Miksi "pätkä" avioliittoja ihmetellään?

Minä ihmettelen, miksi moni ei lue avoliitosta eroa eroksi, mutta yhtäkkiä avioliitosta ero onkin se ero. Vaikka molemmat olisi kestänyt vuosikausia.

Koska niin moni asuu niin monen kanssa avoliitossa, niin eroja on monella 4-5. On vain kulttuurikysymys, että meillä on hyväksyttävää olla menemättä naimisiin.

Minusta avioliitto on ennen muuta hyödyllinen lainopillinen sopimus, joka suhteessa kannattaa tehdä. Jos tulee ero, se purkautuu. Sitten etsitään uusi kumppani ja tehdään sama sopimus uudelleen. Ei siinä sen ihmeempää.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisista kommenteista tulee paha mieli. Aina se avioliiton päättyminen ei ole itsestä kiinni tai oma vika, joten ikävää, että sitten tuomitaan epäonnistuneeksi...

Jos ensimmäistä kommenttia tarkoitat, niin eihän siinä puhuttu että avioliiton päättyminen olisi epäonnistuminen vaan että ero on epäonnistuminen. Avioliitto voi päättyä muuutenkin kuin eroon, mutta jos haetaan avioeroa (= rikotaan annettu lupaus) niin onhan se nyt tuossa mielessä epäonnistuminen.

Ei ole pakko järkätä  häitä. Ihan maistraattikäynti riittää.En ole kertonut avioitumisesta edes kaikille sukulaisille koska ei kiinnostanut mikään juhlien järkkääminen. Naimisiin menin koska rakastan miestäni, en siksi että saisimme lahjoja.

Vaimo kirjoitti:

Olen ollut naimisissa 17v,yhdessä 25v,jos joskus jään leskeksi,en aio mennä edes kihloihin,minulle avioliitto on sitoutumista parisuhteeseen kunnes kuolema meidät erottaa,samoin ajattelee aviomieheni.

En usko että tuollaista päätöstä pystyy tekemään etukäteen. Ei tuollaista tilannetta voi kuvitella ennen kuin se oikeasti tulee omalle kohdalle. Mahdotonta tietää että mitä rakkaudesta, elämästä ja kumppanuudesta ajattelee sen jälkeen jos kokee sen rakkaimpansa menetyksen.

Vierailija kirjoitti:

Koska avioliitto on sopimus sitoutua puolisoon ja mahdolliseen perheeseen kuolemaan asti. Nykyään on mahdollista elää ja tehdä lapsia ilman ko sopimusta, joten älä lupaa jos et aio pitää.

Eli haluat varata avioliiton niille, jotka vuorenvarmasti ovat yhdessä koko loppuelämän. Tosi jyrkkää ajattelua. Sinulla on ilmeisesti jokin jyrkän linjan uskonnollinen vakaumus.

Minulle avioliitto on lähinnä juridinen sopimus esimerkiksi taloudellisten asioiden järjestämiseksi järkevästi nykyisen lainsäädännön puitteissa. Rakkaus ei edellytä avioliittoa. Toisaalta jos rakkaus kuolee, ei ole enää myöskään järkevää pitää yllä tuota juridista sopimusta. Näin ollen ajattelen, että avioliiton voi solmia elämänsä aikana vaikka puoli tusinaa kertaa. 

Toinen juttu on sitten kuitenkin se, että jos suhteeseen tulee lapsia, olisi hyvä, jos vanhemmat pysyisivät yhdessä. Toisaalta jos suhde on huono, yhdessä pysyminen on eroamista huonompi vaihtoehto. Siksipä se kumppani, jonka kanssa hankkii lapsia, pitäisikin valita erityisen huolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska avioliitto on sopimus sitoutua puolisoon ja mahdolliseen perheeseen kuolemaan asti. Nykyään on mahdollista elää ja tehdä lapsia ilman ko sopimusta, joten älä lupaa jos et aio pitää.

Eli haluat varata avioliiton niille, jotka vuorenvarmasti ovat yhdessä koko loppuelämän. Tosi jyrkkää ajattelua. Sinulla on ilmeisesti jokin jyrkän linjan uskonnollinen vakaumus.

Minulle avioliitto on lähinnä juridinen sopimus esimerkiksi taloudellisten asioiden järjestämiseksi järkevästi nykyisen lainsäädännön puitteissa. Rakkaus ei edellytä avioliittoa. Toisaalta jos rakkaus kuolee, ei ole enää myöskään järkevää pitää yllä tuota juridista sopimusta. Näin ollen ajattelen, että avioliiton voi solmia elämänsä aikana vaikka puoli tusinaa kertaa. 

