Pitäisi valita pikkuhiljaa jokin ammatti ja kolme täysin erilaista vaihtoehtoa
Olen siis yläasteella, ja pitäisi hiljalleen alkaa valitsemaan jokin ammatti. Ongelma on siinä, että minulla on kolme täysin erilaista vaihtoehtoa, ja ne ovat hitsaaja, sotilas sekä neurokirurgi.
Olen itse melko hyvä koulussa, viime kevään päättötodistus oli 9,1. Mensan nettitestin mukaan älykkyysosamääräni on 131, tosin ymmärrän, ettei se mittää kaikenlaista älykkyyttä ja tulos voi olla väärässäkin. Koulussa pidän eniten teknisestä, fysiikasta ja kemiasta sekä terveystiedosta (tässä järjestyksessä).
Haluaisin olla hitsaaja, koska rakastan teknistä ja sen perusteella mitä olen lukenut ja kuullut kyseisestä ammatista, se vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Neurokirurgi haluaisin olla ihan vain sen takia, että voisin auttaa ihmisiä (eikä siis rahan takia), ja uskoisin että ainakin koulumenestykseni perusteella minussa saattaisi olla ainesta siihen. Syy, miksi tahtoisin olla sotilas on itsellenikin hieman hämärän peitossa, mutta jotenkin se on ollut pienestä lähtien yksi "kutsumusammateistani". En pelkää verta yms. ja minulla on hyvä fyysinen kunto.
Jos päätän ryhtyväni hitsaajaksi, minun pitäisi hakea ammattikouluun, ja jos taas neurokirurgiksi niin lukioon. Jos päätän ryhtyä sotilaaksi, niin ainakin minun tietääkseni voisin käydä ennen sitä lukion tai amiksen.
Nyt kuitenkin kysyn teiltä neuvoa, että mihin ammattiin näistä kolmesta minun kannattaisi tähdätä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neurokirurgiksi ei riitä, että on ihan hyvä, 9,1 keskiarvo. Se ei riitä edes kirurgiksi. Terveyskeskuslääkäriksi se voi riittää, mikäli se on todellinen osaamisesi taso, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa, koska yläasteella saa suht helposti yli 9 keskiarvon.
Nyt siis vähän luuloja itsestä alas. Jos saat lukiossa pienellä työllä 9,5 keskiarvon ja kirjoitat vähintään E:n paperit, voit harkita lääkärin uraa. Se, onko sinusta neurokirurgiksi, selviää sitten, jos olet parhaita lääkäriopiskelijoita vuosikurssillasi.
En nyt sanoisi, että yläasteelta saa helposti yli ysin keskiarvon, tai sitten oma yläasteeni on tasoltaan harvinaisen huono, kun suurin osa omasta luokastani sai 6-8,5 keskiarvon (en ole erityisluokalla).
Kerroin vain mitä itse ajattelen kyvyistäni ja miksi haluaisin opiskella tiettyihin ammatteihin, mutta ainahan voin "laittaa luuloja alas" itsestäni.
Enkä minä halua ampua unelmiasi alas, haluan tuoda vähän realistisuutta vain niihin. Itse oli koko peruskoulun luokkani parhaita ellen paras ja ysillä keskiarvoni oli reilusti päälle 9. Lukiossa se laski siitä hieman. Pääsin helposti yliopistoon, johon hain, mutta siellä huomasin olevani vain vähän keskitason yläpuolella :)
Haluan vain sanoa että se että olet tottunut olemaan luokkasi paras ja älykkäin kaveripiirissäsi, ei vielä tarkoita, että olet kyvykkäimpiä yliopistossa. Neurokirurgit ovat "the best of the best", puhutaanhan siinä elävän ihmisen aivojen leikkaamisesta. Jos sinusta joskus tulee tavallinen lääkäri, niin se on jo kova suoritus.
Kaikkea hyvää sinulle.
