Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö auto onnelliseksi?
01.12.2016 |
Minä kysyn tätä ihan vilpittömästi. Minulla ei nyt ole autoa, kortti on. Kaikilla muilla töissä on käytännössä auto, oma tai puolison. Tuleeko auton onni itse autosta, vai siitä mitä sen avulla voi välttää? Eli bussipysäkeillä seisoskelun ja sellaisen. Kyllähän esineet voi tehdä onnelliseksi: tabletit, stereot jne.
Mutta miten auto voi tehdä onnelliseksi, kun ei sillä voi ajaa kovin ihmeellisesti kuin radalla.
Puhun nyt kehäkolmosen ulkopuolisesta maailmasta, jossa ei ole 5 minuutin välein kulkevaa julkista liikennettä. Ihan hyvin pärjään ilman autoa, ja joskus kun tarvitsen niin vuokraan sellaisen.
Mutta onnellisuus on aika kova juttu.
Menettäisitkö ilman autoa jotain niin oleellista, että olet valmis maksamaan siitä ihan hirveästi. Minusta siis autot maksavat todella paljon pelkkinä kuluina. Olenko vain tyhmä vastavirtaan kulkija, joka ei tajua jotain itsestäänselvää asiaa?
Yhden ystäväni pieni lapsikin kysyi "Missä sinun autosi on?" On niin itsestäänselvää että se auto on.
Minulla olisi siihen varaa, käytettyyn. En vaan jaksa ostaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyn tätä ihan vilpittömästi. Minulla ei nyt ole autoa, kortti on. Kaikilla muilla töissä on käytännössä auto, oma tai puolison. Tuleeko auton onni itse autosta, vai siitä mitä sen avulla voi välttää? Eli bussipysäkeillä seisoskelun ja sellaisen. Kyllähän esineet voi tehdä onnelliseksi: tabletit, stereot jne.
Mutta miten auto voi tehdä onnelliseksi, kun ei sillä voi ajaa kovin ihmeellisesti kuin radalla.
Puhun nyt kehäkolmosen ulkopuolisesta maailmasta, jossa ei ole 5 minuutin välein kulkevaa julkista liikennettä. Ihan hyvin pärjään ilman autoa, ja joskus kun tarvitsen niin vuokraan sellaisen.
Mutta onnellisuus on aika kova juttu.
Menettäisitkö ilman autoa jotain niin oleellista, että olet valmis maksamaan siitä ihan hirveästi. Minusta siis autot maksavat todella paljon pelkkinä kuluina. Olenko vain tyhmä vastavirtaan kulkija, joka ei tajua jotain itsestäänselvää asiaa?
Yhden ystäväni pieni lapsikin kysyi "Missä sinun autosi on?" On niin itsestäänselvää että se auto on.
Minulla olisi siihen varaa, käytettyyn. En vaan jaksa ostaa.
Kyse voi olla kulkemisesta eikä filosofiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en sanoisi että tekee onnelliseksi mutta helpottaa elämää. Kaupungissa asuvat, joilla onheppone matka töihin ei edes välttämättä tarvi autoa.
Mökillä olisin käynyt 0 kertaa ilman autoa. Eli kyllä se lisää onnellisuutta.
Minut tekisi erikoisvarusteltu Tesla hyvin onnelliseksi.
Ilahdun joku aamu ihan älyttömästi kun menen autotalliin ja näen autoni. Siinä on kaikki itse valittua omien tarpeiden mukaan. Antaa vapauden tulla ja mennä milloin tahansa. Olen valmis maksamaan omasta vapaudestani ja silmänilostani melko paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tee onnelliseksi mutta meillä välttämätön koulu ja työajoihon.
Autosta ei ole mitään muuta kuin harmia. Onneksi enää ei tarvitse omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle auto on ollut välttämätön työn takia. Ilman sitä en olis saanut ensimmäistä oman alan työpaikkaa, kun työmatka oli suuntaansa 300 kilsaa. Sen jälkeen ollut vaan 10-100 kilsaa.
Kai sen niinkin voi sanoa, että auto tekee onnelliseksi. Auto helpottaa huomattavasti elämää, itse asiassa en pärjäisi ollenkaan ilman autoa. Lisäksi satun tykkäämään autostani erittäin paljon, mikä tietysti av-maailmassa on suuri synti. Autoa on kiva puunata ulkoa ja sisältä ja sillä on kiva ajaa. Ensimmäiset viikot auton ostamisen jälkeen aina hymyilytti kun istui kuskin penkille, autoa oli ihana vain katsellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on täällä periferiassa välttämätön. Lisäksi NAUTIN ajamisesta. Se on jotenkin terapeuttista. Tein usein road trippejä kun mulla oli parempi auto. Nyt mulla on huono auto ja näen edelleen unia vanhasta autostani. Pidin siitä enemmän kuin miehestäni.
