Lue keskustelun säännöt.
Miten vaikuttaa yhteiskuntaan tämä valtava avioeromäärä ja eroperheiden lapsimäärä?
03.12.2016 |
Minusta on surullista, että Suomesta (ja monista muista maista) on hävinnyt moraali.
Monet menevät naimisiin tai avoliittoon ja tekevät lapsia, mutta sitten eroavat kepeästi. He perustavat sitten uusperheen ja tekevät siinä lisää lapsia ja voivat erota siitäkin ja perustaa kolmannen perheen.
Nyt on jo runsaasti eronneita isovanhempia uusine puolisoineen.
Erot periytyvät herkästi, joten suuntaus vain lisääntyy. Lapsi oppii vanhemmiltaan mallin, jossa suhteen ongelmia ei yritetä ratkaista, vaan erotaan helposti ja etsitään uusi kumppani.
Ongelmia:
1 uusperheen teinit oireilevat ja kokevat olevansa tiellä, kun vanhemmat elävät uusien kumppaniensa kanssa pikkuvauva-arkea yhteisine lapsineen.
2 niin monella vanhuksella ei ole pitkäaikaista parisuhdetta entiseen malliin takanaan, jolloin lyhytaikainen siippa tuskin on innostunut ryhtymään tarvittaesda dementoitunee puolisonsa omaishoitajaksi (vaan etsii itselleen jälleen uuden puolison)
Kommentit (58)
Niin ennen taas juostiin naimisiin nuorina ja lapset vaan tuli, nykyään kai noita asioita koetetaan miettiä läpi.
Mun mielestä on aina yhtä ongelmallista, että ihmiset menevät naimisiin, ennen kuin edes tuntevat puolisonsa kunnolla. Aikakaudesta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmiset päivittävät jatkuvasti parisuhdetilanteensa ja hakevat aina optimaalisen puolison, niitä huonoja jää paljon jäljelle ja jäävöt helposti yhteiskunnan elätettäväksi.
(Vaikka masentunut tai skitsofreenikko olisi vielä pärjännyt siinä puolison pitäessä hänestä huolta, mutta jos tulee ero, joutuu laitosjaksoille.)
Kiva kun puhut masennuksesta ja skitsofreniasta samassa lauseessa. Tiedätkö miten moni suomalainen sairastaa masennusta ja syö lääkkeitä siihen? Todellakaan masennus ei yleensä ole syy erolle, sillä masennus on ohimenevää.
Juu, minulla kesti vain 10-12 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmiset päivittävät jatkuvasti parisuhdetilanteensa ja hakevat aina optimaalisen puolison, niitä huonoja jää paljon jäljelle ja jäävöt helposti yhteiskunnan elätettäväksi.
(Vaikka masentunut tai skitsofreenikko olisi vielä pärjännyt siinä puolison pitäessä hänestä huolta, mutta jos tulee ero, joutuu laitosjaksoille.)
Minä olen tuollaisen huolenpitäjäpuolison ja skitsofreenikon lapsi. En suosittele sellaista liittoa kenellekään.
Ihan samaa mieltä! Olen nyt puolessavälissä viittäkymppiä ja valtaosin tuttavapiirin 10 v sisällä eronneiden ihana uusi suhde on alkanut rakoilla kun alkuhuuma on mennyt ohi.Uusperhekuvio uuvuttaa kun on minun, sinun ja meidän lapset.
Muutamilla eronneilla on jo kolmas uus-uusperhe!
Missään näissä perheissä ei ole ollut alkoholi-tai väkivaltaongelmaa. Ollaan vaan kyllästytty siihen toiseen. Ei ole jaksettu vaalia parisuhdetta. On menty hakemaan vihreää ruohoa aidan toiselta puolen :(
Vierailija kirjoitti:
Usko, että eroihin on ihan päteviä syitä, mutta lähipiirin erossa olen huomannut, että aika helposti luovutetaan. Oma tunne on tärkeintä, muusta ei väliä. Sellainen aito välittäminen puuttuu ja tavallaan myös ymmärrys siitä että elämässä on erilaisia vaiheita. Erityisesti lojaalisuudella ei nykymaailmassa tunnu olevan mitään arvoa.
Oma mieheni on ollut rinnallani huonoina aikoinani. Kun olin esim. työttömänä ja tosi rikki kun määräaikaisuuttani ei jatkettu, hän hyväksyi ja tuki. Samoin myös monissa muissa vaikeissa jutuissa on ollut hyvä huomata, että hän on siinä eikä lähde mihinkään. Samoin hyviä asioita hän on iloinnut kanssani. Arvostan tätä hänessä niin paljon, että on itsestään selvää, että kestän hänen kanssaan myös suhteemme huonommat ajat.
Hänessä on paljon vikoja ja en koe häntä kohtaan mitään huumaava rakkauden tunnetta. Arvostusta kuitenkin. Ja miksi hänen pitäisi olla täydellinen kun en sitä itsekkään ole?
Miksi täällä kuvitellaan että jokainen uusioperhe on samanlainen? Me, kaksi eronnutta, oltuamme vuosia yksin löysimme toisemme. Päätimme heti että yhteisiä lapsia ei tule - kumpikin kävi sterilisaatiossa. Yhdessä hoidamme kunnialla nuoruutemme virheliitoista tulleet lapset, ovat nykyisin teinejä. Kumpikin on varmasti onnellisempi kuin ennen liittoa, lapsetkin näyttävät pitävän toisistaan ja varsinkin miehen ainoa lapsi, tytär, on ollut innoissaan saadessaan siskon minun tyttärestäni ja veljen minun pojastani. Käyvät yhdessä leffassa, shoppaamassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse avioerolapsi toisessa sukupolvessa. Pelkään, että lapseni ovat sitä pian kolmannessa polvessa.