Okei, kiitos, tämä selvensi hiukan :)
Amistutkinnolla pääsee yliopistoon jos on päästäkseen. Lääkäriksi haluavan täytyy osata fykebia. Eli ei tarvi olla yo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lukioon ja opiskele siellä (pitkää) matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Jos hitsaajan ammatti kiinnostaa vielä lukion jälkeenkin, voit siirtyä ammattikouluun :) Voisin kuvitella, että voisit kiinnostua myös tekniikan opiskelusta korkeakoulussa, joten suosittelen lukion aikana avarakatseisesti miettimään myös teknilliseen korkeakouluun hakemista.
Olen itsekin ajatellut, että saattaisi olla järkevämpää käydä ensin lukio ja miettiä vasta sitten tarkemmin ammattia, koska jos päättäisinkin nyt käydä amiksen ja opiskella hitsaajaksi, niin jos katuisin päätöstäni ja haluaisinkin olla neurokirurgi niin amiksesta on varmaan aika hankala pyrkiä lääkikseen.
Eipä taida olla Suomessa yhtään lääkäriä, joka olisi ensin valmistunut amiksesta. Jotekin tulee epäuskottava kuva sinusta. Jos kuvittelet olevasi älykkäämpi kuin 98% ihmisistä, mikä on mensan raja, niin mene oikeaan testiin äläkä arvaile jonkun nettitestin perusteella.
Mistä tietosi mahtaa olla peräisin? Suomessa ei ole harvinaista opiskella yliopistossa hieman vanhempanakin, esim. eräs sairaanhoitajaäitini kurssikaverini opiskeli sairaanhoitajakoulun jälkeen lääkäriksi. Amiksesta valmistunut tarvitsee tietysti lukion ennen lääkikseen hakemista, mutta kyllähän se onnistuu käydä iltalukiossakin.
En nyt aloittajalle suosittele, että menee amikseen yläasteen jälkeen, mutta haluan vain oikaista käsitystäsi.
Tällä hetkellä ei tarvitse olla lukiota käytynä lääkikseen hakemista varten! (Muutosta tosin suunnittelevat tähän..) Ammattikorkeakoulututkinto riittää ja tietenkin voi hakea vain pääsykoepisteiden "kategoriassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lukioon ja opiskele siellä (pitkää) matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Jos hitsaajan ammatti kiinnostaa vielä lukion jälkeenkin, voit siirtyä ammattikouluun :) Voisin kuvitella, että voisit kiinnostua myös tekniikan opiskelusta korkeakoulussa, joten suosittelen lukion aikana avarakatseisesti miettimään myös teknilliseen korkeakouluun hakemista.
Olen itsekin ajatellut, että saattaisi olla järkevämpää käydä ensin lukio ja miettiä vasta sitten tarkemmin ammattia, koska jos päättäisinkin nyt käydä amiksen ja opiskella hitsaajaksi, niin jos katuisin päätöstäni ja haluaisinkin olla neurokirurgi niin amiksesta on varmaan aika hankala pyrkiä lääkikseen.
Eipä taida olla Suomessa yhtään lääkäriä, joka olisi ensin valmistunut amiksesta. Jotekin tulee epäuskottava kuva sinusta. Jos kuvittelet olevasi älykkäämpi kuin 98% ihmisistä, mikä on mensan raja, niin mene oikeaan testiin äläkä arvaile jonkun nettitestin perusteella.
Mistä tietosi mahtaa olla peräisin? Suomessa ei ole harvinaista opiskella yliopistossa hieman vanhempanakin, esim. eräs sairaanhoitajaäitini kurssikaverini opiskeli sairaanhoitajakoulun jälkeen lääkäriksi. Amiksesta valmistunut tarvitsee tietysti lukion ennen lääkikseen hakemista, mutta kyllähän se onnistuu käydä iltalukiossakin.
En nyt aloittajalle suosittele, että menee amikseen yläasteen jälkeen, mutta haluan vain oikaista käsitystäsi.
