Olen nainen ja ymmärrän MGTOW-miehiä

Ymmärrätkö myös sitä, että he täällä käyvät vouhkaamassa aatteestaan?

Nainen ei voi olla MGTOW. Koska MGTOW on miehille.

WGTOW:ssa taas ei ole järkeä eikä se ole saanut kannatusta, koska länsimaiset yhteiskunnat suosivat naisia.

Aamen!

Öh, siis annat oikeasti ystäviesi määrätä parisuhteestasi? Jos haluat lihavan ja työttömän miehen niin mitä ystäväsi siihen voivat puuttua? Voisithan jättää noin dominoivat ystävät pois.

Siis kyllähän mgotw-idea on ihan jees mutta jos haluaisit noudattaa sitä siihen tyyliin kuin on totuttua kukluttaisit kaiken aikasi Pakkotoistossa miehille ulisten. Vaikea ottaa koko juttua enää tosissaan.

No sellaista katkeraa keskustelupalstoilla vouhkaamista ja naisten syyttelyä näiden pelisääntöjen keksimisestä en kyllä ymmärrä, koska kaikkihan me näitä samoja sosiaalisia sääntöjä noudatetaan. Se on kyllä joo vähän omituinen tapa sanoa että ei kiinnosta... :D

En tiedä, millä tavoin länsimaissa suositaan naisia ja missä asioissa. Eiköhän miehiä suosita sitten toisissa asioissa. Mutta miten kutsua naista, joka ei haluakaan parisuhdetta ja perhettä tai edes yhdenillan juttuja / huomiota miehiltä?

-AP

Mä olen nelikymppinen täti ja ollut tuota mieltä jo vuosikymmeniä.

Ei sitä tarvitse erikseen vouhkata, jos haluaa elää oman näköistä elämää. Kaikennäköinen putkinäköisyys ja mustavalkoisuus taas on jotain linjalla huvittavaa-kuvottavaa.

Parisuhdetta ehkä pidetään jotenkin tavoiteltavana, koska se seksi määrittää niin paljon. Tyhjiöllä on taipumus täyttyä, että jos olet ilman kumppania niin oletetaan että se puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nelikymppinen täti ja ollut tuota mieltä jo vuosikymmeniä.

Ei sitä tarvitse erikseen vouhkata, jos haluaa elää oman näköistä elämää. Kaikennäköinen putkinäköisyys ja mustavalkoisuus taas on jotain linjalla huvittavaa-kuvottavaa.

Parisuhdetta ehkä pidetään jotenkin tavoiteltavana, koska se seksi määrittää niin paljon. Tyhjiöllä on taipumus täyttyä, että jos olet ilman kumppania niin oletetaan että se puuttuu.

Tämä oli tosi hyvin sanottu ja rauhoitti mun solmussa olevaa mieltäni! Kiitos! :)

-AP

Jos ihastut ylipainoiseen/työttömään mieheen, anna mennä. Älä välitä ystäviesi mielipiteistä. Iso osa suomalaisista aikuista on enemmän tai vähemmän ylipainoisia, eikä työttömyyskään ole tässä maassa harvinaista.

Jos taas haluat olla ilman parisuhdetta ja keskittyä muihin asioihin, sekin on täysin ok. Vaikutat itsenäiseltä ja avarakatseiselta ihmiseltä, joka pystyy tarkastelemaan asioita monelta kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei voi olla MGTOW. Koska MGTOW on miehille.

WGTOW:ssa taas ei ole järkeä eikä se ole saanut kannatusta, koska länsimaiset yhteiskunnat suosivat naisia.

Oletko tietoinen siitä, että mgotw:n kasvualusta on Yhdysvalloissa, missä on aivan erilainen systeemi parisuhteissa?

Suomalaiset miehet eivät elätä vaimoaan jne.

Lapset ovat miestenkin lapsia ja lapsilisät menevät heille.

Olen itse lapseton ja miehetön nainen, on aivan sama millä nimikkeellä sitä sitten kutsutaan. Enkä näe mitään syytä, miksi miehellä olisi suomalaisessa yhteiskunnassa enemmän syytä olla sinkku kuin naisella. Verotus takaa sen, että osallistumme kaikki esim. lasten kuluihin, vaikka omia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei voi olla MGTOW. Koska MGTOW on miehille.

WGTOW:ssa taas ei ole järkeä eikä se ole saanut kannatusta, koska länsimaiset yhteiskunnat suosivat naisia.

