonka tytär oli about 6 vuotias ja leikki pikkusiskoni kanssa. Muistan että tämä lapsi oli aivan HIRVEÄ. Siis niin kamala ja todella lellitty ja sisareni oli saanut paria viikkoa aikaisemmin hienon nuken isovanhemmiltamme jotka olivat tuoneet sen Espanjasta tuliaiseksi. Noh tämä tyttö halusi sen nuken ja sisko itki ja sanoi "Ei" ja tämä tyttö huusi ja parkui, polki lattiaa jalallaan ja meni raivoomaan mun vanhemmille ja omille vanhemmilleen että hän haluaa sen saamarin nuken. Ei annettu periksi vaikka hänen vanhempansa kysyi äidiltäni että paljon se nukke maksaa ja sanottiin että ei myydä ja tää tyttö sit kuuli sen ja vieläkin muistan sen 'pirullisen' ilmeen joka sillä oli kun se meni parvekkeelle ja heitti sen nuken alas ja tottahan toki se meni rikki kun kumminkin oli jotain posliinia tms sen nuken naama :/

Myös minua ärsyttää eniten vanhemmat, jotka tulevat meille, heittäytyvät sohvalle passattavaksi (no kyllä vieraan sopikin olla passattava muuten mutta...) ja antavat jälkikasvunsa levittäytyä huusholliin täysin katsomatta niiden perään. Siellä sitten yhdessä huoneessa kaksivuotias potkii pianoa ja neljävuotias kohta pudottaa pianonkannen kaksivuotiaan sormille, takkahuoneessa kuusivuotias harjoittelee sytyttimen käyttöä ja kahdeksanvuotias on kiivennyt kirjastohuoneen ylimmälle hyllylle nostamaan kristallivatia jonka kiikuttaa äidilleen näytettäväksi "kato ku hiano".

Ei näin. Kun tulette kylään lapsenne ovat vastuullanne. Jos tämä tuntuu liian vaikealta niin älkää tulko meille kylään. Näkyy kyllä jo pihalta, että talomme on aika suuri, ja tiedossa varmaan on sekin että meillä ei ole henkilökuntaa.

Menen omalla autolla kylään yli 200 km päähän. Perillä pääsen/joudun ilmaiseksi autokuskiksi ympäri kylää, kun "pitää käydä kaupassa ja hoitaa asioita". Niin tosiaan, lähikauppa on ihan vain alle 500 m päässä ja kylän keskustaankin alle 2 km, mutta kun ei viitsi kantaa ostoskassia ja käveleminenkin/pyöräileminen on niin vaivalloista  (ihan terveelle työssäkäyvälle ihmiselle). 

Oli aikuinen kyllä. Ja itseä harmitti sen takia enemmän että oli ollut kyseessä pikkaisen hintavammat kalenterit [ dumle ] joita varten lapset oli säästäneet kun olivat halunneet pikkaisen erilaiset/kalliimmat kalenterit.

Ei edes tämä kaveri pyytänyt anteeksi :o

- ap

Mulle tuli kylään tuttava jota en ollu aikoihin nähnyt. Otti hevosen kokoisen koiransa mukaan. Tää koira ärisi ja näytteli hammasta mun koiralle. Tuttava huusi ja komensi mun koiraa kun mun koira ei oikein sulattanut että sen reviirille tullaan komentelemaan, koira vilautteli hampaitaan takaisin. Yleensä mun koira on ihan asiallinen muille koirille.

Seuraavaksi tuttu alkoi vääntään tyynesti kannabissätkää ja alkoi pyytelemään savuille. En lähtenyt, siirtyi kerjäämään mun miestä savuille kanssaan. Siinä vaiheessa sanoin että nyt tarvii lähteä koska meillä menoja. Meillä lapsia joten todellakaan kukaan ei ala polttelemaan mitään meidän kuistilla.

Se kun olin ostanut itseäni varten mansikoita ja laittanut ne jääkaappiin odottamaan iltaa ja naapuri tuli kylään lapsiensa kanssa, ja ollessani käymässä vessassa, olivat menneet jääkaapille ja ahmineet ne kaikki mansikat. Muuten jos olisivat kysyneet/pyytäneet olisin antanut, mutta ärsyttävää kun mennään jääkaapille ja otetaan ilman lupaa

Eniten ongelmia tuottavat vanhemmat, joiden mielestä koko talo on heidän taaperonsa seikkailupuisto. Meillä lapsiperheet kestitään keittiössä (tilaa on yli 30 neliötä, ei mikään pieni koppi) eikä muihin huoneisiin ole menemistä. Silti vanhempien mielestä "Tatu ja Tepa voi mennä lastenhuoneeseen, siellä on varmaan kivoja leluja". No ei voi mennä, koska kukaan ei kuitenkaan mene vahtimaan, mitä siellä tehdään. Vaikka kiellän, niin vanhemmat päästävät lapsensa kuljeskelemaan, jos en ole tajunnut laittaa jotain estettä oven eteen. Ja sitä huudon määrää, kun ennätän nappaamaan lapsen syliini ennen kuin hän ennättä suklaatahmaisin käsin eteistä kauemmas.

