Oudot yksityiskohdat kuolinilmoituksissa

En tiedä muista, mutta lähipiirissäni tuollaisessa tapauksessa toinen pariskunnan osapuolista kuoli pitempiaikaiseen sairauteen ja toinen kohtaukseen, johon toki saattoi vaikuttaa järkytys.

Hautajaiset on kauhean rasittavat. Ja kaikki muukin, mitä kuolemaan liittyy. Puolison pitää venyä kaikenlaiseen surun keskellä. Lisäksi täällä on tapana pitää isommat tunteet sisällään. Se on surullista. Minun kaukainen sukulaiseni tuli miehensä hautajaisista yksin kotiin, kävi sohvalle kai lepäämään ja menehtyi itse siihen.

Minun mummun vanhemmat kuolivat ihan perätysten. Ensin meni pappa ja siitä muutaman päivän päästä mummo. Olen ymmärtänyt että kyseessä ei ollut mikään itsemurha, oli varmaan sinnitellyt puolisonsa rinnalla ja ehkä sitten omalle kropallekin tuli tie vastaan. Olivat +85v, en tarkkaa ikää muista

Anteeksi, mutta miksi näistä pitäisi puhua? Siis miksi-miksi?

Särkynyt sydän tappaa.

Tiedän tapauksen, jossa mies vaan oli toivonut, että saisi elää pitempään kuin vaimonsa, kun vaimo sairastui johonkin alzheimeriin ja halusi, ettei vaimon tarvitsisi hänen hautajaisiaan kestää. Siitä sitten kun vaimo kuoli, mies kuoli kolme päivää myöhemmin. Eli mies sinnitteli hengissä oman sairautensa kanssa. 

On tuttavapiirissäkin nuorempikin pariskunta, jossa vaimo menehtyi syöpään ja pari kuukautta sen jälkeen mies löytyi kuolleena, ihan sydänkohtaus syynä. Nämä siinä 50-60 vuoden väliltä. 

Kiitos asiallisista vastauksista.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta miksi näistä pitäisi puhua? Siis miksi-miksi?

No, miksikäs ei? Mietin kyllä, onko tällainen keskustelu hyvän maun mukaista, mutta onhan se kuolema toisaalta osa kaikkien elämää, eikä sen pitäisi olla mikään tabu.

Vanhat parit muutti ennen suoraan lapsuudenkodista avioon. Eli eivät asuneet yksin hetkeäkään. Jo lapsuudenkodissa oli paljon sisaruksia ja sitten omia lapsia. Sitten mummu onkin yksin, puolikas joka ei koskaan erillistynyt, ihmisarvoinen yksilö toki, mutta ehkä noin tiiviisti eläneillä on joku yhteinen energia, joka vaan loppuu.

Kuolema on aina arvoitus, joka ei aukene.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta miksi näistä pitäisi puhua? Siis miksi-miksi?

No, miksikäs ei? Mietin kyllä, onko tällainen keskustelu hyvän maun mukaista, mutta onhan se kuolema toisaalta osa kaikkien elämää, eikä sen pitäisi olla mikään tabu.

Ajattelin sitä, että jos vaikka olisikin jälkimmäisen kuolemassa kyse itsemurhasta, niin miksi siitä pitäisi puhua? Siis meidän muitten. Tai tietää edes.

Yksi tapaus jäi mieleen. Hesarissa oli ollut Sunnuntaina kuolinilmoitus kahdesta iäkkäästä ihmisestä, pariskunta. Heillä oli kuolinpäivän välillä yksi päivä. Jotenkin kiinnitin siihen huomiota, kun oli tietty iso ilmoitus.

Muutama päivä myöhemmin luin Hesarin yleisönosastosta kirjoituksen, joka liittyi vanhusten hoitoon ja kotihoitoon painostukseen. Kirjoittaja vastasi johonkin aikaisempaan kirjoitukseen/artikkeliin ja samasta asiasta oli muitakin kirjoituksia. Tämä kirjoittaja kertoi vanhempiensä menehtyneen hiljattain tulipalossa. Olivat ilmeisesti dementoituneita, ainakin ymmärsin kirjoituksesta, että juuri sen takia, että olivat laitoskuntoisina kotona tämä vahinko tapahtui.

Jostain syystä saman tien muistin tuon lukemani ilmoituksen ja ne oli lopulta helppo yhdistää. Tuntui jotenkin todella surulliselta, vaikka olivat aivan tuntemattomia ihmisiä itselleni. Tässä tapauksessa siis näin. Mutta aika paljon noita kuitenkin on, eli todennäköisesti toinen vähän päästää irti elämästä kun puoliso kuolee.

