Mä olen aivan hirveä äiti. Sanoin aamulla lapsilleni jotain ihan hirveää.
Kaikki lasten tekemiset ja tekemättäjättämiset ja koko muu kaaospaska sai hermot menemään täysin. Huusin toiselle lapselle että on kohta kuin rupikonna jos ei hoida ihoaan ja toiselle lapselle että kohta on hirveä läski jos ei lopeta mässäilyään. EIIIII!!!!! Helvetti mua. Nyt sanoin sen ääneen miten karmea ihmishirviö olen. Ja kadun.
Kommentit (42)
Aika paha kyllä.
Äidin solvaukset lapsen ulkonäöstä jää kyllä ikiajoiksi ihon alle.
Joskus äidin hermot ovat kovalla koetuksella.
Kuulostat ihan mun mutsilta. Ensin kauhee huuto ja valitus ja haukkuminen, 10 minuutin jälkeen itkuinen anteeksipyyntö.
Ja sama uudestaan viikon, parin päästä. Mikäpä pahan tappaisi.
Pyydä anteeksi sano että nyt tuli sanottua sellaista mitä äiti ei tarkoittanut.täälläkään ei mennnyt aamu putkeen,7v poika vitkutteli eikä pukenut päällysvaatteita,otin kainaloon,kengät jalassa ja sanoin että nyt lähdetään kouluun ja kannoin ulos.pyysin anteeksi kyllä heti,hermostun todella harvoin ja tuntui kurjalta molemmista.
Mitä syötät paskaa niille ja et osta naamanhankausaineita.
Omavika jätä ne siat.
Sitä kivahtaa huonostinukkuneena aamulla jotain särmikästä itsekukin... En siis olekaan ns. ainoa...
Minun pahin sutkautus on kun lapsi pelasi kännykkäpeliä ruokapöydässä ja kieltäytyi lopettamasta "kun muuten mä kuolen". Sanoin, että jos et lopeta niin kuolet.
kjäh kjäh...
Laiskuudesta tai epäsiisteydestä valittaminen tai huutaminen olisi jotenkin ymmärrettävää, mutta että ulkonäöstä...toi on aika paha.
Koita vain tuollaisessa tilanteessa rauhoittua ja poistua tilanteesta ennenkun sanot jotain väärää. Tuollainen jää lapsen mieleen ikuisesti.
Mene toiseen huoneeseen, hengähdä ja laske kymmeneen. Laske niin kauan kunnes olet tarpeeksi rauhallinen ettet sano tai tee mitään mitä et saisi. Itkeäkkin saa jos haluaa.
Oma isä neuvoi näin kun tulin äidiksi. Hän sanoi etät jos vauva vaan itkee eikä rauhouitu, jättää se hetkeksi pinnasänkyyn koska se ei kuole itkuun ja minun pitää rauhoittua etten satuta sitä. On toiminut aina ja uskon että toimisi myös isommalle lapselle.
Minä huudan jotain joka päivä mutta en kylläkään ulkonäöstä tai siis en mene henkilökohtaisuuksiin. Vaan tyyliin "nyt heitän ne kännykät päin seinään", "vähän äkkiä vaatteet päälle tai loppu tulee".
Vierailija kirjoitti:
Minä huudan jotain joka päivä mutta en kylläkään ulkonäöstä tai siis en mene henkilökohtaisuuksiin. Vaan tyyliin "nyt heitän ne kännykät päin seinään", "vähän äkkiä vaatteet päälle tai loppu tulee".
No, kovin leppoisalta ei teidänkään perhe-elämä kuulosta.
Nyt mamit naamat tekovirneeseen ja ottakaa vaikka jotain rauhoittavia. Kunnon äidit ei hermostu, koskaan, mistään.
Mut joo, ei lasten ulkonäköä kyllä arvostella.
Voi ei, toivottavasti lapsesi eivät ole kovin herkkiä tapauksia. :( Itselleni pari äidin loukkausta on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mielen perukoille, se tunne on ihan jäätävä kun oma äiti sanoo jotain tuollaista. No, ihmisiähän tässä ollaan, mutta nyt on kyllä tosiaan anteeksipyynnön ja katumuksen paikka. Puhu lapsillesi, näytä harmituksesi ja kerro, että teit väärin. Virheitä tulee aina, mutta ne on mahdollista korjata.
Ei niin. Ei. Ylitin rajan, ja olen todella surullinen siitä. Miksi ihmeessä päästin nuo suustani, en tiedä. Jotenkin vain kun mikään ei mene perille, ja kaikkea tehdään mitä kielletään. Esimerkiksi lasten vaatekaapeista ja laatikoista löytyy jatkuvasti tyhjiä karkkipapereita, tyhjiä keksipakkauksia ym. Kai jemmaavat niitä sinne kun niitä on tarjolla (esim. vieraita) ja vetävät salaa. Ja käyvät salaa ostamassa ja syövät salaa. Ja kun kauniisti ja vähemmän kauniisti sanottuna mikään ei mene perille. Olen toisen lapsen lihomisesta jo oikeasti huolissani, se söisi määrättömät määrät makeaa.
Meillä on säännöllisesti terveellistä ruokaa tarjolla ja ns. herkkujakin saa joka viikonloppu. Mutta kun tuo on jatkuvaa. Ja toinen ei huolehdi omasta hygieniastaan millään tasolla, menee suihkuun kun pakottaa, pesee hiukset kun pakottaa, hyvät kasvojenpesuaineet on kannettu nenän eteen vaan kun ei viitsi pestä. Nyt alkaneessa murkkuiässä näppyjä tulee jos ei pese. Ja tämä kaikki kaatui työhönlähtötilanteessa syliin.
Ei selityksiä, ei. Paska olen ja paskalta tuntuukin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus äidin hermot ovat kovalla koetuksella.
Jos mies sanoisi vaimonsa olevan hirveä läski rupikonna, et varmaan rientäisi tänne selittämään että miehen hermot nyt vaan ovat kovalla koetuksella vaan olisit muiden kanssa kuorossa loilottamassa että jätä se sika. :-)
Vierailija kirjoitti:
Aika paha kyllä.
Äidin solvaukset lapsen ulkonäöstä jää kyllä ikiajoiksi ihon alle.
Niinpä. Muistan hyvin vielä 30 vuoden jälkeen nämä. Onneksi ei olla enää yhteyksissä
Tulin ensin tänne symppaamaan, mutta vedenpä ajatuksen takaisin. Ulkonäön haukkuminen on alhaista, etenkin lapsiensa.
Elinikäiset muistot.
Äidin kommentit laukaisi mulla syömishäiriön teini-ikäisenä. Mua kutsuttiin jatkuvasti läskiksi lehmäksi, vaikka olin normaalipainoinen. Laihduin sitten rajusti alipainoiseksi. En halua pelotella, mutta anna olla viimeinen kerta kun haukut lastesi ulkonäköä.
:'(