Olet tässä oikeassa, en ajatellut sitä tuota kautta. Tarkennan, että tarkoitin nuoria ihmisiä.
Väitteeni (ei tieto) perustuu siihen että lääkisopiskelijat normaalisti tulevat sellaisista taustoista ja ovat menestyneet koulussa niin hyvin ettei heillä ole koskaan edes käynyt mielessä amis, ei siis missään vaiheessa. Amikseen meno heille olisi sama kuin sukunsa hylkääminen. En silti sano etteikö amis ole ihan hyvä paikka, potentiaalit tulevat lääkärit eivät vain pidä sitä vaihtoehtona itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ja huonot puolensa noissa kaikissa. Uskoisin, että kaikissa mainitsemissasi ammateissa on myös töitä tarjolla pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärtääkseni esimerkiksi tietynlaisista pikkutarkan erikoishitsauksen hallitsevista ihmisistä on huutava pula tälläkin hetkellä. Vaikka koulutetaan, vaatimukset ovat niin korkealla, ettei edes kaikista koulutetuista oikeasti ole noihin hommiin. Ei siis riitä, että "tekninen on kivaa". Millaiset ovat kädentaitosi noin muuten? Kädentaitoja tarvitsee tietysti myös kirurgi.
Sotilaan ammattia puoltaa monipuolisuus, taattu leipä ja alhainen eläkeikä (ainakin vielä). Mutta on syytä pohtia, että onko sinusta siihen hommaan silloinkin, jos maailma muuttuu tarpeeksi huonoon suuntaan ja osaamisellesi tulee oikeasti käyttöä. Ammatinvaihto myöhemmin sotilaasta siviilimaailmaan ei välttämättä ole kovin helppoa.
Paineensietokyky on myös yksi asia, jota kannattaa puntaroida. Onko sinulla halua tehdä isoja päätöksiä ja kantaa vastuuta? Haluatko olla vastuussa muiden ihmisten hengestä ja terveydestä?
Kädentaitoni ovat omasta mielestäni aika hyvät. Osaan esimerkiksi piirtää ja maalata sekä tehdä pienoismalleja hyvin pikkutarkasti, ja sekä kuvis että tekinen ovat aina olleet minulla 10. Tämän takia varsinkin minua kiinnostaa sekä hitsaajan että neurokirurgin ammatit.
Olen miettinyt paljon sitä, olisiko minusta oikeasti menemään sotaan jos tarve vaatisi, ja ainakin tässä vaiheessa ajattelen että kyllä. Tietenkin mielipiteeni saattaa aina muuttua, joten onneksi minulla on vielä muutama vuosi harkinnanvaraa.
Paineensietokykyni on omasta mielestäni melko hyvä, ja yleensä pysyn rauhallisena myös paineen alla. Tietenkin olen vasta aika nuori, niin en voi olla täysin varma miten toimisin jos kyseessä olisi ns. "real deal".
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ja huonot puolensa noissa kaikissa. Uskoisin, että kaikissa mainitsemissasi ammateissa on myös töitä tarjolla pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärtääkseni esimerkiksi tietynlaisista pikkutarkan erikoishitsauksen hallitsevista ihmisistä on huutava pula tälläkin hetkellä. Vaikka koulutetaan, vaatimukset ovat niin korkealla, ettei edes kaikista koulutetuista oikeasti ole noihin hommiin. Ei siis riitä, että "tekninen on kivaa". Millaiset ovat kädentaitosi noin muuten? Kädentaitoja tarvitsee tietysti myös kirurgi.
Sotilaan ammattia puoltaa monipuolisuus, taattu leipä ja alhainen eläkeikä (ainakin vielä). Mutta on syytä pohtia, että onko sinusta siihen hommaan silloinkin, jos maailma muuttuu tarpeeksi huonoon suuntaan ja osaamisellesi tulee oikeasti käyttöä. Ammatinvaihto myöhemmin sotilaasta siviilimaailmaan ei välttämättä ole kovin helppoa.
