Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin 6 vuotiaalle kohtuuton, tosi paha mieli
01.12.2016 |
Minulla meni hermot 6 vuotiaaseen, tehtiin ruokaa ja sen jälkeen katsottiin yhdessä pikku kakkonen. Sitten sanoin että haluan tehdä vähän aikaa koneella hommia, lupasin vielä afrikan tähtierän ennen iltapalaa.
Mutta sitten kun yritin hoitaa sähköpostit, lapsi tulee koko ajan pölöttämään ja pyytämään leluja ym. Minulla meni hermo siihen kokonaan, lapsi ei puheesta jättänyt rauhaan ja alkoi kiukuta, ja tapaus päättyi siihen että kannoin karjuvan ja potkivan lapsen omaan huoneeseensa ja huusin sille. Sitten se itki jotain 10 min yksin huoneessaan kunnes tuli syliin ja sitten rauhoituttiin ja pelattiin afrikan tähteä.
Pyysin kyllä jo anteeksi mutta koen olleeni kohtuuton lapselle. Vieläkin harmittaa oma käytös. Harvoin menee hermot näin pahasti mutta huudettua kyllä tulee lapselle pari kertaa viikossa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt tosiaan niin että valtaosa vastaajista väittää etteivät tee kotitöitä tai muita hommia lapsen eskari- tai koulupäivän jälkeen vaan pyhittää jokaisen illan täysin lapselle hänen nukkumaanmenoon asti?
Alapeukku tekopyhyydestä ja kärjistämisestä.
Jaa.
Eikö täällä nimenomaan niin sanottu että "mikset hoitanut kun lapsi meni nukkumaan" "torjutuksi tuleminen omalta äidiltä" jne. Ei niinkään kärjistetty kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai lempeästi ja pehmeästi sanotaan sata kertaa että "odota vielä hetki" kun lapsi mankuu, kitisee ja raivoaa vieressä. Siis mistä lähtien lapsen huonoa käytöstä on palkittu?
Äidillä ja lapsella sama vika...ei jatkoon
Täällähän on tullut kommenttia!
En ole yh, lapsi osaa leikkiä itsekin ja neurologisia ongelmia ei tietääkseni ole kummallakaan meistä. Mies on nyt muutaman päivän työmatkalla joten olemme kahdestaan lapsen kanssa kotona. Tosin nyt hän on esikoulussa ja minä teen töitä kotona.
Tiedän kyllä että lapselle ei saisi huutaa, sen vuoksi tässä oma käytös harmittaakin! Tosin nyt yön jälkeen vähemmän, sitä ei vaan ole täydellinen.
Järkyttävä käytöstä vanhemmalta kyllä. En halua tuomita, mutta voisitko ajatella mitä lapsi joutui kokemaan tuon 10 minuuttia? Oven takana peläten kun äiti huusi. Tuollaista ei saisi enää tapahtua, jos voisit välttää sen?
En sano nyt vain mielipiteenä, vaan vakavasti kasvatustieteitä lukeneena.
T- opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt tosiaan niin että valtaosa vastaajista väittää etteivät tee kotitöitä tai muita hommia lapsen eskari- tai koulupäivän jälkeen vaan pyhittää jokaisen illan täysin lapselle hänen nukkumaanmenoon asti?
Kyllä. Tehdään ruokaa yhdessä, ulkoillaan, pelataan, jne. En juurikaan tee arjessa kotiöitä tuon ruuanlaiton lisäksi. Tietokonetta minulla ei ole ollut moneen vuoteen kotona. Kaikki päivän kun istuu sisällä koneen ääressä niin sitä haluaa jotain ihan muuta iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä käytöstä vanhemmalta kyllä. En halua tuomita, mutta voisitko ajatella mitä lapsi joutui kokemaan tuon 10 minuuttia? Oven takana peläten kun äiti huusi. Tuollaista ei saisi enää tapahtua, jos voisit välttää sen?
En sano nyt vain mielipiteenä, vaan vakavasti kasvatustieteitä lukeneena.
T- opettaja
Meidän 1-luokkalaisen opettaja huutaa koulussa luokalle harvase päivä, eli on näitä karjujia teissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on tullut kommenttia!
En ole yh, lapsi osaa leikkiä itsekin ja neurologisia ongelmia ei tietääkseni ole kummallakaan meistä. Mies on nyt muutaman päivän työmatkalla joten olemme kahdestaan lapsen kanssa kotona. Tosin nyt hän on esikoulussa ja minä teen töitä kotona.
Tiedän kyllä että lapselle ei saisi huutaa, sen vuoksi tässä oma käytös harmittaakin! Tosin nyt yön jälkeen vähemmän, sitä ei vaan ole täydellinen.
Tämä auttaa ymmärtämään lasta paremmin. Kaipaa jo isäänsä niin on ihan ymmärrettävää, että haukeutuu äidin seuraan. Vanhemman loputon tehtävä on olla kärsivällinen ja lempeä.
Voi jestas mitä tekopyhyyttä ketjussa on. Perusturvallisessa kodissa lapsi tuskin vanhempaansa pelkää jos tältä joskus inhimillisesti hermot meneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virheitä sattuu mutta niistä voi oppia. Anteeksipyyntö on tärkeää ja myös anteeksiantaminen. Kukaan meistä ei muutu täydelliseksi sillä sekunnilla kun lapsen saa. Itse suutuin 6-vuotiaalle täysin turhasta tänä syksynä ja huusin ekaa kertaa pää punaisena. Ihan ilman syytä. Kiire, 4kk pätkäunet (koliikkivaiva) ja vanhimman lapsen akuutti vakava sairaus sai aikaan hirvittävän huonon äitihetken. Kadun asiaa yhä, mutta katumalla se ei muuksi muutu. Anteeksi sain ja siitä olen iloinen.