Toinen juttu on sitten kuitenkin se, että jos suhteeseen tulee lapsia, olisi hyvä, jos vanhemmat pysyisivät yhdessä. Toisaalta jos suhde on huono, yhdessä pysyminen on eroamista huonompi vaihtoehto. Siksipä se kumppani, jonka kanssa hankkii lapsia, pitäisikin valita erityisen huolella. 

En ole ylempi, mutta onhan se nyt vähän ironista vannoa ja luvata ikuista liittoa ja sitten ajatella että "no, katsellaan ja voihan tästä erotakin niikseen tulee". Kyllähän nuo juridiset sopimukset voi solmia ilman sitä avioliittoakin tai esim. rekisteröidä sen parisuhteensa, jonka kautta ne tulevat myös.

Miksi ihmisillä on juridisia erityisoikeuksia avioliitossa. Avioliitto tulisi kieltää.

Realisti ensimmäisessä liitossaan kirjoitti:

Minusta avioliitto on ennen muuta hyödyllinen lainopillinen sopimus, joka suhteessa kannattaa tehdä. Jos tulee ero, se purkautuu. Sitten etsitään uusi kumppani ja tehdään sama sopimus uudelleen. Ei siinä sen ihmeempää.

Eli parisuhteet nähdään nykyisin vain sopimuksena, jota ei tarcitse sitten kuitenkaan noudattaa. Onkohan tällaisissa suhteissa rakkautta?

Minullekin avioliitto on vain nimi paperissa, sopimusasia. Jos tämä nykyinen jostain syystä kaatuisi, niin en minä sitä harmittelisi, että voi kun nyt täytyy ihan avioero hommata ja mitähän ne muutkin nyt ajattelee. Vaan se itse ero harmittaisi, ihan yhtä lailla kuin harmittaisi erota avoliitosta tai suhteesta. Avioliitto merkitsee minulle yhteistä taloutta ja perintöasioita ja suhteen virallistamista, mitään erityistä tunnelatausta tai isompaa arvoa se ei itsessään suhteelle tuo. Avioliitto on minusta järki-, ei tunneratkaisu, ja jos avioliitto katsotaan paremmaksi lopettaa niin sitten lopetetaan. Ei siinä sen ihmeempää. Toistaiseksi voimassaoleva, kuten muutkin sopimukset. Tämä ei silti tarkoita, että solmisin tai lopettaisin avioliiton (tai minkä tahansa suhteen) kevyin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Realisti ensimmäisessä liitossaan kirjoitti:

Minusta avioliitto on ennen muuta hyödyllinen lainopillinen sopimus, joka suhteessa kannattaa tehdä. Jos tulee ero, se purkautuu. Sitten etsitään uusi kumppani ja tehdään sama sopimus uudelleen. Ei siinä sen ihmeempää.

Eli parisuhteet nähdään nykyisin vain sopimuksena, jota ei tarcitse sitten kuitenkaan noudattaa. Onkohan tällaisissa suhteissa rakkautta?

Sekoitat parisuhteen ja avioliiton t: eri

Yhden avioeron ymmärrän, toisesta alan jo hieman ihmetellä, sen jälkeen en kyllä ymmärrä. Ei sillä, että minun mielipiteelläni tai ymmärtämiselläni sinänsä mitään suurta globaalia merkitystä olisi.

Itse lähtökohtaisesti olen tässä liitossa lopun ikääni, mutta jos mies jättäisi, en kyllä väkisin pysyisi yksin loppuikääni. Ja avioliitto taas on järkevä muoto pariskunnan elää, jos tahtotila on yhdessä olla kuolemaan saakka (perintö jne asiat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta vaan on naurettavaa vannoa ikuista rakkautta jo kolmatta tai neljättä kertaa.

Itse ajattelin että teen sen vain kerran. Jos tämä liitto kaatuu niin pärjään loppuelämäni ilman avioliittoa. Sitä kun voi yhdessä olla ilman sormuksiakin.

Minä jäin lapsettomaksi leskeksi pikkasen yli kolmikymppisenä. Olisiko sitten pitänyt olla loppuelämä yksin?

Ynmärrätkö mitä eroa on avioerolla ja leskeksi jäämisellä?

Uudelleen avioituminen ei ole vain itsestä kiinni. Se toinen voi olla haaveillut naimisiin menosta aina ja sinä julmuri et hälle sitä halua suoda... Itsellä näin, olin eronnut, erittäin haluton naimisiin ja se haaveilija oli mies.

Oli näin jälkikäteen arvioiden suuri virhe mennä vuosien voimakkaan painostuksen jälkeen naimisiin kun en halunnut itse. En usko enää avioliittoon. Kivat miehet joiden kanssa seurustelin rakastuin ja vakiinnuin heittäytyivät avioitumisen jälkeen hiljalleen vuosi vuodelta yhä vain inhottavammiksi. En pidä siitä että vaimona olen vain itsestäänselvyys kuten joku huonekalu jolle ei tarvi olla hellä, iloinen, huomioonottava tai ylipäänsä vuorovaikutuksessa.