Paineensietokyky on myös yksi asia, jota kannattaa puntaroida. Onko sinulla halua tehdä isoja päätöksiä ja kantaa vastuuta? Haluatko olla vastuussa muiden ihmisten hengestä ja terveydestä?
Kädentaitoni ovat omasta mielestäni aika hyvät. Osaan esimerkiksi piirtää ja maalata sekä tehdä pienoismalleja hyvin pikkutarkasti, ja sekä kuvis että tekinen ovat aina olleet minulla 10. Tämän takia varsinkin minua kiinnostaa sekä hitsaajan että neurokirurgin ammatit.
Olen miettinyt paljon sitä, olisiko minusta oikeasti menemään sotaan jos tarve vaatisi, ja ainakin tässä vaiheessa ajattelen että kyllä. Tietenkin mielipiteeni saattaa aina muuttua, joten onneksi minulla on vielä muutama vuosi harkinnanvaraa.
Paineensietokykyni on omasta mielestäni melko hyvä, ja yleensä pysyn rauhallisena myös paineen alla. Tietenkin olen vasta aika nuori, niin en voi olla täysin varma miten toimisin jos kyseessä olisi ns. "real deal".
Minä ajattelen, että lahjakkuutesi kuviksessa ja teknisessä menevät hukkaan hitsaajana. Joo, on kädentaidosta apua siinä mutta taiteellisena ihmisenä, haluatko tehdä pitkälti samanlaisena toistuvaa hitsaustyötä vuodesta toiseen?
Samaten ajattelen, ettei käden taidot ole varsinainen syy valita kirurgin ammattia. Kuten hitsauksessa, myös kirurgille vakaa käsi on vain ennakkoedellytys. Kirurgille on sittenkin paljon tärkeämpää hallita valtava määrä tietoa alastaan.
Minä en sinuna lähtisi haarukoimaan ammattiani kädentaitojesi perusteella. En ainakaan noita kahta, joissa molemmissa monet muut asiat ovat tärkeämpiä.
Etene isoimman tavoitteen mukaan, koska alaspäin on helpompi mennä kuin ylöspäin. Koulutusputkessa kannattaa pysyä, koska pääset paljon helpommalla jos menet suoraan lukioon yläasteen jälkeen ja haet opiskelemaan suoraan lukion jälkeen. Tällöin sinulla on asiat tuoreena mielessä ja pääsykokeet on siten paljon helpommat kuin taukojen jälkeen.
Eli mene lukioon ja valitse kurssit, jotka tukevat lääkisopiskelua ja panosta niihin. Jos lääkis tuntuu omalta jutulta vielä lukion jälkeenkin, niin hae sinne. Ihan missä vaiheessa tahansa voit jättäytyä pois ja hakea hitsaajaksi jos se tuntuu mukavammalta.
Lääkärin työssä kannattaa ottaa huomioon ensinnäkin se, että siellä sinulla on kova vastuu. Joudut olla tekemisissä myös erittäin ikävien ihmisten kanssa ja tekemään epämiellyttäviä toimenpiteitä. Joudut kertomaan ikäviä asioita potilaille ja välillä veri lentää ja kirurgina ihmisiäkin kuolee käsiin toisinaan. Sairaala ei ole työympäristönä mikään hilpeä ja siellä itsekin jatkuvasti altistuu pöpöille. Lääkärin työ on ainakin alussa myös päivystyksiä, joten työajat voivat olla ikävät. Ihmiset kysyvät sinulta neuvoa ongelmiinsa myös vapaa-aikana ja soittavat sinulle aina jos on jotain hätää. Et siis tavallaan voi tiputtaa tuota valkoista takkia myöskään vapaalla ainakaan täysin. Erikoistumisineen kouluun menee 12 vuotta aikaa, joten se on pitkällinen prosessi.
