Naiset, miksi alatte seurustelemaan aggressiivisten miesten kanssa?
Vähän väliä joku nainen valittaa kun mies lyö, eikö olisi kannattanut valita joku rauhallisempi mies kumppaniksi? Ei kannata leikkiä sytkärillä jos ei hlua polttaa näppejä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan, mistä sen väkivaltaisen miehen erottaa ensi näkemältä? Tai toisella. Sitä ei ikinä joistain tyypeistä uskoisi, että he hakkaavat vaimoaan kotona humalassa tai jopa selvinpäin.
Ihme jos ei saa minkäänlaista vihiä miehen väkivaltaisesta luonteesta ensitapaamisilla.
Ensimmäinen lyönti rajana, tulee yleensä aika pian. Silloin pitäisi älytä lähteä eikä uskoa "että oli viimeinen kerta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan, mistä sen väkivaltaisen miehen erottaa ensi näkemältä? Tai toisella. Sitä ei ikinä joistain tyypeistä uskoisi, että he hakkaavat vaimoaan kotona humalassa tai jopa selvinpäin.
Ihme jos ei saa minkäänlaista vihiä miehen väkivaltaisesta luonteesta ensitapaamisilla.
Työkaverina oli tuollainen mies vuosia enkä minä eikä muutkaan hänen taipumuksestaan tienneet.
Joten kerro, mitkä on merkit, joista väkivaltaisuus selviää? Kaikilla ei ole yrmy katse, murtunut nenä ja arpia kasvoissa kuten Mustanaamiossa on roistoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan, mistä sen väkivaltaisen miehen erottaa ensi näkemältä? Tai toisella. Sitä ei ikinä joistain tyypeistä uskoisi, että he hakkaavat vaimoaan kotona humalassa tai jopa selvinpäin.
Jännämies pieksee ja pettää, mutta on muuten niin ihQ ja jännä.
Olen kanssa vähän ihmetellyt sitä, että miksi jotkut naiset pysyvät miestensä kanssa vaikka nämä sankarit ovat aina päissään haastamassa riitaa milloin kenenkin kanssa. Eikö se jo ole merkki aggressiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta jos pitää aina olla nahistelemassa jos ottaa vähän jotain miestä vahvempaa? Mikä sitä miestä silloin estää joskus lyömästä sitä naistakin? Vielä enemmän ihmettelen niitä, jotka hyväksyvät miehensä pettämiset ja hakkaamiset sillä selityksellä, että oli eka kerta eikä tule enää toistumaan.
Samoja asioita kyllä ihmettelen toisinkin päin. Aika paljon naisistakin tuntuu löytyvän niitä aggressiivisia riehujia.
Itse häipyisin heti sellaisen naisen elämästä, joka käyttäytyy väkivaltaisesti tai pettää. Ei kiinnostaisi pätkän vertaa olla jonkun naisen miehenä samaan aikaan kun tämä käy paneskelemassa muiden kanssa, tai sitten olla maalitauluna kun nainen heittelee tavaroilla tai alkaa huitomaan ja potkimaan. Jos tilanne menee tuollaiseksi niin tuskin parempaa on enää luvassa.
Terveisin Naispelko23
Minun ex-mieheni kanavoi aggressiivisuuden aluksi toisella tavalla. Oli todella periksiantamaton minun piirittämisessäni. Silloin se tuntui imartelevalta, koska aiemmat treffikumppanit oli tyyppiä "katellaan".
Henkinen väkivalta alkoi hienovaraisesti ja joka ei ole sitä kokenut, ei ymmärrä millaista tuhoa se tekee itsetunnolle. Kun se on muserrettu, voi alkaa mätkimisen.
Tänä päivänä kukaan ei usko exästäni hänen väkivaltaisuuttaan. Enkä uskoisi itsekään ellen olisi joutunut sitä kokemaan.
Mieheni agressiivisuus ja väkivalta tuli kuviohin vasta 18v jälkeen,haimme apua,terapiaa ja vihanhallintaan,jäin kun oli niin paljon hyvääkin jäljellä,ollut jo vuosia kaikinpuolin ihana kumppani,isänä hän on ollut aina rakastettava
On todella, todella naiivia kuvitella, että väkivaltaisuus olisi automaattisesti "pinnallinen" ominaisuus, siis sellainen, joka tulisi ihmisessä esille pintapuolisen tuttavuuden puitteissa. En ole onneksi ollut koskaan väkivaltaisessa suhteessa, ja olen aina kavahtanut aggressiivisia ihmisiä, sekä miehiä että naisia. Mutta olen myös ystävien kautta päässyt todistamaan, miten myös sellainen henkilö, jota ei koskaan voisi kuvitella väkivaltaiseksi, voikin paljastua todella väkivaltaiseksi.