Enkä pidä miehistä, jotka em. lisäksi haluavat lapsen ja kun se sitten on, eivät sitten rakastaaan ja haluakaan sitä. Vikaa on puolin ja toisin. Itsehän valitsin nämä sankarit.

Eiköhän suurin osa lähtökohtaisesti ajattele olevansa naimisissa loppuelämän, kun menee naimisiin.

Ei kukaan mene naimisiin ja jo etukäteen mieti, että erotaan sitten. Puoliso voi pettää, mielenterveys särkyä niin että tulee väkivaltaiseksi, alkoholisoitua.. paljon asioita, joita et nyt voi ennakoida.

Tulevasta ei kukaan 100 % tiedä. Et edes sinä, joka selität että kun jäät leskeksi et mene edes kihloihin enää. Koska olette sopineet, että kunnes kuolema erottaa. Huuomaa se, että sopimushan päättyy siihen kuolemaan.

Kukin tavallaan mutta tuntuu että suurin osa näistä "pätkä" avioliitoista on juuri niitä jotka ovat todella epätoivoisia ollessaan yksin ja kun he vihdoinkin tapaavat ihmisen jonka kanssa viihdytään myös sen intohimo vaiheen jälkeen he vain menevät naimisiin.

Ja syy miksi tämmöiset rupeaa sitten erkaantumaan / eroamaan  johtuu siitä että jompikumpi osapuoli ei tiennyt mitä halusi elämältään vaan kärsi illuusiosta että hänen elämänsä on ihanaa koska se oli parempaa kuin mitä se oli yksin. Eikä myöskään ennen avioliittoon astumista oltu tietoisia kumppanien tärkeistä päätöksistä kuten lapsista, tulevaisuudesta, miltä tuntuu olla avioliitossa kun ollaan 50+, poliittisista arvoista, seksuaalisuudesta tai melkein mistä vaan kummallekkaan tärkeästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Musta vaan on naurettavaa vannoa ikuista rakkautta jo kolmatta tai neljättä kertaa.

Itse ajattelin että teen sen vain kerran. Jos tämä liitto kaatuu niin pärjään loppuelämäni ilman avioliittoa. Sitä kun voi yhdessä olla ilman sormuksiakin.

Miksi avioliiton solmiminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että "vannotaan ikuista rakkautta"?

Me ollaan oltu yhdessä 17vuotta, naimisissa 4. Yhteistä omaisuutta on luonnollisesti kertynyt ja lapsiakin onneksi siunaantunut. Me ollaan yhdessä, koska kaikilla on hyvä olla näin.

Se asiahan voi ajan myötä muuttua... Toki vaikeudet yritetään aina voittaa (ja tietysti noihin yhteisiin vuosiin mahtuu jo nyt huonompia ja parempia aikoja), mutta jos ei vaan millään onnistu, niin erotaan. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka löytyisi uusi kumppani, jonka kanssa lyödä hynttyyt yhteen (miksipä ei?).. Aika naiivia kuvitella, että elämää voi suunnitella "ikuisiksi ajoiksi" asti, kun ihmiset muuttuu ja tilanteet muuttuu.

Virallinen avioliitto oli meille enemmän taloudellinen ratkaisu kuin mitään muuta. Tietty raha-asiat olisi voinut muutenkin järkkäillä testamenteilla yms, mutta koettiin tämä nyt helpommaksi. Jos mitään omaisuutta ei olisi, oltaisiin voitu jatkaa avoparina.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin avioliitto on vain nimi paperissa, sopimusasia. Jos tämä nykyinen jostain syystä kaatuisi, niin en minä sitä harmittelisi, että voi kun nyt täytyy ihan avioero hommata ja mitähän ne muutkin nyt ajattelee. Vaan se itse ero harmittaisi, ihan yhtä lailla kuin harmittaisi erota avoliitosta tai suhteesta. Avioliitto merkitsee minulle yhteistä taloutta ja perintöasioita ja suhteen virallistamista, mitään erityistä tunnelatausta tai isompaa arvoa se ei itsessään suhteelle tuo. Avioliitto on minusta järki-, ei tunneratkaisu, ja jos avioliitto katsotaan paremmaksi lopettaa niin sitten lopetetaan. Ei siinä sen ihmeempää. Toistaiseksi voimassaoleva, kuten muutkin sopimukset. Tämä ei silti tarkoita, että solmisin tai lopettaisin avioliiton (tai minkä tahansa suhteen) kevyin perustein.

Niin, merkitsikö avioliitto sulle vaan nimeä paperissa vai jotain muutakin? Vähän ristiriitaista toi siun tekstis.