Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Mulla on samanlainen elämä kuin sulla... mutta pihiyteni takia ja nautin joka hetkestä. Voin suorastaan pahoin jos joudun törsäämään rahaa. Vaihdoin auton kävelyyn, pyöräilyyn ja julkisiin. Kuntosalin koin turhana, kun ei kuitenkaan ollut motivaatiota käydä siellä ja hyötyliikunta piti kuntoa ilmaiseksi yllä. En värjää enää hiuksiani enkä käytä meikkiä, en koe itseäni yhtään rumemmaksi kuin ennenkään.
Mutta kyllä tuo tahaton köyhyys on varmasti epämiellyttävää, kun ei ole itse valinnut sitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.
Nyt pidät huolen ettei enää tule lapsia...
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.
Olet siis sossun asiakas, kun kerran sait harkinnanvaraisen erän?
Lasten harrastuksiinkin saa avustusta sieltä. Viisivuotias ei harrastuksia tarvitse ja isompien harrastukset kannattaa valita sellaisen matkan päästä, että itse pääsevät kulkemuaan.
Olin aikoinani samassa tilanteessa ja hyvin selvittiin. Tuolla asenteellasi teet lastesi elämästä pa+kaa, et niukkuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että lapset adoptioon nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.
Apua mikä asenne... "Oo kiitollinen". Mistä? En ole ap. Mitä järkeä tänne on tulla voimaan pahoin ja sitten olla kiitollinen siitä että voi pahoin koska ei voi vielä pahemmin?
Mä käyn töissä eikä mullakaan oo varaa ostaa silmälaseja eikä käydä Nykissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.
Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn töissä eikä mullakaan oo varaa ostaa silmälaseja eikä käydä Nykissä....
Ehkä tässä on enemmän ongelmana sellainen haaveet kaatuu -meininki, kuin se, mihin on varaa. Vähän sympatiaa ap:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus rakastaa sua ja lapsiasi valtavasti. Jumalalla on suunnitelma teidän elämillenne.
Olet arvokas ihminen ja niin ovat lapsesikin. Ei ihmisaroa mitata sillä miten tuottava on yhteiskunnassa.
Voit antaa lapsillesi arvokkaan ja rakkauden täyteisen lapsuuden. Ei materia ja iso liuta harrastuksia tuo onnea. Sun valtti on ainakin se, että voit antaa lapsillesi aikaa! Käykää kirjastossa lainaamassa kirjoja, joita luette/tutkitte sitten yhdessä, käykää luontopoluilla ja muuten kävelyillä, yleisurheilukentällä, askarrelkaa, hassutelkaa yhdessä, hierokaa toistenne hartioita ja jalkapohjia, piirtäkää toistenne selkiin, pelatkaa laivanupotusta ja hirsipuuta jne.
Kaikkea hyvää elämäänne! <3
Siis sinulla on ihan paperilla todettu kyvyttömäksi selviämään työelämästä? Miksi ihmeessä hankit lapsia? Niissähän sitä työtä ei olekaan kuin 24/7...
Lisäksi noilla ongelmilla (geeneillä) ymmärtäisin yhden (vahinko)lapsen mutta miksi ihmisen pitää tietentahtoen siirtää nuo ongelmat jälkipolville?
Esim. ADHD todellakin periytyy tai ainakin "periytyy" kun lapset ottavat mallia vanhempiensa käytöksestä. On nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Mulla 100 000e vuositulot mutta ostan silloin vessapaperia kun non tarjouksessa, esim. Tarjoustalosta saanut tosi halvalla tällä viikolla. Valitsen silloin meikkivoiteen kun citymarketissa -40% meikit, esim. Viime viikolla maybellinen kaikki meikit. En myöskään matkusta, ei aikaa. Lapsiin en saa kulumaan rahaa paitsi teini-ikäisiin. 5-10 vuotiaisiin menee käsittämättömän vähän ainakin meillä. Ei se raha kaikkeen auta. Olin varmasti onnellisempi nuorena ja köyhänä. Kyllä se onni lähtee muualta kuin rahasta. Autokin ostettiin superhalpa ja ehtona oli mahdollisimman pienet verot ja vakuutukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
Sitten ap:n olisi pitänyt järjestään elämänsä toisin. Nyt ei auta kuin elää niillä reunaehdoilla, jotka itse on itselleen luonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Apua mikä asenne... "Oo kiitollinen". Mistä? En ole ap. Mitä järkeä tänne on tulla voimaan pahoin ja sitten olla kiitollinen siitä että voi pahoin koska ei voi vielä pahemmin?
Kiitollinen esimerkiksi siitä että on kuitenkin ilmaiseksi saanut kaiken sen minkä on: asumisen, ruoan, ne silmälasit. Monessa muussa maassa ap olisi jo kadulla asumassa lastensa kanssa. Toikin kyllästyttää että esim. liikkua ei voi kun ei ole rahaa kuntosaliin. Sitä kun ei voi kotona harrastaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
Sitten ap:n olisi pitänyt järjestään elämänsä toisin. Nyt ei auta kuin elää niillä reunaehdoilla, jotka itse on itselleen luonut.
Eihän hän ole itselleen sitä luonut, ettei saa hyväpalkkaista työtä.
Onpa harmi kuulla :( mistä saisit elämääsi iloa?