Missä vaiheessa tapailua olisi viisasta kysellä naimisiinmeno-, lapsi- yms. tulevaisuuden aikeista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet valmis perustamaan perheen sen ekan kanssa, joka sitä tahtoo? Tutustumasta tähän? Ehkä tuollaiseen voi rehellisesti vastata vuoden parin päästä.

Niin siis minä nimenomaan EN halua perustaa perhettä, ja tästä olen aivan ehdoton. Jos mies joskus haluaisi naimisiin tai lapsia, niin se juttu tulisi kuitenkin tuhoutumaan jossain vaiheessa, sillä minä en halua. Parempi selvittää se ensimmäisillä treffeillä kuin vasta sitten, kun ollaan seurusteltu ja kiinnytty toisiimme liiaksi.

Vapaaehtoisesti lapsettomat usein ymmärtävät tällaisen seulonnan idean. Jos mies on täysillä lapsia vastaan, hän haluaa mahdollisesti itsekin tietää toisen ajatukset tästä asiasta. Mutta toisaalta on ainakin kaksi ryhmää sinulle sopivia kumppaniehdokkailta, joille tämä heti töksäyttäminen on negatiivinen juttu: pidättyväiset ihmiset, joille omat toiveet ja unelmat ovat hyvin henkilökohtaisia ja jotka kaipaavat enemmän turvallisuudentunnetta avautukseen niistä, sekä sellaiset, jotka eivät sinänsä kaipaa lapsia mutta eivät halua sulkea deittikumppaneita pois sen perusteella ja antavat vain ympäripyöreitä vastauksia. Suuri osa ihmisistä, jotka eivät päädy hankkimaan lapsia, eivät ole mitään hardcore-veloja.

Oletin siis yllä, että sinulle dealbreaker on vain se, että toinen haluaa lapsia tai haluaa todennäköisesti lapsia. Jos sinulle kelpaa vain mies, joka on varma lapsettomuudestaan, sitten kannattaa jatkaa tiukkaa seulaa.

Me puhuimme lapsista heti ekoilla treffeillä. :D Jotenkin se vain tuli puheeksi. Molemmilla oli samankaltaisia haaveita. Nykyään olemme kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet valmis perustamaan perheen sen ekan kanssa, joka sitä tahtoo? Tutustumasta tähän? Ehkä tuollaiseen voi rehellisesti vastata vuoden parin päästä.

Niin siis minä nimenomaan EN halua perustaa perhettä, ja tästä olen aivan ehdoton. Jos mies joskus haluaisi naimisiin tai lapsia, niin se juttu tulisi kuitenkin tuhoutumaan jossain vaiheessa, sillä minä en halua. Parempi selvittää se ensimmäisillä treffeillä kuin vasta sitten, kun ollaan seurusteltu ja kiinnytty toisiimme liiaksi.

Ymmärrätkö nyt miksi ei kannata kysyä vaan puhua omista toiveista? Tälläisten väärin ymmärrysten välttämämiseksi on parempi puhua aiheesta itsensä kautta. 

Sitä aiemmin, mitä enemmän oma mielipide poikkeaa keskimääräisestä, ja mitä varmempi se on. Esimerkiksi ihminen, joka ehkä haluaa 1-2 lasta mutta ne eivät ole kovin tärkeä asia, voi odotella vaikka vuosia koska kumppani TODENNÄKÖISESTI sijoittuu omissa haluissaan tuolle skaalalle (ja jos hän on lesta joka haluaa 15 lasta, sekin varmasti tulee itsestään esille). Jos taas on täysvela eikä koskaan ikinä milloinkaan halua lapsia ja on siitä varma, kannattaa asia kyllä ottaa mahdollisimman aikaisin puheeksi. Iso osa kun kuitenkin haluaa lapsia, ja kun/jos ei itse voi asiassa joustaa, on ihan turha jatkaa suhdetta päivääkään sellaisen kanssa joka haluaa lapsia.

Itse olen "täysvela", ja olen kyllä lapsikysymyksen kysynyt ennen ekoja treffejä tai viimeistään niillä. En vaan näe mitään järkeä tavata edes toista kertaa ihmistä, jonka kanssa suhde loppuu joka tapauksessa 100% varmasti. Asian olen esittänyt tyyliin "en ole koskaan ajatellut hankkia lapsia.. tai siis, olen varma että en niitä halua. Ei vaan ole mun juttu, ei millään tasolla. Oletko itse ajatellut asiaa, haluatko joskus lapsia?". Eipä ole vielä kukaan kysymystä kavahtanut tai jos on (eli onkin itse halunnut lapsia), niin hyvähän se vaan on että tuli sillä selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä aiemmin, mitä enemmän oma mielipide poikkeaa keskimääräisestä, ja mitä varmempi se on.