WGTOW on naisille automaatio. Naisten sinkkuus on kaikkien mielestä äärimmäisen ihailtavaa. Miesten pitää jostain syystä selitellä (myös itselleen), että miksi hekin voivat olla pariutumatta, sen takia MGTOW-liike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei voi olla MGTOW. Koska MGTOW on miehille.

WGTOW:ssa taas ei ole järkeä eikä se ole saanut kannatusta, koska länsimaiset yhteiskunnat suosivat naisia.

WGTOW on naisille automaatio. Naisten sinkkuus on kaikkien mielestä äärimmäisen ihailtavaa. Miesten pitää jostain syystä selitellä (myös itselleen), että miksi hekin voivat olla pariutumatta, sen takia MGTOW-liike.

Mistäköhän tämän "faktan" repäisit. :D

Vierailija kirjoitti:

Taustatiedot minusta: 27, juuri jäänyt sinkuksi 5 vuoden suhteesta, toimistossa työssä, mielestäni ihan ok näköinen

Mua on alkanut ahdistaa se, että lähtöoletus sinkkunaiselle on se, että etsii uutta suhdetta. Ylipäätään rasittaa se, että parisuhde tuntuu olevan elämän tärkein sisältö ja saavutus. Nyt, kun olen pitkästä aikaa joutunut tähän karuselliin, ahdistaa myös kaikki odotukset ja vaatimukset mua itseäni kohtaan. Eikä sekään riitä. "Minuntasoiseni naisen" tulisi vaatia tiettyjä asioita myös mieheltä, en saisi ystävieni mielestä esimerkiksi olla sitä mieltä että ei haittaa jos mies on ylipainoinen tai työtön. Eli jos löytäisin miehen joka olisi ylipainoinen tai työtön (tai herrasiunaa molempia), tietäsin jo etukäteen että jotkut ystävistäni suhtautuisivat inhottavasti.

Koko tämä parisuhteen ja seksin ympärillä pyörivä maailma on lyönyt silmille melko lujaa, ennen en tietenkään oikein ajatellut näitä asioita kun olin tyytyväisenä parisuhteessa. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna siinä parisuhteessakin oli hirveä määrä eri sääntöjä joiden mukaan kummankin osapuolen tuli elää. Mä sain eniten pisteitä kun olin panostanut ulkonäköön ja olin samanaikaisesti seksikäs kissa, mutta silti sellanen äidillinen huolehtija. Huomaan vaatineeni mieheltä, että hän on turvallinen jykevä kallio, "miehekäs", ja petyin häneen jos hän esimerkiksi valitti väsymystään. Myös ystävämme tuntuivat pitävän suhdettamme tietynlaisena ja odottavan meiltä tietynlaisia asioita tulevaisuudessa (kihlat, häät, lapset, omakotitalo), vaikka olimme ääneenkin vähän puhuneet ulkomaille lähdöstä eikä lapsia tai taloa hankittaisi lainkaan. Aivan kuin haaveemme olisivat olleet nuoruuden haihatuksia ja kyllä me sitten jossain vaiheessa olisimme tulleet järkiimme ja palanneet ruotuun kulkemaan samaa uraa kuin kaikki muutkin.

Ymmärrän täysin miehiä, jotka valitsevat jättäytyä tästä kaikesta ulkopuolelle. Mun on varmaan myöskin parasta olla hetki ihan itsekseni, etten lähde tällaisella paskalla asenteella tapaamaan uusia ihmisiä. Ajatuksia?

Mä en ymmärrä. Ei meillä ainakaan lasketa parisuhteessa pisteitä sen mukaan, kumpi sattuu miellyttämään, meitä on tässä kaksi ihmistä jotka vain jakavat elämäänsä. Myöskään kaveripiirissä ei kysellä lapsista tai asunnoista vaikka osa on naimisissa ilman lapsia, osa lapsellisia ilman avioliittoa. Se ei ole meillä mikään normi, ainoa normi on onnellisuus. Mä olen vissiin sitten onnekas, koska olen löytänyt miehen, joka on minua miellyttävä ja kokonaisuudessaan sellainen, joka MINUN mielestäni mieheni/kumppanini pitää olla. Mun vaatimukset ja tarpeet on erit kuin jollain toisella naisella. Eikö kaksi aikuista ihmistä kykene kompromissiin? Tietenkin jos mieluummin elää ilman kumppania.