Miten suhtaudutte, jos kokeesta yleensä 9-10 saava lapsenne saakin kasin?

En ihmeemmin, jos on yksittäinen erehdys. Jos tulee lisää, rajoittamaton ruutuaika on vaarassa

Sanon että ihan hyvä. Ei sillä ole väliä. Ei aina tarvi nipottaa.

En kasvata perfektionisia. He ovat kaikkien onnettomampia

Totean, että jaa.

Ei kasi ole huono numero kuitenkaan. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin, elämä on sellaista.

Näin on muistaakseni käynyt kerran, et kokeesta tuli 8puol. Ei olis tullut mieleenkään raivostua. Naureskeltiin kokeelle hyväntahtoisesti ja todettiin, että inhimillistä. Tytär päätti peruskoulun viime keväänä 9,75 keskiarvolla ja jatkaa samoilla linjoilla yhdessä Suomen huippulukioissa. Hän ei itsekään stressaa koulusta tai kokeista. Oppiminen on hänelle luontaista ja helppoa.

No älä nyt ainakaan suutu siitä. Annat raukalle paineita, että pitää aina suoriutua täydellisesti tai muuten pettää vanhempiensa odotukset. Voihan olla, että toisella on ollut univaikeuksia tai jotain murhetta mielessä, miksi ei ole jaksanut keskittyä lukemiseen...

Kun hän sai 8  1\2, niin sanoin, että nyt, nyt hän on saanut vihdoin sen hyvän numeron, jota onniin kauan halunnut.

Lapsi parka kun oli kysellyt numeroista 9 1\2 ja 10-, että ovatko nuo hyviä numeroita. Oli niin tottunut siihen, että sai aina vain kymppejä tai kymppiplussia. Ei ihan mennyt kaaliin, että 10 on erinomainen, yhdeksäinen kiitettävä, ja kahdeksaiset ovat niitä hyviä.

No eiväthän kokeet oikeastaan edes kerro todellisen osaamisen tasoa sillä niistä on aina ilmoitettu etukäteen, eikä varsinkaan ala-asteen keskiarvoilla ole mitään merkitystä tulevaisuutta ajatellen. Koulussa opetetaan nykyään niin paljon turhia asioita että kieliä ja matematiikkaa lukuun ottamatta hyväksyn tilanteen vaikka numero olisi 6.

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudutte, jos kokeesta yleensä 9-10 saava lapsenne saakin kasin? Oletteko vihaisia vai toteatteko, että pitää lukea enemmän vai mitä?

Lohdutan. Ja tsemppaan.

En mitenkään erityisesti. Meillä ei kytätä koenumeroita. Vähän surullinen olo minulle tulee näistä kilteistä "kympin tytöistä". 

Jos tällaista on joskus sattunut, niin kyllä lapsella on ollut selitys valmiina. Kerrankin lähestyi minua vuolaan selityksen kanssa, kun piti allekirjoittaa matikankoe, josta oli saanut vain ysin.

Joskus ne kokeet ovat vaikeita ja koko luokka saa huonot numerot. Joskus se on kiinni siitä, että ei ole huolellisesti lukenut mitä kysytään tai on ymmärtänyt kysymyksen väärin. En minä tuollaisista pelihousujani revi, mutta on kyllä keskusteltu siitä, kuinka tärkeää on lukea tehtävät huolellisesti ja kuinka tärkeää on tarkistaa laskut, ettei tule tyhmiä huolimattomuusvirheitä.

Nyt kun lapsi on lukiossa, en saa kokeista mitään tietoa ja olen aivan pimenossa. On tässä totuttelemista.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän sai 8  1\2, niin sanoin, että nyt, nyt hän on saanut vihdoin sen hyvän numeron, jota onniin kauan halunnut.

Lapsi parka kun oli kysellyt numeroista 9 1\2 ja 10-, että ovatko nuo hyviä numeroita. Oli niin tottunut siihen, että sai aina vain kymppejä tai kymppiplussia. Ei ihan mennyt kaaliin, että 10 on erinomainen, yhdeksäinen kiitettävä, ja kahdeksaiset ovat niitä hyviä.

