Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko sinusta perheenäiti koskaan siltä, että perhe-elämä ja parisuhdekin on paskaa?
26.11.2016 |
Ja kuinka ihanaa olisi olla ihan yksin rauhassa, paitsi kun haluaisi seuraa niin se olisi vain booty call.
Kommentit (38)
Riippuu mitä tässä haetaan. Jos kysytään ärsyttääkö lapset ja haluaisinko mennä ravintolaan kaksistaan mieheni kanssa juuri kun kolme lasta on riidellyt yhteen ääneen takapenkillä niin toki, mutta jos taas kysytään haaveilenko "sinkkuelämästä" niin ei, en haaveile koskaan. Ihan rehellisesti sanottuna ei vaan kuulu sellaiseen hohdokkaaseen elämään silmissäni, jota haikailisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Innolla odotan sitä päivää, että voin käydä vessassa rauhassa. Sekin päivä tulee, joten en jaksa kauheita kierroksia ottaa siitä että puoli perhettä repii wc:n oven auki kesken paskomisen ja kertoo, että Batman on parempi tyyppi kuin Teräsmies. (Ovesta lukko pois kun ipana lukitsi itsensä vessaan eikä päässytkään enää ulos).
Pitkälti kiinni omasta asenteesta miten elämänsä elää ja kokee. Jos keskittyy vain siihen mitä ei ole ja mikä on huonosti varmasti vaikuttaa koko perheeseen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Erityisesti tämä huvittaa sellaisilta tuttavilta, jotka tietävät minun joutuneen itse lapsesta asti huolehtimaan aikuisten asioista, kun vanhemmilla ei omien ongelmiensa vuoksi ollut siihen kykyä. Sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus vs. minun rikkinäinen nuoruuteni, jossa olen mm. kokenut väkivaltaa ja läheisten päihteiden käyttöä, on lapsen saatuaan yhtäkkiä se, joka tietää ns. oikeasta elämästä jotain. Onneksi näitä debiilejä ei ole kovin montaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Erityisesti tämä huvittaa sellaisilta tuttavilta, jotka tietävät minun joutuneen itse lapsesta asti huolehtimaan aikuisten asioista, kun vanhemmilla ei omien ongelmiensa vuoksi ollut siihen kykyä. Sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus vs. minun rikkinäinen nuoruuteni, jossa olen mm. kokenut väkivaltaa ja läheisten päihteiden käyttöä, on lapsen saatuaan yhtäkkiä se, joka tietää ns. oikeasta elämästä jotain. Onneksi näitä debiilejä ei ole kovin montaa.
No nyt aikuisena voit täysin vapaasti valita olla olematta tekemisissä vanhempiesi ja muiden läheistesi kanssa, vai mitä.
Lapseton voi paskasta parisuhteestakin lähteä saman tien ja vastaa päätöksestä vain itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Erityisesti tämä huvittaa sellaisilta tuttavilta, jotka tietävät minun joutuneen itse lapsesta asti huolehtimaan aikuisten asioista, kun vanhemmilla ei omien ongelmiensa vuoksi ollut siihen kykyä. Sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus vs. minun rikkinäinen nuoruuteni, jossa olen mm. kokenut väkivaltaa ja läheisten päihteiden käyttöä, on lapsen saatuaan yhtäkkiä se, joka tietää ns. oikeasta elämästä jotain. Onneksi näitä debiilejä ei ole kovin montaa.
No nyt aikuisena voit täysin vapaasti valita olla olematta tekemisissä vanhempiesi ja muiden läheistesi kanssa, vai mitä.
Niin teenkin. :) Miten se liittyi tuohon itse asiaan, eli kuvitelmaan, että lapsettomien elämä on yhtä rallattelua, eivätkä he tiedä oikeista huolista mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Erityisesti tämä huvittaa sellaisilta tuttavilta, jotka tietävät minun joutuneen itse lapsesta asti huolehtimaan aikuisten asioista, kun vanhemmilla ei omien ongelmiensa vuoksi ollut siihen kykyä. Sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus vs. minun rikkinäinen nuoruuteni, jossa olen mm. kokenut väkivaltaa ja läheisten päihteiden käyttöä, on lapsen saatuaan yhtäkkiä se, joka tietää ns. oikeasta elämästä jotain. Onneksi näitä debiilejä ei ole kovin montaa.