Koen, että tällaisissa suvuissa tuoreelle ydinperheelle ladataan aivan suhteettomat odotukset. Erosuvuissa ydinperhe jätetään pärjäämään yksinään, niin taloudellisesti kuin henkisesti. (Koska riidat, koska uudet puolisot ja lapset, koska erojen merkitys talouteen jne.) Ydinperhe sinnittelee ilman apuja tai korkeintaan yhteiskunnan tarjoamin avuin. Lopulta kupla katkeaa ja juurettomuus ja tukiverkostojen puute johtaa uuteen eroon.
Yhteiskunta hyötyy vahvoista perheistä ja suvuista, joissa tuetaan toinen toisiaan läpi sukupolvien. Tällainen ketju on katkennut monessa perheessä Suomessa. Vastuu sukulaisista on siirtynyt yhteiskunnalle. Ja kaikki tietävät, mikä taloudellinen tilanne meidän yhteiskunnalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioerojen määrä ei ole noussut
Sun perspektiivi on liian lyhyt.
Ihmiset elävät rehellisemmin nyt kuin aiemmin.
Ei enää kulissiavioliittoja joissa puoliso on yli puolet ajasta "matkoilla".
Lapsille ei tee hyvää elää keskellä parisuhdehelvettiä tai ahdasmielistä pakkoavioliittoa. Joillekin avioero on hyvä ratkaisu.
Ei lapsista huolehtiminen ole mihinkään vähentynyt viimeisen 100 tai 50 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa eroissa naiset syyllistävät miehiä, mutta lähipiirin silmin naisen käytös on alusta asti vienyt kohti eroa. Vaikka olen itsekin nainen, niin on käsittämätöntä ymmärtää naista, joka nalkuttaa joka asiasta, tuhlaa kaikki perheen rahat, ei ole tyytyväinen mihinkään, yrittää pitää kotia sisustuslehtikunnossa 24/7 jne. Ei sillä tavalla kukaan voi olla perheessä tyytyväinen. Nykyään miehet ovat varmaan parempia kuin ennen, hoitavat lapsia ja kotia, mutta naiset ovat vaatimuksineen hirviöitä.
Tässä kysyttiin vaikutuksia yhteiskunnalle. Olisi mielenkiintoista tietää tilastoja siitä, kuinka usein avioeron taloudelliset vaikutukset ohjautuvat yhteiskunnalle esimerkiksi nousevien asumistukien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa eroissa naiset syyllistävät miehiä, mutta lähipiirin silmin naisen käytös on alusta asti vienyt kohti eroa. Vaikka olen itsekin nainen, niin on käsittämätöntä ymmärtää naista, joka nalkuttaa joka asiasta, tuhlaa kaikki perheen rahat, ei ole tyytyväinen mihinkään, yrittää pitää kotia sisustuslehtikunnossa 24/7 jne. Ei sillä tavalla kukaan voi olla perheessä tyytyväinen. Nykyään miehet ovat varmaan parempia kuin ennen, hoitavat lapsia ja kotia, mutta naiset ovat vaatimuksineen hirviöitä.
Samaa mieltä, naiset myös pettävät enemmän kuin ennen. Kaikki lähipiirin avioerot on johtuneet naisten pettämisistä ja sen seurauksena miehet ovat hakeneet avioeroa. Ja olen itsekin nainen.
Eipä tarvi olla hammasta purren suhteessa. Ei oo lapsillekaan hyväksi kun huomaavat jatkuvat riidat yms. Itsellä ei oo huonoa omaatuntoa kun ero on tullut. Kaikkeni tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa eroissa naiset syyllistävät miehiä, mutta lähipiirin silmin naisen käytös on alusta asti vienyt kohti eroa. Vaikka olen itsekin nainen, niin on käsittämätöntä ymmärtää naista, joka nalkuttaa joka asiasta, tuhlaa kaikki perheen rahat, ei ole tyytyväinen mihinkään, yrittää pitää kotia sisustuslehtikunnossa 24/7 jne. Ei sillä tavalla kukaan voi olla perheessä tyytyväinen. Nykyään miehet ovat varmaan parempia kuin ennen, hoitavat lapsia ja kotia, mutta naiset ovat vaatimuksineen hirviöitä.
Meillä juuri mies oli tuollainen ja hän sitten haki eroa yksin. Että kyllä ne miehetkin osaa. Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut mutta mies ei ollut tyytyväinen ja onnellinen. Velkaa ehti tehdä aivan järkyttävät määrät ja kiukkuaa rahasta ja kaikesta edelleen kun ollaan lasten asioista yhteydessä. On katkeraksi tullut vielä mikä oudointa. Uusi B-luokan nainen toki heti kainalossa siideripulloineen.
Ei se aina oo niin että pitkä avioliitto ja kumpikin olisi onnellisia. Tottumus ja läheisriippuvuus. Toki varmaan on liittoja joissa halutaan olla yhdessä oikeesti.
Minä aion erota miehestäni. Meillä on kaksi lasta. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Mitä niissä avioliittovaloissa sanottiinkaan... yhteiskunnan säilymiseksi" Eipä se sitten kai erojen myötä enää säily.