Minkälaiselle ns. normaalille ihmiselle et suosittele lasten hankkimista? Eli jos jätetään pois alkoholismit, narsismit ja muut sellaiset, minkälainen ihminen on sinusta onnellisempi lapsettomana?

Yksin viihtyvälle. Itse olen tahallani jättäytynyt lapsettomaksi, koska olen erakkoluonne, viihdyn parhaiten totaalisen yksin. Jopa mies olisi liikaa, saati lapset.

Sellaiselle, jolla on lyhyt pinna. Tai kannattaa ainakin ensin opetella itsehillintää ja huumorilla selviytymistä.

Sellaiselle, jolle siisti koti ja kaunis sisustus on henki ja elämä, ja siivoaminen aiheuttaa stressiä.

Sellaiselle, joka ei pidä lapsista. On myytti, että omaansa rakastaa automaattisesti.

Työnarkomaanille en suosittelisi lapsia. Jos kuitenkin rakastaa työtään enemmän kuin lapsiaan, niin miksi sitten tehdä lapsia?

Yli 40 vuotiaille, jotka on tottuneet itsekkääseen elämään.

Pitkään lasta yrittäneille.

Sellaiselle, joka vaihtaa kumppania usein. Se on kohtuutonta lapsille. Tai ihmiselle, jonka on vaikea tehdä kompromisseja tai hyväksyä toisen epätäydellisyyttä. Myöskään en suosittele vanhemmuutta perfektionistille.

Minä olen noita kaikkia yllä ja vieläpä introvertti

Rauhaarakastavalle, sellaiselle jonka voimavaroja lapsetonkin elämä verottaa kovasti. Ihmiselle jonka unentarve on suuri ja joka ahdistuu liioista rajoitteista. Ihmiselle joka itse epäilee, että tuskin jaksaisi kasvattaa lasta asiallisesti, vastuuntoiseksi aikuiseksi.

Itse olen tällainen. Ikävää että vanhemmuudesta kerrotaan usein hyvin epärealistisesti, mikä johtaa siihen, että vääränlaiset ihmiset niitä lapsia sitten tekee ja lapsi jää henkisesti heitteille kun vanhemmat tajuaa vasta jälkeenpäin mihin on ryhtyneet. Minulla on hyvä tuuri ollut ja olen työni kautta saanut tutustua lasten kasvatuksen realiteetteihin.

Helposti stressaantuvalle. Huoli ei lopu ikinä.

Koulukiusattu.

Semmoinen kuin minä: mukavuudenhaluinen, nautinnonhaluinen, vaihtelunhaluinen. Haluan vaihtaa työtä ja asuinpaikkaa, matkustaa, kokea uusia asioita koko ajan. En kestäisi elämää pelkän kodin ja perheen ympärillä.

Aika vaikea sanoa, eipä kukaan toisten suositteluja tuossa asiassa kuitenkaan ajattele. Niille, jotka päättävät, ettei lapsia hankita.

Joillekin ihmisillle ns. omat jutut ovat tosi tärkeitä. Ei välttämättä yksinolo sinänsä vaan vaikkapa jokin harrastus, oma tutkimustyö, tietyt tavat, ja ennen kaikkea se, että mahdollisuus omiin juttuihin säilyy.

Tällainen ihminen hankkii lapsia vasta kolmikymppisenä, koska elämässä on niin paljon muutakin, ja hänelle on kaikkein vaikeinta sopeutua vanhemmuuden rajoittavuuteen. Hän ei ole välttämättä introvertti tai erakkoluonne, eikä osaa varoa lasten hankintaa samalla lailla kuin ääri-introvertit usein osaavat.

Miehissä on näitä paljon, vaikka he eivät osaisi artikuloida tai tunnistaa tätä piirrettä itsessään. Monet harrastuksiinsa hurahtaneet ja niissä tuntikausia viikossa viihtyvät miehet ovat tällaisia.

Muiden on vaikea ymmärtää näiden omien juttujen tärkeyttä, vaikka tälle ihmiselle itselleen ne ovat niin lähellä elämän tarkoitusta kuin mikään asia nyt ylipäätään on. Oma juttu ei ole vain rentoutumista tai ajan tappamista varten, eikä se ole ylipäätään välineellisesti arvokas vaan arvokas ihan itsessään.

Tällaiselle ihmiselle suosittelen lasten hankintaa vain, jos ehdottomasti haluaa nimenomaan lapsen siksi omaksi jutukseen. Muuten tulee ongelmia ihan varmasti.

Itseni kaltaiselle, eli:

-Äärimmäisen introvertille 

-Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle

-Tiettyihin tapoihin urautuneelle

-Sellaiselle, jolle on tärkeää pystyä tulemaan ja menemään vapaasti

-Tunnetasolla muista ihmisistä "etäiselle" 

Sellaiselle joka on kovin ulkoaohjautuva, yrittää miellyttää muita ja uskoo toisten mielipiteitä vähän liikaa. Äitiyden mukana tulee melkoinen määrä huolta ja syyllisyyttä jo valmiiksi. Jos sen lisäksi kuuntelee kaikkia hyväätarkoittavia neuvoja ja lukee kaikki syyllistävät ja neuvoat kasvatusartikkelit, tulee hulluksi. 

Lasta ei voi hoitaa ja kasvattaa niin etteikö se olisi jonkun mielestä väärin tai jopa haitallista.

Mikä helpotus. Minuun sopii tästä ketjusta vain:

- ei pidä siivoamisesta

- kaunis koti ja sisustaminen on tärkeää

- ei pidä lapsista

- vaikea tehdä kompromisseja

- perfektionistinen

- rauhaa rakastava

- ahdistuu kaikenlaisista rajoitteista

- helposti stressaantuva ja kuormittuva

- mukavuudenhaluinen

- nautinnonhaluinen

- vaihtelunhaluinen

- omat jutut ovat erittäin tärkeitä

- haluaa tulla ja mennä vapaasti

Lol.

Sellaselle joka vastii pelkosektioo.

-Jos arki tuntuu ilman lapsiakin tosi vaikealta, koska vaik@a siitä tulee vielä.

-Jos kumpikaan pariskunnasta ei ole valmis sitoutumaan pääsääntöiseksi hoitajaksi vähintään vuodeksi.

-Jos haluaa opiskella/tehdä töitä ensimmäisen vuoden aikana, niin että tekee sen vauvan hyvinvoinnin kustannuksella. Esim on liian monta kertaa viikossa, liian monta tuntia kerrallaan, pois. Ja mikä pahinta: jos käyttää aina eriä lastenhoitajaa, eikä edes yritä luova niin ettö vauva olisi tuon ajan toisen vanhemman kanssa.

-Jos ei ole valmis avartamaan mieltä, lukemaan ja ymmärtämään, että toinen vanhemmista joutuu sitoutumaan lapseen enemmän parin ensimmäisen vuoden aikana. Tässä ei ole tasa-arvoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsen kehitykselle on tärkeää saada aluksi leimautua yhteen ihmiseen, ja tuo ihminen ei voi "vaihtua" läpsystä.

-Jos ei ymmärrä, että ihmisen tärkeimmät vuodet ovat hänen ensimmäiset vuodet.

-Jos kuvittelee että vauvaa voi karaista itsenäiseksi.

Hävettää näppäilyvirheiden määrä. Ensi kerralla oikoluen, sori!

19