No nyt aikuisena voit täysin vapaasti valita olla olematta tekemisissä vanhempiesi ja muiden läheistesi kanssa, vai mitä.
Niin teenkin. :) Miten se liittyi tuohon itse asiaan, eli kuvitelmaan, että lapsettomien elämä on yhtä rallattelua, eivätkä he tiedä oikeista huolista mitään?
Se ei ollut ketjun aihe... moni saattaa jättää perheen perustamatta juuri siksi, että tietää mitä helvetin paskaa se on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mutta se selittyykin hyvin väsymykselläni ja masennuksella. Ja kyllä, masennus on oikeasti diagnisoiu ja syön lääkettä jossa on unilääke ja mielialalääke samassa ja käyn parin viikon välein psykiatrilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mutta se selittyykin hyvin väsymykselläni ja masennuksella. Ja kyllä, masennus on oikeasti diagnisoiu ja syön lääkettä jossa on unilääke ja mielialalääke samassa ja käyn parin viikon välein psykiatrilla.
Piristäisikö vapaus ja booty call?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Erityisesti tämä huvittaa sellaisilta tuttavilta, jotka tietävät minun joutuneen itse lapsesta asti huolehtimaan aikuisten asioista, kun vanhemmilla ei omien ongelmiensa vuoksi ollut siihen kykyä. Sellainen ihminen, jolla on ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus vs. minun rikkinäinen nuoruuteni, jossa olen mm. kokenut väkivaltaa ja läheisten päihteiden käyttöä, on lapsen saatuaan yhtäkkiä se, joka tietää ns. oikeasta elämästä jotain. Onneksi näitä debiilejä ei ole kovin montaa.
No nyt aikuisena voit täysin vapaasti valita olla olematta tekemisissä vanhempiesi ja muiden läheistesi kanssa, vai mitä.
Niin teenkin. :) Miten se liittyi tuohon itse asiaan, eli kuvitelmaan, että lapsettomien elämä on yhtä rallattelua, eivätkä he tiedä oikeista huolista mitään?
Se ei ollut ketjun aihe... moni saattaa jättää perheen perustamatta juuri siksi, että tietää mitä helvetin paskaa se on!
Jos olit se, jolta kysyin, niin tämän voin päätellä vastauksestasi: henkilö keskustelee otsikon aiheen ulkopuolelta => huomaa, että oma argumentti oli huono => kuittaa keskustelun huomauttamalla, että tämähän ei ollut keskustelun aihe. Success! :,D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajattelen, joka päivä. Kadun,että hankin lapsia ja otin miehen, josta en oikeastaan ollut edes varma. (Että haluanko hänenlaisena)
Nyt olen loukussa, lapset pieniä ja mies lähinnä ärsyttää luonteellaan.
En kuitenkaan uskalla tehdä mitään vaan odotan, että lapset isompia ja elämä sitten (ehkä) helpompaa.
Kadun kaikkea, mitä olen omilla väärillä valinnoillani menettänyt eli matkustelun, kouluttautumisen haluamaani ammattiin, erilaisten miehien tapailun, itsensä hemmottelun yms. Nyt olen lähinnä uponnut suohon enkä oikein tunnu osaavan tehdä mitään noustakseni.
Kun päivä koostuu muiden ihmisten palvelemisesta aamusta iltaan, ja siltikään kukaan ei ole tyytyväinen, tekisi mieli häipyä ja jättää kaikki. Ketä kiinnostaa ruoanlaitto, siivoaminen ,pyllynpyyhkiminen , jatkuva tappelu ja kitinä 24/7?
Hoidan lapseni hyvin ja kodin, ja esitän onnellista, mutta esim . "pakollisen " seksin jälkeen, jolloin häpeän turvonnutta ja väsynyttä kehoani, (joka ennen lapsia oli hoikka ja kiinteä ) pidättelen itkua/peittelen kyyneleitä mieheltä kun akti loppuu.
