Kamalaa, mutta mulla on töissä olo, että täytyy vähätellä hieman osaamistaan ja antaa tilaa voimakastahtoisille pätijöille
Meillä on töissä muutama kollega, joilla kunnianhimo on valtava, mutta taidot max keskitasoa. He tulevat helposti kateellisiksi, jos huomaavat jonkun olevan heitä parempi ja saavan pomolta suosiota. Kateuksissaan sitten tekevät todella ikäviä temppuja kateuden kohteille. Heidän on saatava olla vähän parempia työntekijöitä, niin pomon kuin kanssatyöntekijöidenkin silmissä, jos joku yrittää estää nämä aikeet, niin huonosti käy.
Helpommalla pääsee, kun piilottelee osaamistaan etenkin näiltä "pätijöiltä", mutta esim. kokouksissa ja muissa yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa kaikilta muiltakin, myös esimiehiltä. Pätijät tarvitsevat paljon kehuja ja sitä, että jättää itsensä heidän kanssa asioidessa taka-alalle ja vaatimattomampaan asemaan. Ei se oikein ole niinkään, mutta vaatisi valtavasti voimavaroja alkaa pitää puoliaan ja itselläni ruuhkavuosien syövereissä ei niitä voimavaroja löydy.
Ja toisaalta olen miettinyt, että helpommalla pääseekin kun ei anna niin paljoa itsestään kuin mitä voisi. Saa laiskotella vähän enemmän ja työpaikan ihmissuhteet sujuu jouhevammin. Vaikka se sitten tarkoittaakin sitä etteivät omat resurssini ja mahdollisuuteni pääse täysillä käyttöön työelämässä.
Kommentit (3)
Yleensä nämä päällepäsmärit ovat kyllä nuoria.
Se on 'kilpailua' ja sen mukanaan tuomaa haittaa; kun eihän kaikki tekeminen ja funtsiminen voi olla kilpailua. On semmoinenkin asia olemassa kuin yhteistyö.
Niiltä jumahtaneilta on taidot jossain muinaisfossiilin tasolla ja toistuva rutiini on kutistanut aivotkin herneen kokoisiksi. Sitten niillä iskee paniikki, kun paikalle ilmaantuu joku oikeasti kyvykäs ja fiksu ja alkaa valtava kampitus ja selkäänpuukotusoperaatio.
Anna kun arvaan. Käyttävät usein argumentteja "Näin täällä on aina toimittu" ja "Nuo nuoremmat nyt vain luulevat osaavansa kaiken".