Tukistamisesta ja muusta kurituksesta...
Mielestäni fyysinen kuritus voi olla yhtä kamalaa, kuin henkinenkin. Jos joutuu fyysisesti kurittamaan pieniä ihmisiä, on aika katsoa itse peiliin. Kyseessä on todennäköisesti vanhempi, jolla on ongelmia vihan tunteiden hallinnassa. Eli, ehdottaisin kaikille tukistelijoille itsetutkiskelua ja kasvamista vastuuseen. Jos menee pinna niin, että täytyy tukistaa tai lyödä jne ON se ongelma vanhemmassa itsessään - ei pienessä lapsessa, joka kasvaa, kehittyy ja kokeilee rajojaan. Ihan turha selittää, että mikään ei tehoa! Ensinnäkin, on löydettävä tapa, joka tehoaa - siis nähtävä vaivaa sen eteen, miten omaa lastaan kannattaisi käsitellä. Toiseksi, kuka sanoo, että aina pitää olla nätisti? Kai lapsellakin on oikeus olla joskus hankala, ilman että saa välittömästi tukkapöllyä. Lapsi tarvitsee turvallisen ihmisen lähelleen, jonka kanssa voi opetella elämiseen kuuluvia asioita. Ei lapsen kuulu eikä tarvitse pelätä sitä, että oma äiti tai isä satuttaa.
Sellainen ihminen, joka vähättelee sitä kipua, tuskaa, nöyryytystä ja hämmennystä, jota pieni lapsi kokee vanhempiensa tekosien takia on empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Ja mitä tulee henkiseen väkivaltaan, kuten haukkumiseen, vähättelyyn, julkiseen nolaamiseen JNE samat sanat mitä yllä.
Kommentit (3)
Vai voiko joku lapsena esim tukkapöllyä saanut väittää, että tukistamisella oli kasvattava vaikutus häneen itseensä? On totta, ettei lapsi ehkä muutaman tukkapöllyn jälkeen tee jotain kiellettyä, mutta väärästä syystä: hän pelkää fyysistä rangaistusa, muttei välttämättä lainkaan tiedä miksei saa tehdä jotani. Toisaalta ymmärrän vanhempia jotka jatkuvaan kieltämiseen väsyneinä ja tuntiessan keinojensa loppuneen, ottaa tukasta tai antaa luunapin, jollei tämä ole tapa. Jokaisella tulee joskus päiviä, ettei syystä tai toisesta jaksa ajatella selkeästi ja pinna katkeaa turhan helposti, kerran tai parin tukistus annettakoon anteeksi, mutta jos tukistaminen tms on jokapäiväinen käytäntö, ainoa tekemisen ehkäisykeino, on todellakin syytä tutkiskella omia kasvatusperiaatteitaan ja arvojaan. Toisaalta vois olla molemminpuolin kasvattavaa joskus jutella lapsen kanssa esim siitä mitä se kiltisti tai tuhmasti oleminen tarkoittaa, aina käsketään olemaan kiltti ja kielletään olemasta tuhma, mutta tietääkö esim 4v mitä nämä käytännössä tarkoittaa =/
Tosin musta on kahdenlaisia tukistajia, niitä jotka lopulta kun pinna katkeaa tukistavat ja sitten niitä joille tukistaminen on yksi rankaisukeino muiden joukossa, eikä se vaadi mitään kauheaa raivonpuuskaa. Kumpi näistä sitten on pahempi, en tiedä. Ja molempien tyyppien olisi tietysti syytä pysähtyä miettimään MIKSI oikeastaan käyttävät fyysistä kuritusta.
Hyvä kun toit esille myös tuon henkisen kurittamisen, nöyryyttämisen ja loukkaamisen. Jo aika pientäkin lasta voidaan ihan verbaalisesti ja muutenkin tietynlaisella käyttäytymisellä murjoa aika tavalla! Usein minusta juuri tämä henkinen " väkivalta" unohdetaan keskusteluista.
Mutta vanhempien täytyy kuitenkni olla niitä auktoriteettejä ja luoda sillä tavalla lapsille turvaa. Vapaan kasvatuksen kannattaja en ole. Lapsi tarvitsee rajoja ja sääntöjä, ikänsä mukaan. Ja kunnioitusta.
Haluaisin kommentteja ja varsinkin, kun toi yks viestiketju on jo aika koluttu.