Turhauttavaa paskaa, mistä saa syyttää vain itseänsä.
Kuulostaa ihan minun elämältäni sillä poikkeuksella, että pakollisen seksin jälkeen en itke. Enemminkin vaan turhauttaa ja yököttää koko ukko enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, nykyään ihan joka päivä tuon raivoavan teinin kanssa mietin, että jos ottaisin ja lähtisin. Lintsaa, haistattelee, pitää mykkäkoulua, paiskoo ovia ja tavaroita, on joutunut huonoon seuraan. "Apua" on saatu nuorisopsykiatriasta ja lastensuojelusta, mutta ei tuolle raivopäälle kukaan mitään voi. Ja kyllä kadun miksi tuon miehen kanssa menin lapsia tekemään.
Mä kattelin jo ennen omia lapsia lapsellisten kavereiden touhua, että ahistavaa on.
Ja just sellasta se onkin, mutta kun tein tietoisen valinnan, ni mikäpäs tässä.
Tosin me miehen kanssa saatamme viettää välillä "sinkkuelämää" omissa menoissamme, mikä kyllä auttaa, parisuhteessa ei kyllä tavallaan olla koskaan oltukaan, asutaan yhdessä.
Ja lapset, nyt jo teinit, ovat parhaimmasta päästä.
En ajattele. Meillä on yksi 2-vuotias lapsi, jonka kanssa saan olla kotona ensi vuoden syksyyn ja koen eläväni ihan parasta aikaa elämässä. Jos olisi enemmän lapsia niin voisi olla välillä tuollaisia ajatuksia, mutta olen alusta saakka tiedostanut omat jaksamisen (ja taloudellisetkin) rajat. Miehenkin kanssa on ihan kiva asua ja olla. Oon kyllä aina ottanu iha rennosti, enkä stressaa turhista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia jos esim viikonloppuna työnnän hiessä rattaita ja kauppakassit roikkuu siinä mukana, että mitä jos ei olisikaan tätä lasta. Olisin jossai illanistujaisissa jne. ei huolta mistään tai kenestäkään. Sais nukkua vaikka koko päivän. Kukaan ei tarvitsisi mua.
Joo, meillä lapsettomilla ei ole sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta ikääntyvien vanhempien hoitamisesta tms. Vain lapsiperheellisillä on OIKEITA huolia, lapsettomat vain makoilevat buduaareissaan soittelemassa booty call-miehilleen. Lapseton ei voi olla sellainen, joka haluaisi ennen kaikkea parisuhteen ja/tai on kykenemätön kylmään panemiseen. Koska lapsettomana elellään ikuista nuoruutta!
T. näihin yksinkertaistuksiin väsynyt 40-vuotias vela
No mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole suojassa, vaikka olisi lapsia.
Niin, missä sanottiin, että niiltä OLISI suojassa, jos on lapsia? Kritisoin vain sitä, että liian usein nähdään, että lapset = vastuu ja huoli ja lapsettomuus = ei vastuuta ja huolia.
Kyllä lapseton elämä vain on aina paljon huolettomampaa kuin vastaava elämä, johon kuuluu myös vastuu omista lapsista ja perheen hyvinvoinnista. Tuo on suurimpia vastuita, joita ihminen voi ottaa kantaakseen, ja sen puuttuminen keventää kyllä elämää aivan tolkuttomasti. Tuskin kukaan väittää,etteikö lapsettomilla olisi huolia, mutta aivan selvästi minun ikäisistäni miehistä eniten huolia on isillä ja vähiten lapsettomilla. Lapsettomana elämänsä voi usein vielä järjestääkin niin, etteivät sitä turhat vastuut rasita.
Välillä tulee päiviä jolloin ei jaksaisi kumpaakaan, haluaisi vaan olla yksin ja tehdä jotain kivaa. Kyllä sitä sitten miettii niitä hyviä hetkiä niin äkkiä unohtuu murheet, itse kun olen tätä halunnut, mies ja lapsi.