Mietin itsekin lääkikseen lähtemistä, mutta valitsin lopulta toisin, koska huomasin, että työ ei ole luonteelleni sopivin vaihtoehto, vaikka olisin varmasti tuossakin työssä pärjännyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lukioon ja opiskele siellä (pitkää) matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Jos hitsaajan ammatti kiinnostaa vielä lukion jälkeenkin, voit siirtyä ammattikouluun :) Voisin kuvitella, että voisit kiinnostua myös tekniikan opiskelusta korkeakoulussa, joten suosittelen lukion aikana avarakatseisesti miettimään myös teknilliseen korkeakouluun hakemista.
Olen itsekin ajatellut, että saattaisi olla järkevämpää käydä ensin lukio ja miettiä vasta sitten tarkemmin ammattia, koska jos päättäisinkin nyt käydä amiksen ja opiskella hitsaajaksi, niin jos katuisin päätöstäni ja haluaisinkin olla neurokirurgi niin amiksesta on varmaan aika hankala pyrkiä lääkikseen.
Eipä taida olla Suomessa yhtään lääkäriä, joka olisi ensin valmistunut amiksesta. Jotekin tulee epäuskottava kuva sinusta. Jos kuvittelet olevasi älykkäämpi kuin 98% ihmisistä, mikä on mensan raja, niin mene oikeaan testiin äläkä arvaile jonkun nettitestin perusteella.
Mistä tietosi mahtaa olla peräisin? Suomessa ei ole harvinaista opiskella yliopistossa hieman vanhempanakin, esim. eräs sairaanhoitajaäitini kurssikaverini opiskeli sairaanhoitajakoulun jälkeen lääkäriksi. Amiksesta valmistunut tarvitsee tietysti lukion ennen lääkikseen hakemista, mutta kyllähän se onnistuu käydä iltalukiossakin.
En nyt aloittajalle suosittele, että menee amikseen yläasteen jälkeen, mutta haluan vain oikaista käsitystäsi.
Olet tässä oikeassa, en ajatellut sitä tuota kautta. Tarkennan, että tarkoitin nuoria ihmisiä.
Väitteeni (ei tieto) perustuu siihen että lääkisopiskelijat normaalisti tulevat sellaisista taustoista ja ovat menestyneet koulussa niin hyvin ettei heillä ole koskaan edes käynyt mielessä amis, ei siis missään vaiheessa. Amikseen meno heille olisi sama kuin sukunsa hylkääminen. En silti sano etteikö amis ole ihan hyvä paikka, potentiaalit tulevat lääkärit eivät vain pidä sitä vaihtoehtona itselleen.
Tuosta suvun hylkäämisestä tuli mieleen, että itse en siis tule mistään akateemisesta suvusta tms. Isäni on kyllä akateemisesti koulutettu ja opiskellut ulkomailla maailman parhaissa yliopistoissa, MUTTA hänen vanhempansa ovat molemmat täysin kouluttamattomia. Äitini on ihan tavallinen lto, hänen isänsä on mekaanikko ja äiti oli siivooja.
Vierailija kirjoitti:
Sotilas on siinä mielessä varma valinta että niille löytyy aina käyttöä, sitä vastoin hitsaaminen tulee olemaan pitkälti automatisoitua, samoin neurokirurgia. Sanon siis sotilas.
Robotit ovat paljon ihmistä parempia sotimisessa. Sanoisin siis neurokirurgi.
Vierailija kirjoitti:
Etene isoimman tavoitteen mukaan, koska alaspäin on helpompi mennä kuin ylöspäin. Koulutusputkessa kannattaa pysyä, koska pääset paljon helpommalla jos menet suoraan lukioon yläasteen jälkeen ja haet opiskelemaan suoraan lukion jälkeen. Tällöin sinulla on asiat tuoreena mielessä ja pääsykokeet on siten paljon helpommat kuin taukojen jälkeen.
