Oletko ollut koskaan alkoholin vaikutuksen alaisena tilanteessa, jossa sinun on suunnitellusta lopetuspäätöksestä huolimatta tehnyt mieli ottaa vielä yksi?

Kyllä. Ja olen ottanutkin, kun olen tajunnut että olipas huonosti suunniteltu.

Sellainen suunnitelma, jota ei voi muuttaa, on aivan helvetin huono suunnitelma.

Kun edetään taktiseen vaiheeseen, suunnitelman täytyy olla dynaaminen, jotta on mahdollista reagoida muuttuviin tilanteisiin. Jos pyrkii noudattamaan orjallisesti etukäteen mietittyä suunnitelmaa, tulos on usein heikompi, kuin dynaamisen suunnitelman kanssa.

Joo, monta kertaa olen ajatellut lähteä kotiin, ja sitten joku kaveri laittaakin viestiä, että on tulossa, ja tilaan vielä pari. Kukapa ei olisi?

Viimeinen on aina liikaa :)

Otan nykyään pari kertaa vuodessa enkä todellakaan päätä etukäteen että juonko kaksi vai kuusi. Luonnostaan stoppaa yleensä viiden jälkeen. Nuorena opiskelijana tuli rällättyä ihan riittävästi, mutten silloinkaan vetänyt kunnolla överiksi. En ole esim. koskaan sammunut, hukannut tavaroita jne.

Eikö se, että pitää mäörittä itselleen rajat ole jo aika huolestuttavaa?

Kyllä, todellakin. Mulla on suomalaisittain ilmaistuna "huono viinapää", eli en kestä suuria määriä alkoholia. Silloin, kun kuitenkin juon alkoholia enemmän kuin sen pari lasillista kotona, se tapahtuu hyvässä seurassa ja kivoissa merkeissä. Silloin usein käy niin, että se, mitä kulloinkin juo, alkaa maistua vähän liiankin hyvin ja mielellään ottais enemmän. Mutta toisaalta en yhtään tykkää olla kauheassa humalassa, enkä ainakaan tykkää olla krapulassa – siksi on pakko päättää, että nyt en ota enää yhtään mitään, muuten seuraukset ovat TURMIOLLISET.

Monta kertaa. Suunnitelmat muuttuvat ja tilanne elää.

Joka kerta, kun kuuntelee ihmisiä ja tajuaa koko järjestelmän (ja ihmisten) yksinkertaisuuden ja tyhmyyden. Mitä muuta voi tehdä kuin turruttaa lisää - ei tätä muuten kestä.