Mummoni sairasti syöpää, vaarilla oli ns. heikko sydän eli useampi infarkti takana. Mummo sinnitteli vaarin vierellä siihen asti, että tämä hiljaa hiipui pois ja kuoli itse kaksi päivää hautajaisten jälkeen. Ainoa hengissäpitävä voima oli se, että tiesi, ettei puoliso pärjäisi yksin. (ja asuivat tätini perheen kanssa samassa pihapiirissä, leski ei olisi joutunut konkreettisesti olemaan yksin lainkaan).

Niin päättyi yli 60 vuotta kestänyt liitto.

Vain nykyaikaisiin kertakäyttösuhteisiin tottunut epäilee, että vanhus tekee itsemurhan, kun puoliso kuolee.

Näkee että sosiaalipornosta nauttivat käy täällä kiimoissaan alapeukuttamassa. Syy miksi niistä ei puhuta on se ettei ihmisten kuolema kuulu kuin lähipiirille. Se ei ole pornoa jota popparit käsissä sivullisten kuuluu seurata vaan että saa sairaan tarpeensa tyydytettyä. Mene ja hanki oma elämä ja valtavasti kavereita. Ennemmin tai myöhemmin nekin kuolee ja sitten saat nauttia tuosta sun sairaasta uteliaisuudesta.

Kannattaa tutustua takotsuboon eli nimenomaan särkyneen sydämen syndroomaan.

Mun oma vaari sanoi mummulle sairaalassa että mene vain edeltä, hoidan pari asiaa ja tulen.

Mummo kuoli sinä yönä ja vaari jakoi heidän omaisuuden ja piti hautajaiset ja järjesti omansa ja kuoli kuukausi mummin jälkeen.

Enemmän ihmettelen sitä, että vuosia aikaisemmin kuollut vaimo saa kuolinilmoituksen lehteen vasta, kun mieskin kuolee. (Ihmettelen siis vain siinä tapauksessa, että omaisilla olisi ollut rahaa ilmoitukseen jo vuosia aikaisemmin.)

Elämänlangat kietoutuvat mystisesti yhteen.

Eräs mies oli ollut naimisissa yli 25 vuotta toisen vaimonsa kanssa, mutta niinpä vaan tieto ex-vaimon lähestyvästä kuolemasta pysäytti miehen sydämen. Erosta huolimatta ilmeisesti olivat olleet toinen toisilleen elämän suurin rakkaus. Heidät sitten haudattiin lähes samalla viikolla.

Sukulaisissani oli myös terve alle 50-vuotias mies, joka kuoli vain muutama kuukausi äitinsä poismenon jälkeen. Välit äitiin olivat läheiset, koska isä oli kuollut ennen poikansa syntymää eikä muita lapsia ollut. Yhdessä menivät hekin.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen sitä, että vuosia aikaisemmin kuollut vaimo saa kuolinilmoituksen lehteen vasta, kun mieskin kuolee. (Ihmettelen siis vain siinä tapauksessa, että omaisilla olisi ollut rahaa ilmoitukseen jo vuosia aikaisemmin.)

Ehei, kyse ei ole rahan puutteesta. Joskus halutaan osoittaa että äiti pääsi nyt rakkaan miehensä viereen vaikka kuolemilla olisi vuosien tai vuosi kymmenen ero. Aikanaan on varmasti sillä aiemmin kuolleella puolisolla ollut kuolin ilmoitus mutta näin esimerkiksi lapset haluavat yhdistää vanhempansa.

Sitten on niitä tapauksia, missä puolison kunto romahtaa toisen kuoltua, ja kuolema seuraa pitemmän ajan päästä. Usein esimerkiksi vuoden sisällä.

Uskon sen olleen ihan sattumaan, usein näillä on takana pitkä parisuhde. Omassa tuttavapiirissä ei ollut ainakaan itsemurha, kun molemmat olivat pit.aik.sairaita ja hoitolaitoksessa.

Onhan siitä tutkittua tietoa, miten suru ja stressi tappaa ja sydän pettää, kun suru on suuri. Usein jos lapsi kuolee, niin äidin terveys alkaa reistailemaan tai sydän pettää, ainakin jos lapsi menehtyy traagisesti. Mieleen tulee muutama julkisuuden tapaus, jossa pian kuolee jompi kumpi vanhempi.

En usko ap. väitteitä itsemurhasta, vaan ne ovat olleet luonnollisia kuolemia.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen sitä, että vuosia aikaisemmin kuollut vaimo saa kuolinilmoituksen lehteen vasta, kun mieskin kuolee. (Ihmettelen siis vain siinä tapauksessa, että omaisilla olisi ollut rahaa ilmoitukseen jo vuosia aikaisemmin.)

Ei kysymys ole rahasta, vaan aikaisemmin kuolleella on ollut aikaisemmin ilmoitus ja haudattu ja ilmoituksella halutaan kertoa, että nyt he yhdessä ovat siirtyneet haudan lepoon ja yleensä on sukuhauta.

Tai sitten on vainajan oma toive ja uurna on odottanut niin kauan, kun puoliso on kuollut ja haudataan yhdessä.