Eläkää sitä elämää, niin huomaatte, miten se voi yllättää. Kun ei ole elämänkokemusta, asiat vaikuttavat hirveän yksinkertaisilta ja mustavalkoisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan, mistä sen väkivaltaisen miehen erottaa ensi näkemältä? Tai toisella. Sitä ei ikinä joistain tyypeistä uskoisi, että he hakkaavat vaimoaan kotona humalassa tai jopa selvinpäin.
Jännämies pieksee ja pettää, mutta on muuten niin ihQ ja jännä.
Miten se voi pettää, jos sen kanssa ei vielä seurustele? Eikä kukaan ala seurustella ihmisen kanssa, joka heti ensi tapaamisella lyö turpaan.
Edelleen kysyn, mistä väkivaltaisen miehen erottaa ensi tapaamisella. Aloittaja, etkö todellakaan osaa vastata?
Ei sitä tiedä ennaltaan onko mies väkivaltainen jos on terapia on sitä varten keksitty jos miehellä on ongelmia ja ei kaikki miehet voivat naiset olla väkivaltaisia, mutta yleensä väkivaltaan liittyy viha tai pelko...
Miksi yli päätänsä ihmiset eivät apua hae ajoissa kun tulee vaikea tilanne toisen ymmärtää onko vika hänessä vai itsessään... Kaikki kumpuavat lapsuudesta tai kohdeltu koulussa ikävästi ei me niitä voida auttaa jos ne ei apua hae tai itse sisäistä omaa ongelmaa...
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tiedä ennaltaan onko mies väkivaltainen jos on terapia on sitä varten keksitty jos miehellä on ongelmia ja ei kaikki miehet voivat naiset olla väkivaltaisia, mutta yleensä väkivaltaan liittyy viha tai pelko...
Miksi yli päätänsä ihmiset eivät apua hae ajoissa kun tulee vaikea tilanne toisen ymmärtää onko vika hänessä vai itsessään... Kaikki kumpuavat lapsuudesta tai kohdeltu koulussa ikävästi ei me niitä voida auttaa jos ne ei apua hae tai itse sisäistä omaa ongelmaa...
Aika epäselväksi kirjoitin mutta pointtini oli toisen paha olo voi tulla henkisesti tai fyysisesti miksi kumppani jää parisuhteeseen voi olla tukena tai auttamassa toista, ja pelkää jättää toisen yksin ettei itselleen tekisi mitään tälleen itse tekisin ja ymmärtäisin
En tarkoituksella alkanut seurustella väkivaltaisen miehen kanssa. Mies oli aluksi hyvin kiltti ja rauhallinen eikä häntä saanut suuttumaan millään. Kolmen vuoden seurustelun jälkeen mies sai kännissä ensimmäisen raivarinsa. Repi minua hiuksista ja haukkui. Mies oli järkyttynyt omasta käytöksestään, pyyteli anteeksi, itki yms. Sovittiin että yritetään vielä.
Olin kyllä hyvin nuori tavatessamme enkä aluksi ymmärtänyt että mies aina patosi tunteitaan, eikä osannut puhua hankalista asioista. Tämän jälkeen räjähteli harvakseltaan n.1-2 kertaa vuodessa, mikä ilmeni pienenä tönimisenä, huutamisena ja haukkumisena. Toki tällöin huusin ja haukuin itsekin. Jostain typerästä syystä luulin että voisin auttaa miestä oppimaan puhumaan tunteistaan, jolloin väkivaltaisuus loppuisi. Mies oli aina räjähtämisensä jälkeen pahoillaan, katui, ja häpesi toimiaan. Hän ei muistanut tapahtumia kunnolla "koska päässä pimeni". Koskaan en miestä kuitenkaan pelännyt, ja siksi varmaan en lähtenyt aiemmin.
