Nainen! Jos mies on ihastunut sinuun selvästi kovemmin kuin sinä häneen, niin millaisena koet tilanteen?

Riippuu miten se ihastus ilmenee? Jos pitkiä katseita niin imartelee, jos tikusta-asiaa tyyppinen niin ärsyttää. Ja sitten on ne jotka on vain karmivia ja niitä välttelee hinnalla millä hyvänsä..

Ahdistavalta.

Se on mitä on. Kohtelen aivan kuten kohtelisin muutenkin, mutta varon antamasta turhaa toivoa jos sitä ei ole. Imartelevaa, mutta samalla harmittaa toisen puolesta.

Siltä että voi jo ennustaa miten ne tunteet siitä haalistuvat heti kun on saanut toisen valloitettua.

Brightest flame burns quickest.

Suhteeseen en edes päätyisi ellen olisi kunnolla ihastunut. Tähän mennessä olen itse vaikuttanut olevan se ihastuneempi osapuoli suhteissani. 

Tuntuu vaivaannuttavalta. Ei oikein voi mennä suoraan sanomaankaan, että ei kiinnosta.

Vaivaannun. Pakko sille ois sanoa että sori  nyt ei natsaa ennen kuin alkaa pilvilinnoja rakentelemaan.

Nuorempana minun ihastuivat vain luuserit, nilkit ja hoitoa vaativat reppanat  ja se oli todella ahdistavaa, koska tuntui siltä että on pakko vastata tunteisiin säälistä, toisaalta ns. normaalit miehet eivät vilkaisseetkaan, joten reppanaripustimena toimiminen oli ainut vaihtoehto siihen asti kun ymmärsin tunnevammaisuuteni ja olen ollut vuosikymmeniä yksin.

Jos olen itsekin ihastunut häneen tulee turvallinen olo. Uskallan vähitellen tuntea enemmän.

On se aika ahistavaa, jos mies on totaalisen sokeasti rakastunut ja varsinkin alussa on valmis ostamaan kaikenlaista krääsää rakkauden osoitukseksi ennenkuin edes ollaan virallisesti yhdessä. Myöskin se, kun joutuu kokoajan jarruttelemaan mikä ei tunnu mukavalta tai varsinkaan kinuaminen kiirehtimään ja menemmään toisen tahtiin. Mitä enemmän odotuksia ja vaatimuksia sitä enemmän ahdistaa, alan jarruttamaan ja jos vielä jatkuu niin pistän poikki ja häivyn. En halua, että ennen seurustelua toinen ajattelee jo häitä, joita ei välttämättä edes ole tulossa. 

Jos huomaan että kiinnostus on vahvasti yksipuolista, varon sillä hetkellä antamasta heille erityisesti huomiota ja varon ylimääräistä kontaktia. Tottakai livenä toki ollaan normaalisti ystävällisiä ja jutellaan jos on juteltavaa, mutta viesteissä vastaa vain tarpeellisiin enkä laajenna keskustelua. Monesti se lieventää vastapuolen tunteita, eikä tule satutettua toista pahemmin. :) 

Onhan se kiusallista. Varsinkin kun toinen tajuaa etten tunne samoin, ja muuttuu kkatkeraksi ja ilkeäksi.

Hyvää kuvailua! Eihän noissa sitten hirveän paljon hyvää sanottavaa ollut :-) Ap

Yritän kohdella kuin ketä tahansa kaveria, mutta olen varovainen sen suhteen, etten anna turhaa toivoa. Kaikenkarvaisia ihailijoita on ollut, osa on sellaisia ujoja ja harmittomia, osa epävakaita stalkkaajia ja sitten on ne aktiiviset ja itsevarmat jotka ei ymmärrä mitä "EI" tarkoittaa.

Tänään viimeksi näin kaupungilla tätä yhtä miestä jonka kanssa ollaan tunnettu pari viikkoa, ollaan ihan vaan kurssikavereita mutta hän on selvästi ihastunut. Istuu joskus ihan kylkeen ja laittaa kätensä vyötärölle mitään sanomatta. Tänään sitten hyvästellessä sanoi "pusi pusi" ja teki suukkoääniä. Hyyiiiiiii

Nyt kun näitä teidän kokemuksia lukee, niin ei taida haitata, että olen jäänyt vaille tästä. Ja on hyvin ymmärrettävää, että kun se mies ei ole omasta mielestäsi viehättävä ja kiinnostava (vaikka ei mikään erityisen kaameakaan olisi), niin tilanne on kiusallinen.

Tuota sitten kuitenkin jäin miettimään, että monen taktiikkana on vältteleminen ja se, että antaa kaverin mielenkiinnon hiipua. Eikö toisaalta olisi myös reilua puhua suoraan, että en oo tässä lämpenemässä, että kavereina mennään, mutta ei sen enempää? Mihin mies tietenkin puolustusreaktiona vastaisi, että ei hän ollut oikeasti kiinnostunut, kunhan leikitteli. Mutta asia tulisi kerralla selväksi, eikä tarvittaisi viikkojen kissa - hiiri -leikkiä. Ja katsella, kun toinen pitää toivoa yllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun näitä teidän kokemuksia lukee, niin ei taida haitata, että olen jäänyt vaille tästä. Ja on hyvin ymmärrettävää, että kun se mies ei ole omasta mielestäsi viehättävä ja kiinnostava (vaikka ei mikään erityisen kaameakaan olisi), niin tilanne on kiusallinen.

