Lue keskustelun säännöt.
Tyttö 4,5v ei suostunut lähtemään kylästä kotiin- jouduin viemään sen ilman vaatteita, NEUVOJA?
11.03.2006 |
Meillä on hankaluutena saada tyttö lähtemään kotiin kaverilta ja esim. mummolasta. Kun menen hakemaan tyttö juoksee karkuun eikä pue, väkisin ei saa puettua noin isoa. Aina etukäteen keskustellaan, nyt soitin tohon naapuriin 10 etukäteen ja talon äiti sanoi tytölle, että vaatteita päälle, äiti tulee kohta. Vaan kun menin niin tyttö alkoi juosta karkuun ja leikkiä. Kutsuin monta kertaa, sanoin että ei saa mennä enää kylään kun ei sieltä lähde jne. Ei lähtenyt. Lopulta jouduin ottaan syliin ja tyttö juoksi sukkahoususillaan kotiin (50 metriä). Sanoin, että iltasatua ei lueta eikä huomenna katsota yhtään videota. Tyttö ei ole millänsäkään. Jonkun opetuksen haluaisin antaa mutta minkä????? Kyrpii aivan suunnattomasti ja hävettää mutta tunnen lapseni eikä hän olisi sieltä lähtenyt vaatteet päällä puoleen tuntiin joten katsoin parhaaksi sitten ottaa hänet kainaloon. Neuvokaa nyt jotain!!!!
Kommentit (14)
Paskapuhetta, että ei tuon ikäistä saa väkisin puettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tosi kyllästyttävää, vaikka etukäteen kuin varottelin ja lupasivat kotiutua ihan ihmisiks.
En antanu periks, enkä lähteny mukaan hippas leikkiin.
Kun huomas ettei oo " kivaa" , ni meni ajastaa ohi. Eikä tuottanu haluttua tulostakaan.
Meillä siis parivuotias tyttö on ihan mahdoton, kun pitäisi mummolasta lähteä kotiin. Kauhea huuto ja puettaminen on aivan mahdotonta. Mistä kummasta se johtuu? Mekin usein istumme mummolassa jopa 4-5 tuntia, että varmasti tyttö saisi tarpeekseen, vaan ei. Ikävä puettaa väkisin tytölle ulkovaatteita, vaikka se kyllä onnistuukin kohtuu helposti. Tulee vaan niin paha mieli itselle sekä mummolle ja paapalle kun toinen itkee ihan hysteerisenä. Olisiko kenelläkään antaa ihan oikeita vinkkejä tällaiseen ongelmaan?
Väkisin EI saa puettua 107 centtistä potkivaa lasta. Haalari on liukas ja aina kun saa toisen lahkeen niin toisen jo potkaisee pois. Siinä tulee hiki eikä se onnistu ja lisäksi tekee mieli vetää turpaan koko lasta joten en rupea väkisin pukemaan. Koitettu on lukuisat kerrat. Ja todellakin pysyn sanassani. Hävettää vaan kun en tunne sitä naapuria kovin hyvin ja en tiedä mitä se ajatteli kun lähdimme ilman vaatteita..? No, yhtä kamalaa katsottavaa se väkisinpukeminenkin olisi ollut. Joo, eikä kylää vähään aikaan (ei kyllä muutenkaan siellä käy kun kerran kuussa mutta lapset samassa hoitopaikassa). Että mua ärsyttää!!! Ap
Tytöllä oli sukkahousut, paita sekä ohut hame. Haalari, kengät, hattu ja hanskat eivät olleet päällä kun lähdimme kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää kyllä ollenkaan, että tyttösi on koko ajan meillä. Ihan hyvä, ettet nyt päästä sitä tänne vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta, jos korotat ääntäsi/sanot hänelle tiukasti?
Äläkä nyt tässäkin asiassa vaan lue niin väärin kuin luit tuon väkisin pukemisen väkivallaksi. Ei äänen korottaminen tarkoita mitään huutamista. Kannataa kokeilla. Vinkkejähän sä täällä kysyit.
on esim lapsilla joilla, sori vaan, on kiintymyssuhteen häiriöitä.
Olet varmaan koettanut jo näitä kaikkia:
- kun tulet hakemaan, et ole heti lähtemässä vaan juttelet sen toisen aikuisen kanssa ja ehkä minuutin päästä sanot, että jaahas, kaksi minuuttia vielä niin sitten aletaan lähteä, viimeset leikit alkaa nyt
- varaat kotiin jotain " kivaa" jonka vuoksi kannattaa sinne mennä, kuten sanot että nyt täytyy mennä että ehditään syömään makaroonilaatikkoa / katsomaan lastenohjelmaa / ennen isiä kotiin etc.