Lopulta ymmärsin etten minä voi häntä auttaa. Annoin hänelle puoli vuotta aikaa hakeutua hoitoon, kun löi minua korville niin että korvissani soi useita päiviä, ja löi reiän seinään. Tämän jälkeen mies kävi lääkärissä, ja väitti lääkärin laittaneen lähetteen eteen päin. Koskaan ei kuitenkaan aikaa mihinkään tullut, joten uskon että mitään lähetettä ei koskaan ollutkaan. Kun noin puoli vuotta myöhemmin tuli taas paha riita päätin että homma oli nyt tässä.
Kymmenen vuotta siinä tuli sinniteltyä. Eron jälkeen olin valtavan helpottunut. Nykyisin olen naimisissa ihanan miehen kanssa. Hänen kanssaan voi puhua mistä tahansa, huutamatta ja suuttumatta/suututtamatta, ihan oikeasti kommunikoida.
Ei kaikki ole heti alkuun agressiivisia.
Aloin seurustella, puolen vuoden päästä alkoi näkyä ensi merkkejä. Ajattelin että ei se mitään, se oli vaan humalassa kun uhosi kaikenlaista kuin mikäkin nakkikioskitappelijaurpo.
Sitten olin niin rakastunut kun muu räyhääminen alkoi, ja mies osasi katua niin kauniisti, että LUULIN MIEHEN MUUTTUVAN. Takaisin siksi ihanaksi jonka se oli jaksanut olla ekat 6kk.
Tässä vaiheessa tapahtuu se virhe. Ei kukaan agressiivista halua, vaan haluaa että se agressiivinen muuttuu takaisin ihanaksi. Todellisuus kuitenkin on, että se puolen vuoden päästä paljastuva ihminen on se todellinen ihminen. Ja ne sen ihmisen ongelmat ei maagisesti katoa, ellei ihminen tee niille jotain ja käsittele niitä. Ongelmat alkuun vain katoaa siksi aikaa kun tämä ihminen on vastarakastunut ja aivot täynnä dopamiinia, se on kuin huumetta.
Eli, siis, kukaan ei valitse agressiivista, vaan jää roikkumaan valheelliseen toivoon. Ja siitä toivosta on hankala päästää irti.
Itse olen joutunut kohtaamaan oman aggressiivisuuteni suhteessa lapsiini. Ulkopuoliset pitävät minua lempeänä ihmisenä, joka ei suutu mistään, mutta omien lasten kohdalla on välillä napsahtanut niin, että olen huutanut eläimellisestä ja välillä valitettavasti tukistanutkin. Eikä sitä päälle näe. Ja siis en puolustele nyt omaa väkivaltaisuuttani, vaan sitä sanon, ettei se uhri siihen tilanteeseen ole tarkoituksella mennyt.
Otin kerran jännämiehen pitkäaikaiskumppaniksi, 2 vk päästä pani jo toista, pisti minua lättyyn ja pieksi lastani. Ilmotin kytille ja hän selvisi siitä koska on "jännämies". Nykyään seurustelen kiltti joojoo-miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tiedä ennaltaan onko mies väkivaltainen jos on terapia on sitä varten keksitty jos miehellä on ongelmia ja ei kaikki miehet voivat naiset olla väkivaltaisia, mutta yleensä väkivaltaan liittyy viha tai pelko...
Miksi yli päätänsä ihmiset eivät apua hae ajoissa kun tulee vaikea tilanne toisen ymmärtää onko vika hänessä vai itsessään... Kaikki kumpuavat lapsuudesta tai kohdeltu koulussa ikävästi ei me niitä voida auttaa jos ne ei apua hae tai itse sisäistä omaa ongelmaa...
En yleensä motkota kielioppivirheistä, mutta..
Voi sissos saatana tuota välimerkkien säästelyä..
Vierailija kirjoitti:
Otin kerran jännämiehen pitkäaikaiskumppaniksi, 2 vk päästä pani jo toista, pisti minua lättyyn ja pieksi lastani. Ilmotin kytille ja hän selvisi siitä koska on "jännämies". Nykyään seurustelen kiltti joojoo-miehen kanssa
Oot sinä jännä nainen, kun 2 viikkoa on sulle pitkä aika, mitä tulee kumppanuuteen.
Kerrohan, mistä sen väkivaltaisen miehen erottaa ensi näkemältä? Tai toisella. Sitä ei ikinä joistain tyypeistä uskoisi, että he hakkaavat vaimoaan kotona humalassa tai jopa selvinpäin.