Missä tuommoinen luokittelu on?

Meillä yleensä minä kettuilen siitä semmoisen 6 kuukautta ja kysyn joka aamu "miksi teit sen?" ennen koulun alkua.

Vierailija kirjoitti:

No älä nyt ainakaan suutu siitä. Annat raukalle paineita, että pitää aina suoriutua täydellisesti tai muuten pettää vanhempiensa odotukset. Voihan olla, että toisella on ollut univaikeuksia tai jotain murhetta mielessä, miksi ei ole jaksanut keskittyä lukemiseen...

Koulu on lapsen työtä eikä työelämässäkään voi selitellä heikkoa suoriutumista murheilla

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään erityisesti. Meillä ei kytätä koenumeroita. Vähän surullinen olo minulle tulee näistä kilteistä "kympin tytöistä". 

On niitä muunkinlaisia hyviä. Itse olin puhutteluissa ja muissa vähintään kerran kuussa tappeluiden vuoksi, mutta silti vetelin stem-aineista kymppejä ja muistakin aineista pääasiassa ysejä

Kysyn, että mikäs nyt. Taustalla voi olla jotain, mistä en tiedä kuten kiusaamista tai sitä, että lapsi kokee epäonnistuneensa kokeisiin lukemisessa tai ettei hän yksinkertaisesti osaa jotain. En tietenkään suutu ja teen selväksi, että 8 on riittävä numero, jos siihen on tähdännyt, mutta jos tähtäimessä on 10 niin jälkikäteen kannattaa käydä suoritus läpi ja ottaa oppia seuraavaan kertaan.

Lohdutan lasta tietenkin ja sanon, ettei se sen syytä ollut. Opettajalle laitan vihaisen wilma-viestin. Katsokoon, ettei toiste tapahdu moista vääryyttä.

Koulu on lapselle puuhapaikka. Itse saa ottaa puuhasteluistaan vastuun ja jos tarvii apua niin autetaan. Riippuu myös paljon opesta ja luokasta mitä jää mieleen. 

Jos ihminen on onnellinen kaivaessaan ojaa niin antaa sen kaivaa sitä ojaa. 

Lapsi tarvitsee ennenmuuta kokemuksen siitä että on just hyvä sellaisena kuin on eikä mikään "meidäntulevatohtoriasianajajatuomaripresidentti".

Tietäähän sen miten voi suorituspaineen alaisena käydä...

No en mitenkään. Meidän lapset saa numeroita välillä 6-10 ja ihan oman mielenkiinnon mukaan valmistautuvat kokeisiin. Numerot ei oo pääasia.

Tsemppaan lasta ja käytän enemmän aikaa hänen läksyjen teon huomiointiin. Tai siis näin suunnittelen tekeväni tulevaisuudessa kun oma poikanen tulee kouluikään. Minua ei autettu tai ohjattu läksyissä ja muutenkin oli ehkä liiankin vapaata olemista koko lapsuus. Koulu meni miten meni, 7.2 keskiarvolla pääsin ala-asteelta ja moitteita tuli isältä(tekopyhä alkoholisti, onneks on jo kuollu). Äitiä ei parane moittia tässä asiassa, kun kävi töissä ja muuten on mahtava nainen.

Totean, että koe meni hyvin. Omalla lapsellani on taipumusta liialliseen stressaamiseen ja täydellisyyden tavoittelemiseen, joten mielestäni on välillä hyväkin, että tulee niitä kaseja. Oppii siinä, että 8 on hyvä, vaikka olisikin alhaisempi kuin oma normaalitaso, ja että ei elämä aina ole niin tasaista, että kaikki onnistuisi. Sitten alkaisin huolestua, jos alkaisi seiskoja tulla peräkkäin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten alkaisin huolestua, jos alkaisi seiskoja tulla peräkkäin.

Tarkennetaan nyt, ettei tähän puututa: silloin olisi jotain oman lapsen asenteessa pielessä ja selvittäisin sen syyt. Jos siis omasta tasosta tippusi pidemmäksi aikaa yli kaksi numeroa. Satunnaiset huonot arvosanat eivät vielä hetkauta.