Eli mene lukioon ja valitse kurssit, jotka tukevat lääkisopiskelua ja panosta niihin. Jos lääkis tuntuu omalta jutulta vielä lukion jälkeenkin, niin hae sinne. Ihan missä vaiheessa tahansa voit jättäytyä pois ja hakea hitsaajaksi jos se tuntuu mukavammalta.
Lääkärin työssä kannattaa ottaa huomioon ensinnäkin se, että siellä sinulla on kova vastuu. Joudut olla tekemisissä myös erittäin ikävien ihmisten kanssa ja tekemään epämiellyttäviä toimenpiteitä. Joudut kertomaan ikäviä asioita potilaille ja välillä veri lentää ja kirurgina ihmisiäkin kuolee käsiin toisinaan. Sairaala ei ole työympäristönä mikään hilpeä ja siellä itsekin jatkuvasti altistuu pöpöille. Lääkärin työ on ainakin alussa myös päivystyksiä, joten työajat voivat olla ikävät. Ihmiset kysyvät sinulta neuvoa ongelmiinsa myös vapaa-aikana ja soittavat sinulle aina jos on jotain hätää. Et siis tavallaan voi tiputtaa tuota valkoista takkia myöskään vapaalla ainakaan täysin. Erikoistumisineen kouluun menee 12 vuotta aikaa, joten se on pitkällinen prosessi.
Mietin itsekin lääkikseen lähtemistä, mutta valitsin lopulta toisin, koska huomasin, että työ ei ole luonteelleni sopivin vaihtoehto, vaikka olisin varmasti tuossakin työssä pärjännyt hyvin.
Kiitos viestistä, tässä on paljon asioita mitä minun kannattaa pohtia.
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lukioon ja opiskele siellä (pitkää) matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Jos hitsaajan ammatti kiinnostaa vielä lukion jälkeenkin, voit siirtyä ammattikouluun :) Voisin kuvitella, että voisit kiinnostua myös tekniikan opiskelusta korkeakoulussa, joten suosittelen lukion aikana avarakatseisesti miettimään myös teknilliseen korkeakouluun hakemista.
Olen itsekin ajatellut, että saattaisi olla järkevämpää käydä ensin lukio ja miettiä vasta sitten tarkemmin ammattia, koska jos päättäisinkin nyt käydä amiksen ja opiskella hitsaajaksi, niin jos katuisin päätöstäni ja haluaisinkin olla neurokirurgi niin amiksesta on varmaan aika hankala pyrkiä lääkikseen.
Amiksen jälkeen voi suorittaa esim. iltalukion ja pyrkiä sitten lääkikseen. Tärkeintä kuitenkin on, että osaa pääsykokeen laskut laskea. (Tällä en tarkoita suositella, että menisit nyt amikseen. Kunhan totean että noin se asia on. Ei amis muita vaihtoehtoja pois sulje.)
Lukioon. Otat pitkän matematiikan kaikki kurssit samaten fykebi. Mahdollisuuksia on monia. Pääsykokeet poistuu 2018 esim lääkiksern osalta. Eli laudatureja kehiin mafykebi.
Vierailija kirjoitti:
Lukioon. Otat pitkän matematiikan kaikki kurssit samaten fykebi. Mahdollisuuksia on monia. Pääsykokeet poistuu 2018 esim lääkiksern osalta. Eli laudatureja kehiin mafykebi.
Onko ne noin pian poistumassa?
Mites jos tällainen iät sitten (=80-luvulla) ylioppilastutkinnon suorittanut haluaisi vanhoilla päivillään lääkikseen, niin sinnekö sitten vain marssitaan sisään niillä silloisilla loistavilla papereilla? Muuttuvatko senaikuisen reaalikokeeni fysiikan ja kemian pisteet jollakin systeemillä nykyisin erikseen kirjoitettavien aineiden pisteiksi?
Älykkäitä sotilaita tarvitaan. Ei huono idea. Mikset voisi tehdä kaikkia mainitsemasia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Älykkäitä sotilaita tarvitaan. Ei huono idea. Mikset voisi tehdä kaikkia mainitsemasia asioita?
