Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisin paljon onnellisempi, jos olisin saanut viettää lapsuuteni omakotitalossa
28.11.2016 |
Olen siis lukiolainen ja asunut koko elämäni kerrostalossa. Meille on siunaantunut älyttömän meluisia naapureita. Viime yönäkin jotkut päättivät pitää bileet ja heräsin sitten siinä yhden aikoihin yöllä nukuttuani pari tuntia. En saanut enää myöhemminkään unta, vaikka joku ilmeisesti soitti poliisit ja bileet keskeytyivät n. klo 2.30. Hyvin meni matikan koe...
Ahdistaa myös lähiössä asuminen. En voi käydä kesäisin yöaikaan lenkillä, koska täällä on niin epämääräistä porukkaa. Meillä ei ole minkäänlaista pihaa, pelkkä parkkipaikka. Lähin puisto on n. 5km päässä. En siis voi keväisin ja syksyisin mennä lukemaan kokeisiin pihalle kovin spontaanisti.
Ahdistaa, koska talossamme on huono äänieristys. En voi kuunnella musiikkia, katsoa leffoja/sarjoja yöllä muuten kuin kuulokkeilla. Siinä menee fiilis. Haluaisin kuunnella lempimusiikkiani kunnon laitteilla.
Aikuisena haluan ehdottomasti asua omakotitalossa syrjäisellä seudulla, sillä ajatuskin siitä että joutuisin asumaan koko elämäni kerrostalossa ahdistaa vietävästi. Pakko siis hankkia sellainen koulutus, että a) sillä saa töitä ja b) palkka on niin hyvä, että pystyn ostamaan talon vaikka ilman kumppaniakin. Lisää stressiä opiskeluun...
Avautuminen.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, itse en ole asunut koskaan omakotitalossa enkä sinne myöskään kaipaa. Kauheasti hommaa :/ helpommalla pääsee osakkeen omistajana.
Mulla juttu toisinpäin. Muutettiin omakotitaloon kun olin 7v. Oli ihan syvältä viettää lapsuus isossa, sotkuisessa omakotitalossa, jossa on keskeneräinen remonttih*lvetti vielä 13 vuotta myöhemminkin.
Kerrostalossa asuminen on taivaallista. Tavarat ei oikeasti katoile vuosiksikin!
Hankala samaistia kun on aina asunut omakotitalossa, mutta enemmän töitähän siellä pitää tehdä, mutta oma piha ja tila ovat kyllä senkin arvoiset.
Sinun perheen ongelma on huono ympäristö, ei kerrostalo. Itse elin lapsuuteni omakotitalossa rauhallisessa lähiössä. Siellä ei ollut kavereita, joten leikkikaverina oli oma veli. Koska alue oli rauhallinen, ei siellä suvaittu edes leikkivien lasten ääniä. Olin yksinäinen lapsi.
Omat lapset ovat eläneet lapsuutensa kerrostalossa. Pihapiirissä oli paljon lapsia, eri ikäisiä tyttöjä ja poikia, joten leikkejä ja ulkopelejä oli joka lähtöön. Naapurusto on muuttunut samaa tahtia mitä lapset ovat kasvaneet, joten täällä on hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua vaikka itse asuin lapsuuden omakotitalossa. Tykkäsin käydä kavereilla yökylässä ja he meillä. Aina harmitti näillä kavereilla kun vaikka talvella oltiin vaivalla väsätty lumilinna ja kun seuraavana päivänä oltaisiin menty jatkamaan leikkejä linna oli rikottu. Kaikki lelut piti kerätä takaisin kavereiden kotiin ettei niitä rikottu tai varastettu ja ärsytti kun naapureiden lapset änki mukaan leikkeihin eikä leikki enää ollut yhtä hauskaa muttei aina kehdannut kieltää. Kotona näitä ongelmia ei ollut vaan leikit pystyi jättämään ulos ja pystyi jatkamaan silloin kun halusi. Vanhempana tykkäsin ottaa aurinkoa ja muuten vain maleksia pihalla mitä en kerrostalon pihalla haluaisi tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Niukunauku.