Tuota sitten kuitenkin jäin miettimään, että monen taktiikkana on vältteleminen ja se, että antaa kaverin mielenkiinnon hiipua. Eikö toisaalta olisi myös reilua puhua suoraan, että en oo tässä lämpenemässä, että kavereina mennään, mutta ei sen enempää? Mihin mies tietenkin puolustusreaktiona vastaisi, että ei hän ollut oikeasti kiinnostunut, kunhan leikitteli. Mutta asia tulisi kerralla selväksi, eikä tarvittaisi viikkojen kissa - hiiri -leikkiä. Ja katsella, kun toinen pitää toivoa yllä. Ap

Niin, mutta itselleni on sattunut tilanne, jossa olin kiinnostunut miehestä. Mies vain oli "lievästi" isommassa mittakaavassa kuin minä. Mitä enemmän annoin mahdollisuuksia tälle tutustumiseen sitä enemmän tunteeni alkoivat kasvaa, mutta... Miehellä oli niin epärealistiset odotukset tulevaisuutta kohtaan ja pomppi pilvilinnoissa ja suunnitteli vain omia haaveitaan eikä kuunellut minua ollenkaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun pistää stoppi ja alkoi se ininä ja yht'äkkiä vaihtui ääni kellossa. Sitten muuttui katkeraksi, piikitteli ja sanoi, ettei ota takaisin vaikka rukoilisin. Kun tajusi etten ole takaisin pyytämässä alkoi lopussa sitten melkein jo rukoileminen että alkaisin yhteen vaikka slevästi olin sanonut ettei suhdetta tule... Ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun näitä teidän kokemuksia lukee, niin ei taida haitata, että olen jäänyt vaille tästä. Ja on hyvin ymmärrettävää, että kun se mies ei ole omasta mielestäsi viehättävä ja kiinnostava (vaikka ei mikään erityisen kaameakaan olisi), niin tilanne on kiusallinen.

Tuota sitten kuitenkin jäin miettimään, että monen taktiikkana on vältteleminen ja se, että antaa kaverin mielenkiinnon hiipua. Eikö toisaalta olisi myös reilua puhua suoraan, että en oo tässä lämpenemässä, että kavereina mennään, mutta ei sen enempää? Mihin mies tietenkin puolustusreaktiona vastaisi, että ei hän ollut oikeasti kiinnostunut, kunhan leikitteli. Mutta asia tulisi kerralla selväksi, eikä tarvittaisi viikkojen kissa - hiiri -leikkiä. Ja katsella, kun toinen pitää toivoa yllä. Ap

Joo muuten olisi hyvä mutta se on todella nolo tilanne tälle ihastuneelle JA on olemassa ihmisiä jotka luulee helposti että joku on ihastunut vaikkei olekaan. Ystävyys on koetuksella siinä tilanteessa. Itse koen paremmaksi antaa pieniä vihjeitä siitä että ei ole kiinnostunut muuta kuin ystävänä ja antaa toisen ihastuksen mennä ohi. Usein ne meneekin ohi, ja elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen itsekin, mutta en oikein muista, että olisin ollut tuollaisessa tilanteessa. Siksi mielenkiinnosta kyselen, että miltä se tuntuu, kun toinen on kovasti ihastunut, mutta itse on vain, että onhan tuo ihan jees... Miten siinä itse toimii? Mitkä on tunnelmat? Miltä se toisen ihastuminen tuntuu? Onko se jännittävää tai peräti vähän pelottavaa? Vai kuitenkin mukavaa, jopa imartelevaa?

Lähinnä tuntuu ihan hyvälle ja mukavalle.

Se on ahdistavaa. Näin on käynyt pari kertaa tapailun alkuvaiheessa ja siinä on kyllä ihan puun ja kuoren välissä, koska haluaisin jatkaa tapailua nähdäkseni, että syntyykö minullekin vahvempia tunteita, mutta samalla pelkään, että annan miehelle ns. turhaa toivoa, koska en voi taata että jutusta tulee ikinä mitään.

Ja eihän siitä ikinä mitään tule, minulla ainakaan. Sen verran pitäisi itseään jo tuntea, mutta tottakai se on aina tavallaan imartelevaa, kun joku haluaa minua niin paljon. Sitä yrittää psyykata itseään, että tässä olisi nyt ihana ihminen, mikset voi vaan rakastua???, mutta loppujen lopuksi toisen vahvat tunteet vain oikeen alleviivaavat sitä, ettei tunne itse samoin.

Monesti on ollut ihailijoita, joiden ihastuminen on alkanut todella nopeasti ja voimakkaasti. Tekisi niin mieli kysyä että mihin mussa olet oikein ihastunut kun et tiedä musta melkein mitään!! Kyseessä on siis miehiä jotka kirjoittaa rakkauskirjeitä yms. muutaman tapaamisen jälkeen. Olisi niin ilahduttavaa jos joku haluaisi joskus tietää mun unelmista, kiinnostuksenkohteista, arvoista, iloista ja peloista.. eli ihastuisi mun sieluun.