Toinen yhtä ärsyttävä asia on olettaa, että meidän teinit palavat halusta leikkiä heidän lapsensa kanssa. Ehei, meillä teinit istuvat aikuisten kanssa kahvipöydässä kohteliaisuuden edellyttämän ajan, mutta eivät todellakaan ole mitään lastenhoitajia.

Opiskeluaikana kaveri tuli kauempaa yökylään. Mulla oli tosi tiukkaa taloudellisesti mutta kokkasin hänelle ruokaa. Hänellä oli mukana leipää ja voita. Meinasin pöydässä ottaa leipää mutta sanoi että ei saa ottaa kun se on hänen..

Kutsui sitten minut kylään luokseen. Oikein useammaksi päiväksi. Ei tarjonnut minulle kuin teetä. Sokeriakin oli pikkusen ja sitä sai kumma kyllä ottaa. Hän kävi kuitenkin töissä eli ei ollut köyhä. Pihein ihminen jonka tunnen. Asui poikaystävän kanssa, heillä oli omat eväät kummallakin.

Ehkä se kun tuttavapariskunta tuli kylään ja käydessäni keittiössä laittamassa meille kahvia, he olivat menneet mun sohvalle ja alkaneet paneskelemaan. Oli kiva mennä olohuoneeseen ihan omissa ajatuksissa ja sit huomata ne siinä. https://67.media.tumblr.com/859807cb0918029d85db6a81f874d8da/tumblr_mgl… olin ihan kun toi katie

Ei ihme että Suomessa on kyläily vähentynyt ja pitää ilmottaa etukäteen jos on tulossa.

Yksi ihminen kutsui mut kerran kylään. Matkaa 200 km. Kun tulin perille, oli ovessa vain lappu: Olen matkoilla.

Kaveri antoi lapselleen suklaakääretortunpalan käteen.Lapsi konttasi ympäri kämppää torttu kädessä,oli hemmetin hienoa siivota.Oli vielä oman lapsen synttärit ja muitakin vieraita tulossa.

No, tota...

Kutsuttiin aikanaan tuttavapariskunta lapsineen meille joulua viettämään.. asuimme ja asumme  edelleen tässä isossa omakotitalossa ja he asuivat tuolloin pienessä kerrostalo asunnossa, ja tuolloin meillä itsellämme ei ollut vielä lapsia.. mutta heillä oli muutama.

Koko joulu oli aivan kamala, pienin paha varmaan oli minulla, vaikka oli sovittu, että saan apua kyökin puolella, että yhdessä tehdään..  niin sitä sovittua apua ei tullut, joten siinä minulla meni yksin koko päivä kokatessa,.

Nooh, pariskunnalla keskenään oli todella tulehtuneet välit (joista emme tuolloin tienneet) koko päivä oli heillä molemmin puolista vittuilua, mies huoritteli oikein urakalla vaimoaan, ja keskisormetkin vilahtelivat.. Säälin aika paljon lapsia. Illalla tuon tuttavaperheen vaimo oli "huonovointinen" eikä tullut joulupöytään ollenkaan (toki ymmärrän, että juhlamieli oli kateissa) Lopuksi kun lapset olivat menneet nukkumaan, ratkesi mies ryyppäämään, ja siinä sitten katseltiin kun toinen pyörii ympärikännissä ja laulaa hoilottaa.. 

Aamulla sitten porukka kömpi miestä lukuunottamatta aamupuurolle, joka piti keitellä sen tuttavaperheen vaimon toivomuksesta, ja ikäväkseni se olin minä joka sen mantelin sitten onnistuin nappaamaan.. siitähän se tuttavaperheen vaimo sitten kiukutteli. Siis ihan oikeasti!!

Joulupäivän iltapäivänä he alkoivat pakkailla tavaroitaan, ja siirtyivät sitten eteenpäin vaimon äidin helmoihin, ja kiitoksen sanaa ei tullut. Huikkasivat vaan, että kivaa oli ja nähdään taas.

Olin aivan loppu sen joulun jälkeen siitä passaamisesta ja seiniä pitkin kävelemisestä. Jos noilla ei olis lapsia ollut, niin olisin heittänyt ne pihalle niin että hippulat vinkuis. Sen ajan mitä minä laitoin ruokaa, mieheni yritti kaikin tavoin viihdyttää lapsia, ja katsoa että lapsilla edes jotenkin joulumieli säilyisi. Mutta tsiisös mitä meininkiä.. Onneksi ovat eronneet, mutta sen mitä olen tuolta kuullut kyseisten vanhempien touhuista, niiin apua!! Hirveesti ei enää oltu tekemisissä sen joulun jälkeen. En osaa sanoa että mikä älynväläyskin se oli heidät jouluksi kutsua kylään.

Ei ole enää sen jälkeen vieraita jouluksi kutsuttu.