Jos jäisit kolmekymppisenä lapsettomaksi leskeksi, menisitkö vielä uudelleen naimisiin?

Mistäs sitä ikinä tietää mutta todennäköisesti löytäisin puolison ja tekisin lapsen/lapsia.

No jos näin olisi käynyt niin olisin voinut mennä uudestaan naimisiin jos vain kohdalle olisi sattunut uusi rakkaus. Ainakin olisin tehnyt yhden lapsen vaikka sitten yksin koska en voisi kuvitella lapsetonta elämää.

Vaikea sanoa kun en ole nykyisenkään kanssa naimisissa, vaikka yhdessä ollaan oltu 7 vuotta. Todennäköisesti haluaisin uuden parisuhteen jossain vaiheessa.

Jäin leskeksi ja olin vuoden yksin. Sitten päätin kokeilla nettideittejä. Ekat deitit ja se oli siinä. Nyt 6 vuotta onnellisesti yhdessä ja yksi lapsi. Ei olisi eka mies halunnut jäävän suremaan lopuksi ikää.

Jos olisin jäänyt, niin varmaan olisin mennyt. Ikkunasta yksin pihalle katselu ei ole mitään elämää. Vanhaan rakkauteen ei pidä juuttua polkemaan, on sinulla omakin elämä!

Isoäitini jäi 36-vuotiaana leskeksi eikä mennyt ikinä uusiin naimisiin. Ukki oli mummoa 10 vuotta vanhempi.  Aina puhui ukista lämpimästi ja ikävöi. Mutta lapsia hänellä oli sellainen liuta, että ei ollut kovin haluttu kumppani parisuhdemarkkinoilla. Mies olisi voinut kuitenkin olla hyvästä hänen elämässään, hän istui mielellään mökissään eikä käynyt oikein missään, oli sellainen kotihiiri sukankutoja.

Lasten muutettua työn perässä maalta Hesaan mummo oli aika yksinäinen pitkään. 700 km oli välimatka. 76-vuotiaana suostui muuttamaan lasten luo, kun hommattiin hänelle asunto, josta pääsi sitten epilepsian takia palvelutaloon. Mummolla oli muuten melko hyvä terveys ja muistikin pelasti, ja 94-vuotiaana sitten viime vuonna kuoli, seisovilta jaloiltaan. Etelän vuodet oli paljon virkeämpi kuin ihan yksinään siellä ettäänperillä, ehti nähdä liudan lapsenlapsenlapsia ja sukulaiset kuskasi sinne ja tänne. Pitkä aika olla leskenä miestä muistellen kuitenkin, melkein 60 vuotta. Olisi varmaan ollut virkeämpää, kun olisi voinut jakaa sen arkensa jonkun kanssa.

En minä loppuelämääni yksin olisi, lapsista en osaa sanoa. Vanhanaikaista ajatella että sitä puolisoa pitäisi surra koko loppuelämä.

Miten tuohon voi vastata? Ei kai kukaan mene naimisiin vain sen takia, että päättää niin?

Sen voin todeta itsestäni, että kaipaan seksiä ja toisen ihmisen ihoa niin paljon, että kärsisin paljon ilman niitä.

Miten tuohon voi vastata? Ei kai kukaan mene naimisiin vain sen takia, että päättää niin?

Sen voin todeta itsestäni, että kaipaan seksiä ja toisen ihmisen ihoa niin paljon, että kärsisin paljon ilman niitä.

En ehtinyt tuossa iässä vielä ensimmäistäkään kertaa naimisiin. Jos olisin ehtinyt ja leskeytynyt, niin totta kai olisin mennyt uudelleen naimisiin.

Ei nuo ole ainoat vaihtoehdot, naimisiinmeneminen ja yksinoleminen. Itse en aio mennä uusiin naimisiin koska mielestäni avioliitto on ainutlaatuinen kokemus. Mutta elän uudessa parisuhteessa ilman naimisiinmenoa tai yhdessäasumista.

Kyllä sun tiedoissa näkyy aina että sulla on toinen tai seitsemäs avioliitto meneillään vaikka kuinka olisit jäänyt leskeksi ensimmäisestä. Kyselkää joskus tietojanne väestötietojärjestelmästä, sieltä selviää vaikka mitä hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo ole ainoat vaihtoehdot, naimisiinmeneminen ja yksinoleminen. Itse en aio mennä uusiin naimisiin koska mielestäni avioliitto on ainutlaatuinen kokemus. Mutta elän uudessa parisuhteessa ilman naimisiinmenoa tai yhdessäasumista.

Minusta uudelle puolisolle kovin loukkaava näkemys. Ei myöskään auta uuden liiton lasten asiaa tai mikäli tämäkin liitto päättyy kuolemaan, on asema jälkeenjäävällä heikko.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun tiedoissa näkyy aina että sulla on toinen tai seitsemäs avioliitto meneillään vaikka kuinka olisit jäänyt leskeksi ensimmäisestä. Kyselkää joskus tietojanne väestötietojärjestelmästä, sieltä selviää vaikka mitä hauskaa.

Miksi menneisyyttä pitäisi salata?

Älytön kysymys. Mistä sen voi tietää rakastuisiko uudelleen ja haluaisiko naimisiin tai lapsia myöhemmin. Ei tuollaista kukaan pysty etukäteen tietämään.