Miten tukea ystävää, kun hän on ihastunut ilman vastaihastusta?
Vähän liioiteltu otsikko. Mutta ystävä siis on ihastunut. Ja tämä ihastuksen kohde tykkää ystävästäni kyllä kaverina. Mutta aika selväksi on tehnyt, että ainakaan nyt ei ole kaveruutta enempää jaossa.
Ystäväni jaksaa kuitenkin toivoa, että ihastuksen kohteen kelkka kääntyisi. He viestittelevät harvakseltaan, aina ystäväni aloitteesta. Näkevät yhteisen tekemisen merkeissä noin kerran kuukaudessa. Ja ystäväni yrittää tietysti kaikesta löytää jotain mikä antaisi toivoa. Eikä myönnä itselleen, että on oikeasti itsekin aika onneton tilanteessa, missä näkemisiä ja yhteydenottoja on paljon vähemmän kuin mitä hän toivoisi.
Miten tällaisessa tilanteessa kuuluu tukea ystävää? Kannustaa keskittymään niihin pieniin hyviin juttuihin, joita kuitenkin on? Sillä onhan aina kuitenkin olemassa se hiuksenhieno mahdollisuus, että ihastuksen kohde tajuaakin ystäväni ihanuuden ja ihastuu häneen. Vai pitääkö ystävää palautella hellästi maanpinnalle? Että mietihän nyt itsekin, miten vähän se toinen panostaa tähän, mihin sinä laitat kaiken energiasi. Vai mikä olisi fiksu tapa?
Kommentit (9)
Ei kannata pamauttaa mitään suoraan, koska ethän sinäkään voi varmasti tietää miehen aikaista. Vaan saada ystävä ajattelemaan asiaa toiselta kantilta, herättelemään ystävää. Esim. Tosta yhteydenotosta, jollei mies ikinä aloita keskustelua.
Mutta loppupeleissä ystäväsi täytyt se itae ymmärtää. Jokainen varmaan joskus käynyt tuon saman läpi.
Tyhmintä ehkä olisi, jos alkaisit hirveästi kannustamaan ystävää jahtaamaan miestä.
Näinhän se on. Mutta silti ystäväni lisäksi minullakin on tosi ristiriitainen olo. Sillä kaikessa surkeudessaan tämä ihastuminen ja kaverillinen vastakaiku on suurinta mitä ystävälleni on ikinä parisuhdemielessä tapahtunut. Ap
Ihastuminen menee ajallaan kyllä ohi, kun ihastunut vähitellen tajuaa ettei toinen tunne samoin. Ystävänä voisit kehittää teille jotain muuta tekemistä, joka saisi ajatukset pois ihastuksesta. Sitten voisi myös yrittää jotenkin sanoa, ettei pitäisi niin paljon yhteyttä ihastukseen, koska se vain ruokkii tunteita entisestään. Eli ehdota vaikka pikku taukoa, 1 kk, yhteydenpidossa. Jo tuo saattaa saada yksipuolisen ihastuksen loppumaan.
Niin, eiköhän ystävän vain tarvitse hakata päätä riittävästi seinään, ennen kuin menee jakeluun, että tunne ei ole molemminpuolinen.
Toinen asia sitten on se, että miten minä saan psyykattua itseni pysymään positiivisella mielialalla, kun en oikein näe tuossa kuviossa paljon positiivista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, eiköhän ystävän vain tarvitse hakata päätä riittävästi seinään, ennen kuin menee jakeluun, että tunne ei ole molemminpuolinen.
Toinen asia sitten on se, että miten minä saan psyykattua itseni pysymään positiivisella mielialalla, kun en oikein näe tuossa kuviossa paljon positiivista. Ap
Ehkä otat asian liikaa itseesi. Ystävää kuuluu tukea ja kannustaa. Mutta ei ole mitenkään sinun vastuullasi kuitenkaan miten hän toimii miehen kanssa. Jos koko miesasia ahdistaa sinua, niin puhukaa muusta. Voit näihin miesaaioihin kommentoida vain neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eiköhän ystävän vain tarvitse hakata päätä riittävästi seinään, ennen kuin menee jakeluun, että tunne ei ole molemminpuolinen.
Toinen asia sitten on se, että miten minä saan psyykattua itseni pysymään positiivisella mielialalla, kun en oikein näe tuossa kuviossa paljon positiivista. Ap
Ehkä otat asian liikaa itseesi. Ystävää kuuluu tukea ja kannustaa. Mutta ei ole mitenkään sinun vastuullasi kuitenkaan miten hän toimii miehen kanssa. Jos koko miesasia ahdistaa sinua, niin puhukaa muusta. Voit näihin miesaaioihin kommentoida vain neutraalisti.
Hyvä ehdotus tämäkin. Toki hän on alunperin minulta nimenomaan pyytänyt apua ja näkökulmaa. Mutta ehkä minun ei pidä uppoutua asiaan niin intohimoisesti. Vaikka hän ei ottaisi välimatkaa, niin voinhan minä ottaa! Ap
Onko ystävä suoraan kysynyt sinun mielipidettäsi kuviosta? Itse en valehtelisi, vaan sanoisin että pidän huolestuttavana seikkoja x&y(esim.että mies ei ota itse yhteyttä).Ja kertoisin mitä itse tekisin tilanteessa(jättäisin viestittelyt ja katsoisin kyseleekö perään,jos ei niin unohtaisin koko äijän).Hän tekee tietysti omat ratkaisunsa koska tilanteesta ei voi kukaan ulkopuolinen sanoa mitään varmaa.
Ihmiset ovat usein ihmeen kärsimättömiä muiden elämänratkaisujen suhteen ja ystäviä hylätään sen takia kun "ei jaksa kuunnella". Ei tajuta ajatella että itselle ilmeiset oikeat ratkaisut eivät ole välttämättä sitä samaa ihmiselle jonka elämästä on kyse.
Ystävä ei ole suoraan pyytänyt mielipidettä asiasta. Mutta haluaa kyllä välillä puhua tilanteestaan, kuuntelee minun näkemyksiä ja voi kommentoida esim. että on itsekin miettinyt samoja juttuja. Ymmärrän myös sen, että hän haluaa keskittyä niihin toivoa antaviin juttuihin, sillä hän nyt on tässä kovin toiveikas.
Toivoo ihan ansaitusti, että hänkin vihdoin saisi kokea jotain seurustelun tapaista. Ikä lähestyy kohta kolmeakymmentä, joten onhan tuota jo odoteltu. Mutta kieltämättä minä en saisi tässä olla se kärsimätön osapuoli. Eihän tässä minun elämäni ole kyseessä! Ap
Itse tilanne on siis ihan tavallinen. Mutta minä sosiaalisesti taitamaton olen tässä ystäväroolissa vähän epävarma. Ap