Sanoisin pikemminkin, että sitä aktiivisempi asiassa kannattaa olla, mitä tärkeämpi asia on itselle. Joku saattaa olla vapaaehtoisesti lapseton mutta suhtautua välinpitämättömästi siihen, onko hänen kumppaninsa sitä. Kaikki eivät etsi loppuelämän parisuhdetta kuitenkaan, ja moni muukin asia voi päättää suhteen kuin eriävät näkemykset perheasioista. Jos toiselle on tärkeää saada lapsia, se kannattaa ottaa itse esiin. On täysin typerää olettaa, että toinen yllä haluaa ennemmin tai myöhemmin ne 2,3 lasta, ellei muuta ilmoiteta.

Kaikki suhteet loppuvat 100 % varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Me puhuimme lapsista heti ekoilla treffeillä. :D Jotenkin se vain tuli puheeksi. Molemmilla oli samankaltaisia haaveita. Nykyään olemme kihloissa.

Mutta onko lapsia? Luulen, että mies halusi vaan valuvaa emätintäsi mahdollisimman nopeasti.

Henkilökohtaisesti en tee näiden(kään) aiheiden kohdalla eroa sen suhteen puhunko seurustelukumppanin vai kenen tahansa muun kanssa. Eli asian voi ottaa esille ihan missä vaiheessa tahansa kun sellainen tilanne tulee eteen. Jos ollaan ensimmäisillä treffeillä, niin silloin tietysti lähestymiskulma ei ole lähtökohtaisesti, että koska me tulemme tekemään sen ensimmäisen yhteisen lapsemme. Toivottavasti se toinenkaan ei ajattele niin koska se olisi vähän outoa. Mutta periaatteessa sama asia kuin vaikka lomamatkatoiveet. Jos kertoo ensitreffeillä naiselle, että haluaisi joskus käydä Braziliassa katsomassa futismatsia, niin ei se ole kutsu alkaa katselle hotelleja romanttista matkaa varten.

Jos poikkeaa normista, se pitää mainita ajoissa. Eli ei missään tapauksessa naimisiin/lapsia. Tai esim ehdottomasti naimisiin ennen yhteenmuuttoa tai seksiä.

Mitä tärkeämpi ja "ehdottomampia" kyseiset asiat itselle ovat, sitä aiemmin niistä kannattaa tulevan kumppanin kanssa keskustella. Vaikka ei olisikaan tarkoitus heti ensitreffeiltä rynnätä valitsemaan kihloja ja siitä sitten suoraa lapsentekoon, on silti järkevää ajoissa tiedustella toisen tulevaisuuden haaveita ja ajatuksia.

28-vuotiaana kysyin nykyiseltä puolisolta heti jo alkumetreillä, kahden viikon sisällä tapaamisesta, miten hän näkee oman tulevaisuutensa, haluaako vakiintua, mennä naimisiin ja perustaa perheen, ja mahdollisesti millä aikajänteellä. On nimittäin täysin eri asia, jos toinen vastaa "ehkä" tai "sitten joskus" kuin "haluaa/ei halua". Tosin, painotin, että kysyn nimenomaan hänen haaveistaan ja tulevaisuudestaan, en tulevaisuudesta juuri minun itseni kanssa. Eihän kukaan kahden viikon jälkeen vielä tiedä onko tavannut juuri sen tulevien lapsiensa äidin. Jos ei kysy, ei tiedä, ja silloin tulevaisuuden näkymät voivat erota rajustikin ja sekös vasta kiusallista onkin huomata useiden yhdessä vietettyjen vuosien jälkeen, että halutaan elämältä täysin eri asioita.

Ystäväpiirissämme on nimittäin useampia pitkäänseurustelleita pareja, jotka eivät vieläkään ole puhuneet lastenhakkimisesta tai naimisiinmenosta lainkaan. Jos kumppani ei ehdottomasti halua lasta ja toinen haluaisi, mutta koska asiasta ei ole puhuttu, on katkeroituminen jommankumman puolelta melko todennäköistä mikäli pari ei eroa.

 

Vierailija kirjoitti:

Jos poikkeaa normista, se pitää mainita ajoissa. Eli ei missään tapauksessa naimisiin/lapsia. Tai esim ehdottomasti naimisiin ennen yhteenmuuttoa tai seksiä.

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole mikään sukupuolitauti, joka on velvollisuus tunnustaa. Tiedän itse, etten lapsia tule hankkimaan, ja jos toiselle lapset ovat onnen edellytys, se pitää itse uskaltaa ottaa esiin. Minä en ole vastuussa siitä, ettei toinen saa suutaan auki itselleen tärkeässä asiassa vaan tekee pähkähulluja oletuksia toisen toiveista.

Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä avoimesti keskustelemaan näistä kun aletaan tutustua toiseen. Ei haittaa minua ainakaan koska ei ole tarvetta salailla mitään tai vedättää toista. Haluan mm.avioitua kohtuullisen ajan kuluessa joten vapautan mielelläni näitä asioita useita vuosia miettiä haluavat sopivampaan seuraan jossa toiveet kohtaavat paremmin.

Mun mielestä hyvän suhteen merkki on se, ettei noiden asioiden kysymistä tarvitse pohtia. Ne tulevat pikemminkin itsestään ilmi siinä alkuhuumassa kun maataan vierekkäin sängyllä yötä myöten ja halutaan tietää toisesta kaikki.

Ensipanon aikana.