- laitat lapselle vaatteet valmiiksi
- käytät lahjontaa: lupaat etukäteen, että jos pukeminen sujuu yhtä mallikkaasti kuin <milloinikinä onkaan pukenut hyvin> niin lapsi saa kotona purkan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosin on pian 5 -vuotias poika, ja aivan älytön tappelu usein kun kylästä pitää lähteä. Nyttemmin tilanne on onneksi tasoittunut ihan kivasti, mutta vielä joku kuukausi sitten se oli usein painajaista.
Etukäteen kyllä jutellaan ja sovitaan kuinka sitten käyttäydytään, ja poika naama peruslukemilla lupaa kyllä. Joskus jopa on ihmettelevinään kuinka hän koskaan on edes huonosti käyttäytynyt!
No, itse olen vaan ollut luja. Pukenut vaikka väkisin, ja lisäksi on tullut näitä vierailukieltoja yms. Ja taas toisaalta palkitsemista onnistuneista lähdöistä tyyliin kun on kolme tai viisi kertaa sujunut hyvin, saa pienen palkinnon. Se on lujuuden (eli puetaan vaikka väkisin enkä lähde mukaan pelleilyyn) lisäksi auttanut tosi hyvin. Olen toiveikas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussakin on sitten aika monta kiintymyshäiriöistä lasta? En ole kokeillut lahjontaa koska mielestäni lapsen täytyy lähteä kylästä kotiin ilman lahjontaakin. Tytölle auttaa joskus jos tooosi pitkään ennen kylään lähtöä jankkaa, että muista sitten että lähdet nätisti jne. Nyt sanoin vaan kerran, se ei riittänyt. Ja 15, perustele väittämääsi.
12, ei mennyt läpi valheesi, hyvä yritys silti ;)
En tietenkään tiedä ap:n tai lapsen taustaa, enkä ole psykologi, psykiatri, terapeutti enkä mitään sellaista, enkä sano ettei transitiotilanteiden vaikeus voisi johtua muustakin. Satun vain tietämään tämän faktan, koska itse olen kiintymyshäiriöinen, ja koska sitä on meillä suvussa. (Ensi sukupolvessa toivottavasti vähemmän...)
En tarkalleen myöskään tiedä mikä kiintymyssuhteen mekanismi transitiossa vaikuttaa. Olisko se ollut niin, että kiintymyshäiriöinen ihminen ei pysty pitämään jatkuvuutta elämässään itsestäänselvyytenä. Täten hänen on vaikea siirtyä tilanteesta toiseen, koska siirtymä- eli transitiotilanteet asettavat jatkuvuuden kyseenalaisiksi.
(Ja nyt tämä seuraava sepustus menee ihan muistin varassa, jos joku tietää paremmin niin kertokaa...) Kiintymyssuhdehäiriö syntyy, kun lapsen yhteys äitiin (ja nimenomaan hänet synnyttäneeseen äitiin, sori kaikki isät) katkeaa tilapäisesti tai pysyvästi. 8kk-1,5v vanhat ovat kaikkein riskialttiimpia - silloin jos tulee katkos, se vaikuttaa useammille lapsille voimakkaammin heidän myöh. elämäänsä. Silti jo vastasyntyneestä alkaen ihan lapsuuden loppuun asti (itsenäistymisvaiheen loppuun siis, aikuistumiseen) tällaiset katkokset tärkeissä ihmissuhteissa saavat aikaan kiintymyssuhteen vaurion. Vaurion syvyys ja siitä paraneminen riippuvat tietysti hylkäämiskokemuksen pituudesta, pysyvyydestä ja muista siihen liittyvistä traumoista (vrt. äiti lähtee yhdeksi yöksi työmatkalle - äiti lyö lasta ja hylkää hänet kylmälle kadulle).
Googlettamalla saa lisää tietoa, varmasti myös paremmin paikkansapitävää :)
Näin lapsi oppii, että saa aina jotain jos tekee jotain hyvää. Kyllä pitää oppia toimimaan ilman lahjomisia, olen siinä ap:n kanssa täysin samaa mieltä! Teit ap ihan oikein. Ennemmin juuri uhkailee tuolla kyläkiellolla tms. ja todella sitten toteuttaa sen, eikä pelkästään jää puhumisen tasolle. Tällä tavalla lapsi oppii. Johdonmukaisuus toiminnassa sekä asioiden toteuttaminen, ei pelkästään uhkailu.