Olisi varmaan unelmieni täyttymys jos voisin. Nyt kuitenkin jos menisin lukioon (ja ottaisin pitkän matikan ja fykebin), niin en tiedä pystyykö siinä suorittamaan kaksoistutkinnon. Olen ainakin kuullut, ettei se ole mahdollista, joku voi tosin oikaista käsitykseni jos olen väärässä.
Ja vaikka pystyisikin opiskelemaan samaan aikaan hitsaajaksi ja käydä lukion noilla aineilla, niin seuraava ongelma olisikin sitten haenko lääkikseen vai menenkö armeijaan ja luon sotilasuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioon. Otat pitkän matematiikan kaikki kurssit samaten fykebi. Mahdollisuuksia on monia. Pääsykokeet poistuu 2018 esim lääkiksern osalta. Eli laudatureja kehiin mafykebi.
Onko ne noin pian poistumassa?
Mites jos tällainen iät sitten (=80-luvulla) ylioppilastutkinnon suorittanut haluaisi vanhoilla päivillään lääkikseen, niin sinnekö sitten vain marssitaan sisään niillä silloisilla loistavilla papereilla? Muuttuvatko senaikuisen reaalikokeeni fysiikan ja kemian pisteet jollakin systeemillä nykyisin erikseen kirjoitettavien aineiden pisteiksi?
Mikä ihmeen järki olisi siinä, että pääsykokeet poistuvat? Tuohan on täysin epäreilua sellaisia kohtaan, jotka ovat kirjoittaneet ylioppilaaksi ennen tällaista tietoa. Olisi omakin suhtautumiseni kokeisiin ollut hieman eri jos olisin tiennyt, että tulevaisuudessa pääsykokeita ei ole lainkaan, vaan ylioppilaskirjoitukset ratkaisevat.
Mielestäni jos säästöjä haetaan, niin poistettaisiin ennemmin ne ylioppilaskirjoitukset ja lukion päätteeksi osallistuttaisiin pääsykoetapahtumaan, jossa olisi eri osa-alueiden pääsykokeita, joiden joukosta yliopistot ja ammattikorkeakoulut sitten valitsisivat opiskelijamateriaalin opiskelijoiden hakutoiveiden mukaisesti. Näihin saisi osallistua kaikki muutkin kuin lukion vasta päättäneet.
Esimerkiksi kaikilla lääkiksillä ja farmasialla voisi olla ainakin yhteinen pääsykoe, koska niissä on pitkälti samanlaisesta osaamisesta kyse. Tekniikalla yhteinen pääsykoe jne.
Jokainen koulu siis ottaisi automaattisesti ne omassa kokeessaan parhaiten menestyneet opiskelijan asettamaa järjestystä noudattaen. Eli jos opiskelija ei mahdu ykkösvaihtoehtonsa parhaimmistoon, niin sitten katsotaan mahtuiko kakkosvaihtoehdon parhaimmistoon jne.
Toki tämä olisi iso tapahtuma, mutta olisihan noita järjestäjiäkin mukana aika paljon. Mielestäni tämä olisi reilu tapa toimia, koska silloin mitattaisiin juuri sen hetkinen osaamistaso, eikä mitään menneitä juttuja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia nykytilanteesta. Esimerkiksi itselläni on ylioppilastodistuksessa englannista C, mutta asuttuani neljä vuotta Lontoossa, en usko tuon enää vastaavan kovin hyvin totuutta.
Inkivääritee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäitä sotilaita tarvitaan. Ei huono idea. Mikset voisi tehdä kaikkia mainitsemasia asioita?
Olisi varmaan unelmieni täyttymys jos voisin. Nyt kuitenkin jos menisin lukioon (ja ottaisin pitkän matikan ja fykebin), niin en tiedä pystyykö siinä suorittamaan kaksoistutkinnon. Olen ainakin kuullut, ettei se ole mahdollista, joku voi tosin oikaista käsitykseni jos olen väärässä.
