En kestä 6-vuotiasta poikaani
En vaan kestä. Jatkuvasti pitää meteliä, toistelee älyttömiä juttuja, on levoton ja hyppii paikasta toiseen.
Itse rakastan rauhaa ja hiljaisuutta ja menetän nykyään todella usein malttini, kun en vaan kestä tuota pojan mesoamista. Välillä valittaa, ettei pysty istumaan ruokapöydässä aloillaan vaan on koko ajan liikkeessä.
Mitä pitäisi tehdä? Ruokavalio on kunnossa: poika syö terveellisesti. Hän myös ulkoilee säännöllisesti.
Kommentit (11)
ADHD? Tms. Mietin siis tuota kun sanoo ettei pysy ruokapöydässä paikallaan.
ihan normaali poika. Anna purkaa välillä energiaa, vie ulos, uimaan, pyöräilemään tms. Sitten jaksaa kotonakin rauhoittua, luet vaikka kirjaa tms. Osa tuon ikäisistä nyt vaan on vilkkaita, ilman että mikään olisi ns pielessä. Voi olla, että teillä on vaan tosi erilaiset persoonallisuustyypit. Mutta ei siitä saa lapselle suuttua, ei se ole hänen vikansa että olette erilaisia ja tykkäätte eri jutuista.
Mitä kommentteja...Suomen mielenterveystyö on lapsen kengissä kun tuollaiset juoksee vapaana ja kirjoittelee av-palstalle. Tarkoitan kommenttia 5
Rankkaa on jos temperamentit eivät kohtaa lainkaan. Ei sinun auta kuin järkätä mielekästä puuhaa pojalle ja kasvattaa itsellesi hermoja. Ilmoita uimakouluun.
Lyö älypuhelin tai tabletti kouraan. Hiljenee kummasti ainakin meillä.
Ymmärrän tyystin. Rakastan myös rauhaa, levollisuutta ja hiljaisuutta, mutta tyttärellä on todella voimakastahtoinen persoona ja eikä pysy sekuntiakaan aloillaan. Jos joskus harvoin kun suostuu sen 10sek pysymään esim kainalossa niin silloinkin jokin raaja vispaa. Tällähetkellä juoksee edestakaisin olohuonetta.. jotenkin omat aistit ylikuormittuu tommosesta :/ rakastan häntä silti ja hän saa olla juuri sellainen kun on!
Lisää ulkoilua, pelejä, leikkejä ulkona kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tyystin. Rakastan myös rauhaa, levollisuutta ja hiljaisuutta, mutta tyttärellä on todella voimakastahtoinen persoona ja eikä pysy sekuntiakaan aloillaan. Jos joskus harvoin kun suostuu sen 10sek pysymään esim kainalossa niin silloinkin jokin raaja vispaa. Tällähetkellä juoksee edestakaisin olohuonetta.. jotenkin omat aistit ylikuormittuu tommosesta :/ rakastan häntä silti ja hän saa olla juuri sellainen kun on!
ihana tuo viimeinen lauseesi :)
sinä pinoiskoossa, koita kestää.