Aikansa kutakin, kohta sulla on teini, jota ei vois vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt tosiaan niin että valtaosa vastaajista väittää etteivät tee kotitöitä tai muita hommia lapsen eskari- tai koulupäivän jälkeen vaan pyhittää jokaisen illan täysin lapselle hänen nukkumaanmenoon asti?
Kyllä. Tehdään ruokaa yhdessä, ulkoillaan, pelataan, jne. En juurikaan tee arjessa kotiöitä tuon ruuanlaiton lisäksi. Tietokonetta minulla ei ole ollut moneen vuoteen kotona. Kaikki päivän kun istuu sisällä koneen ääressä niin sitä haluaa jotain ihan muuta iltaisin.
Selvä. Meillä kämppä olisi hirveässä kunnossa jos en arjessa tekisi kotitöitä, samoiten mulla ei olisi asiakkaita tai rahaa jos en tekisi koneella töitä joskus myös iltaisin.
Lapsen kanssa aikaa on kuitenkin runsaasti, lapsella on paljon kavereita ja puuhaa muutenkin.
Kannattaa jatkossa vaikka sillä aikaa katsoa ne postit, kun lapsi katsoo pikku kakkosta. :) Eikös se pikku kakkonen vasta palkittu vuoden parisuhde tekona vai mikä lie olikaan. Vanhemmille se oma hengähdystauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oikein usko tuohon jatkuvaan lempeästi kasvattamiseen, ohjaamiseseen ja hyssyttelyyn. Kyllä täytyy suuttua, jos lapsi ei usko. Esikouluikäisen pitää pystyä oleen itseksensä muutaman minuutin ja vanhemman on tarpeen mukaan vaadittava näin ja lapsen toteltava. Lasta kasvatetaan vauvasta asti lapsen kehityksen mukaan. Ei voida lempeästi maanitella ja paapoja ja sitten lapsen ollessa teini-ikäinen alkaa ihmetteleen, kun lapsi on todella hankala, kun ei koskaan ole oikeasti niitä rajoja kunnolla ollut, vaan aina on vain lempeästi ohjattu ja annettu ymmärtää ettei lapsi ole tehnyt mitään väärää. Lapsi koettelee rajoja ja jos niitä ei pienestä asti ole niin miten niitä sitten ymmärtää isompanakaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko tuohon jatkuvaan lempeästi kasvattamiseen, ohjaamiseseen ja hyssyttelyyn. Kyllä täytyy suuttua, jos lapsi ei usko. Esikouluikäisen pitää pystyä oleen itseksensä muutaman minuutin ja vanhemman on tarpeen mukaan vaadittava näin ja lapsen toteltava. Lasta kasvatetaan vauvasta asti lapsen kehityksen mukaan. Ei voida lempeästi maanitella ja paapoja ja sitten lapsen ollessa teini-ikäinen alkaa ihmetteleen, kun lapsi on todella hankala, kun ei koskaan ole oikeasti niitä rajoja kunnolla ollut, vaan aina on vain lempeästi ohjattu ja annettu ymmärtää ettei lapsi ole tehnyt mitään väärää. Lapsi koettelee rajoja ja jos niitä ei pienestä asti ole niin miten niitä sitten ymmärtää isompanakaan.
Montako lasta olet kasvattanut aikuisuuteen? Ei se teinikapina mikään välttämätön osa ole tervettä kehitystä ole. Keskusteluyhteys kun on kunnossa se irtautumisprosessi on paljon säyseämpi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein usko tuohon jatkuvaan lempeästi kasvattamiseen, ohjaamiseseen ja hyssyttelyyn. Kyllä täytyy suuttua, jos lapsi ei usko. Esikouluikäisen pitää pystyä oleen itseksensä muutaman minuutin ja vanhemman on tarpeen mukaan vaadittava näin ja lapsen toteltava. Lasta kasvatetaan vauvasta asti lapsen kehityksen mukaan. Ei voida lempeästi maanitella ja paapoja ja sitten lapsen ollessa teini-ikäinen alkaa ihmetteleen, kun lapsi on todella hankala, kun ei koskaan ole oikeasti niitä rajoja kunnolla ollut, vaan aina on vain lempeästi ohjattu ja annettu ymmärtää ettei lapsi ole tehnyt mitään väärää. Lapsi koettelee rajoja ja jos niitä ei pienestä asti ole niin miten niitä sitten ymmärtää isompanakaan.
Miten lempeäsi ohjaaminen sulkee rajat pois? Rajoja voi asettaa huutamattakin. Oikean ja väärän eronkin voi opettaa huutamatta.
No ainahan voi miettiä fiksumpia tapoja kuin huutaminen, mutta kyllä minusta on ihan ok, että kun lapsen kanssa on juuri vietetty aikaa (esim. katsottu yhdessä TV:tä) ja on luvattu vielä lautapeli, että aikuinen voi hetken aikaa tehdä omia juttujaan rauhassa. Ei elämä voi sillä tavalla mennä, että vanhemman pitäisi aivan herkeämättä viettää laatuaikaa lapsen kanssa ja jättää KAIKKI omat jutut siihen aikaan, kun lapsi nukkuu. Ihmettelen, mitä tällaisella omistautumisella haetaan: sitä, että lapsi ajattelee olevansa itsestäänselvästi maailmannapa? Kyllä sitä rakkautta ja lämpöä voi jakaa ihan tavallisessakin elämässä, jossa joskus lapsen kanssa ollaan intensiivisesti, joskus lapsi puuhailee omiaan.
Alue: Aihe vapaa
Alapeukku tekopyhyydestä ja kärjistämisestä.