Auto ei tee onnelliseksi kun on kokoajan rikki😑 jonkun kohdan korjaa lisää vikaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto on vapauden symboli. Sillä voin mennä minne haluan aikatauluista välittämättä.
Autoilu voi myös olla hauskaa. Poliisi ei tosin siitä pidä mutta vauhti viehättää...
Minut auto tekee selvästi onnelliseksi. Se tuo vapautta, harrastuksia, metsälenkkejä. Näihin en ilman autoa pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto helpottaa tietenkin mutta siitä on harmia pysäköinti ongelmien sun muun korjailun ja katsastelun takia. Olen itse stressittömämpi ilman autoa liikun samat pitkätkin matkat polkupyörällä ja landellekkin olen päässyt bussilla tai jonkun muun kyydillä. Oma auto ei ole minulle tärkeä ja olen ylpeä että pärjään hyvin ilmankin. Ennen tarvitsin autoa työhöni, koska mukanani piti kulkea työkaluja ja materiaaleja vaihtuville työmaille. Olen myös stressittömämpi ilman sitä.
Tykkään tehdä kotimaanreissuja. Piioahdan usein lähiseuduilla ostos/ihan vaan katselu matkoilla. Käyn kaupassa ja kuskaan itseäni ja lasta harrastuksiin. Ajetaan sukulaisiin ja ystävien luo kyläilemään. Olen niin laiska etten jaksaisi mitään noista tehdä julkisten varassa. Eli tuo iloa ja onnea. Maksaahan se, mutta kukin laittaa rahansa siihen minkä kokee tärkeäksi.
Minun elämääni auto päinvastoin hankaloittaisi, koska siitä koituu aina kuluja ja vaivaa, vaikka ei ajaisi metriäkään. Olen hyvin tyytyväinen siihen, etten tarvitse autoa ollakseni vapaa. En haluaisi asua missään korvessa, jossa ajaminen on välttämättömyys.
Minut ainakin tekee onnelliseksi se mitä sen avulla voin välttää.... kuljin töihin 2 vuotta bussilla, tunti per suunta ja vaihto välissä. Voi että miten vihasin sitä ajan tuhlaamista, aikataulujen kyttäämistä, vaihdon stressaamista, pysäkillä seisoskelua, täpötäysiä ihmislaumoja...
Ja nyt kun meillä on kaksi lastakin, en halua edes kuvitella millaista olisi niitä raahata bussilla ensin päiväkotiin, sitten töihin, sitten taas bussilla hakua päiväkodista... ja entäs ne kauppareissut..
Auto on VÄLTTÄMÄTÖN minulle, jotta jaksan tätä arkea. Ja joo, se autoilu maksaa pirusti ja välillä tuntuu että sitä saa aina olla rassaamassa, mutta sekin kaikki on pienempi paha kuin räntäsateessa pysäkillä seisominen. Autona autoni ei ole kovin kummoinen, ihan peruspeli, eli sinänsä materialistista onnea se ei minulle tuo.
Kyllä tekee. Toisinaan laulan sille "oot autoni mun, kun käyn syliin sun..." kun aamuisin köröttelemme kohti työpaikkaani. Annan sille vain parasta bensaa ja suukotan sen konepeltiä iltaisin.
NO EI. Se on kulkuväline. Välttämättömyys. Kallis sellainen.
Vasta oli juttua lehdessä, että ajokortin menettäminen iäkkäällä miehelle terveyden takia vastaa kastraatiokokemusta. Viedään viimeinenkin vapaus ja miehuus, ja samalla monessa tapauksessa elämänilo.
Tekee onnelliseksi, helpottaa elämää. En ole julkisten varassa, päätän itse aikatauluni, autolla menemme miehen kanssa marketin parkkihalliin, emme työnnä ostoskärryjä ulkona, kaikki ostokset saman katon alta. Meiltä on market-alueelle noin 10 kilometriä. Autolla myös matkailemme. Ajan päivittäin, minne haluan. Olen eläkkeellä ja täysin vapaa menemään.