Ja vaikka pystyisikin opiskelemaan samaan aikaan hitsaajaksi ja käydä lukion noilla aineilla, niin seuraava ongelma olisikin sitten haenko lääkikseen vai menenkö armeijaan ja luon sotilasuraa.
Ei ole ongelma. Asepalvelus voisi itse asiassa olla tuossa vaiheessa erittäin hyvä ajatus, sillä sinä aikana saisit selvyyttä ainakin siihen, onko sotilasura sinun juttusi. Ja vaikka ei olisikaan, se aika ei ole hukkaan heitettyä, vaan niistä opeista on hyötyä vaikka missä. Ja moni työnantaja arvostaa myös.
Lukion jälkeen voi ihan hyvin mennä vielä amikseenkin jos kiinnostaa, yo-pohjaiset suorittaa amiksen 2vuodessa. Itsekkin tein näin ja olen tyytyväinen, en vielä yläasteella tiennyt mitä haluaisin tehdä.
Ei ehkä kannata lyödä sitä ammattia lukkoon jo yläasteella. Jatka lukioon ja panosta matemaattisiin aineisiin. Lukion aikana toivottavasti saat lisää tietoa erilaisista ammateista, niiden työnkuvasta ja siitä, mitä polkua pitkin niihin voi edetä.
Ei ne upseerit taida siellä pitkin metsiä juoksennella, joten se sotilaan työkään ei välttämättä ole niin fyysistä, kuin kuvittelet. Sotatieteiden puolelle voi edetä myös matemaattista polkua pitkin. Tiedän esim. yhden kaverin, joka suoritti DI-opinnot fysiikan osastolla ja teki väitöskirjan sotakorkeakouluun ja työskentelee tutkijana matemaattisen mallinnuksen parissa puolustusvoimissa. Joku tuontyyppinen urapolku voisi sopia sinullekin, jos matemaattiset aineet ja toisaalta maanpuolustus kiinnostaa.
Myös lääketieteen parissa voi työskennellä insinöörikoulutuksella. Jos neurokirurgia kiinnostaa ja toisaalta olet matemaattisesti orientoitunut, niin voisithan sinä olla se kaveri, joka suunnittelee niitä kaikkia lääketieteellisiä instrumentteja, joiden kanssa neurokirurgit työskentelevät. Tutustu vaikka tähän vaihtoehtoon:
http://www.aalto.fi/fi/studies/education/programme/human_neuroscience_a…
Hyvät ja huonot puolensa noissa kaikissa. Uskoisin, että kaikissa mainitsemissasi ammateissa on myös töitä tarjolla pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärtääkseni esimerkiksi tietynlaisista pikkutarkan erikoishitsauksen hallitsevista ihmisistä on huutava pula tälläkin hetkellä. Vaikka koulutetaan, vaatimukset ovat niin korkealla, ettei edes kaikista koulutetuista oikeasti ole noihin hommiin. Ei siis riitä, että "tekninen on kivaa". Millaiset ovat kädentaitosi noin muuten? Kädentaitoja tarvitsee tietysti myös kirurgi.
Sotilaan ammattia puoltaa monipuolisuus, taattu leipä ja alhainen eläkeikä (ainakin vielä). Mutta on syytä pohtia, että onko sinusta siihen hommaan silloinkin, jos maailma muuttuu tarpeeksi huonoon suuntaan ja osaamisellesi tulee oikeasti käyttöä. Ammatinvaihto myöhemmin sotilaasta siviilimaailmaan ei välttämättä ole kovin helppoa.
Paineensietokyky on myös yksi asia, jota kannattaa puntaroida. Onko sinulla halua tehdä isoja päätöksiä ja kantaa vastuuta? Haluatko olla vastuussa muiden ihmisten hengestä ja terveydestä?