Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaisi teinin lintsaamiskierteeseen?
27.11.2016 |
Onko muilla kokemusta koulusta lintsaavasta teinistä? Alan olla epätoivoinen, kun mikään ei tunnu auttavan ja tällä menolla lapsi ei tule saamaan peruskoulun päättötodistusta. Taustalla on koulukiusaamista, jonka takia kouluakin on vaihdettu, uudessa koulussa ei käsittääkseni ole kiusaamista, mutta ei kyllä kavereitakaan. Hoitokontakti on nuorisopsykiatriaan ja lastensuojelussakin on asioitu, mutta ei tähän mitään varsinaista ratkaisua tunnu löytyvän.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Joskus suuri rakkauden teko voi olla tilapäinen sijoitus. Ja tämän olen nähnyt auttavan, siksi sitä voin suositella. Nyt teini on takaisin omassa perheessä ja koulu sujuu paremmin.
Jaa että lapsi hakattavaksi ja raiskattavaksi johonkin lastensuojelulaitokseen? Ei kiitos. Tätä ei tässä nyt kyllä haettu.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala kun kuulostaa tutulle.
Kiusaaminen ja viranomaisten täysi idiotismi romahdutti mut lopullisesti kutosluokan puolivälissä. Äiti haki sitten erikoislupaa pitää mulle kotikoulua sen viimeisen lukukaudenpuolikkaan. Seiskaluokan aluksi kokeiltiin kepillä jäätä ja mä jouduin normaalille yläasteelle samojen ala-astetyyppien kanssa. Arvaatte varmaan miten jatkui.
Varmaan lokakuusta lähtien en mennyt kouluun ollenkaan. Sosiaaliviranomaiset huolestui (aiempaa enemmän) ja mut tultiin marras-joulukuun vaihteessa n. 10 aikaan yöllä hakemaan kotoa. Kaksi poliisia raahasi mut paitulissa ja paljain jaloin maijaan (siis mitä helvettiä oikeesti) ja ajoi mut paikalliseen nuorisokotiin. Sieltä yritin käydä hetken aikaa erikoiskoulua. Ei natsannut, jouduin toiseen sijoituspaikkaan ja sieltä lopulta huostaanoton kautta perhekotiin. Seiskaluokan lopun kävin siis sijoituspaikka 2:ssa ja ysiluokan perhekodista käsin.
Tiedätkö mitä? Tarinani kuulostaa aivan varmasti todella hurjalta, ja siksi mä en jaakaan sitä kenenkään kanssa irl. Mutta mä sain välttämättömiä elämäntaitoja (puhtaanapito, ruokahuolto...), uusia kavereita (joiden kanssa olen vieläkin juttusissa näin 12 vuotta myöhemmin) ja hurjasti lisää itseluottamusta. Oikeasti ensimmäistä kertaa elämässä tuntui siltä, että enhän mä olekaan maailman paskin ihminen, vaan nämä muut oikeasti pitää musta ihmisenä. Se oli sanoinkuvailematonta.
Ainoa *potentiaalinen* ongelma sijoituksessa on muut nuoret. Mä esim. olin eristäytyvä lähes mykkä hissukka, joka ei ollut ikinä tehnyt mitään kepposteluja tms, mutta muilla saattoi olla päihdemenneisyyttä, mt-ongelmia tai sekalaisia käytöshäiriöitä. Oikeassa paikassa oikeilla ohjaajilla hommat kuitenkin pyörii sulassa sovussa.
Tsemppiä sulle ja lapsellesi! Toivottavasti löydätte ratkaisun!