2-vuotiaalle ei annettu kuukausiin ruokaa päiväkodissa, kaupunki: Syöttäkää lapsenne kotona

Miten te ratkaisette sen, että ruokailu alkaa esim. 17.15, vanhempi tulee 17.20 ja odottaa puolituntia että se lapsi syö?

Eikö olis sama järjestää joukkohakuaikoja ruokailujen mukaan: Hae lapsesi klo 11.30, 14.30, 17.45 tai 20.15, jotta hän  ehtii syödä. Ja veronmaksajat maksaa, että kaikki halukkaat saa ateriansa vaikka vanhempi pääsisi töistä jo klo 11, 14, 17.15 tai 19.45.

Ja ei aikaakaan kun homma lipsuisi niin, että myös vanhemmat jotka pääsee töistä klo 10.30, 13.30, 16.45 ja 19.15 vaatisi lapsilleen kyseisiä aterioita, koska toiset aloittelee syömistä kun hän hakee lapsensa. Tämä johtaisi siihen, että lapsimäärä olisi aika kovat ja kun iltahoidon järjestäminen ei ihan ilmaista ole, niin sillä on merkitystä, että onko iltapalalla 10 lasta vai 30 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas pääsen mainostamaan sitä kotivaraa. Meillä laps haettiin aina hoidosta klo 17.15 ja muut olivat syömässä päivällistä lapsemme leikkiessä yksin leikkihuoneessa.

Kotona oli AINA jotain suuhunpantavaa eli nopeasti valmistuvaa. Sillä aikaa kun lapsi kuoriutui vaatteistaan, minä lämmitin äkkiä mikrossa edellisen päivän ruokaa, pikapaistoin munakkaan tai otin crockpotissa päivän muhineen ruoan jäähtymään.

Koskaan ei ollut sitä tilannetta, että olis pitänyt päikystä rientää kaupan kautta kotiin, sillä sitä kotivaraa oli ja on edelleenkin aina. Mikään flunssaputki tai työmatkat ei tähän vaikuttanu, se on se ennakointi mikä tässä toimii. Eikö muka flunssaisena kotona lojuessa voi laittaa ruokia valmiiksi pakkaseen? Ehkä influenssassa tai mahataudissa ei, mutta normaalissa flunssassa voi kyllä tehdä. Ja jos on influenssa tai mahatauti niin eihän silloin ruoka muutenkaan maistu, joten se kotivara säilyy tallessa, ehkä jotain juomista ja pikkusuolaista kuluu silloin enemmän ja nämähän täydennetään heti kun kunto sen sallii.

Niin sitä kun on niin erinomainen ja itseensä täynnä ettei tajua, että perheitä on erilaisia. Meillä toisella lapsella on perussairautena astma ja itselläni autoimmuunitauti. Kun me vedetään läpi flunssakierre, sen jälkeen on takki tyhjänä viikkotolkulla. Flunssaisena yrittäjänä joudun pakosta huolejtimaan töistäni ja tietenkin lapsistani ja myös koulualaisesta, jonka kuskaam kouluun (lähikoulu homeessa, siks painotuksessa)

Meillä ei todellakaan siinä enää kokata mitään kotivaroja vaan yritetään selvitä hengissä.

Eli te olette IHAN AINA niin kipeitä, että ette ikinä koskaan milloinkaan voi tehdä mitään valmiiksi tai varautua koskaan mitenkään mihinkään?? Että ihan joka päivä pitää tehdä uusi ruoka ja ihan joka päivä pitää käydä kaupassa hakemassa vain ne ihan sillä hetkellä tarvittavat elintarvikkeet?  Jos mulla olis tuo tilanne, sitä suuremmalla syyllä katsoisin, että aina on kotona kotivaraa sillä sitähän varten se on. Siis aina silloin kun henki pihisee sen verran, että kykenee jotain tekemään.

Tiedätkö että mun astmalapseni oikeasti sairasti noin 28 päivää 30:stä kun hän aloitti hoitotaivaltaan. Tajuatko ollenkaan, siis onko sulla mitään tajua siitä, miten raskaata se on?

Ja sitten kun me selvitään siitä kuulauden flunssakierteestä, meillä on aika paljonmuutakin rästiä kuin ne pakasteateriat.

Kotivara ei ole pelkkää pakasteaterioiden vääntämistä. Se on sitä, että kaapeissa on jotain mistä loihtia ruokaa, esim vartissa munakasta. Tuorepastasta ja pirkkakastikkeesta pasta-ateria. Tölkkilihapullia ja pakettimuusia. Esimerkiksi. Mutta jos haluat olla uusavuton kärsivä marttyyri niin ole sitten.

Mistäs sinä muuten minun kärsimykseni tiedät? Tässä on ihan lähiaikoina ollut epilepsiakohtauksia, yksi umpilisäkkeen kanssa kaksi viikkoa non stop sairaalassa vietettyä aikaa ja kaikkea muuta paskaa, mutta sen kuuluisan kotivaran turvin on pärjätty! Niin ja meiltä on sairaalaan 160km matkaa, jos se nyt mitään sinulle merkitsee tai jos sillä nyt on mitään vaikutusta tähän väittelyyn.

Niin, sinulla on muutaman viikon kokemus asiasta, minulla 12 vuoden.

Ja tässä nimenomaan oli kyse pakasteaterioista, siitä että pitää olla varastoituna ruoka pakkaseen. Lue ja kommentoi vasta sitten, ääliö.

Huom, lähiaikoina.

Minulla sattuu myös olemaan kokemusta erityislapsesta viimeisen 16 vuoden ajalta, sitä kun rampataan siellä sairaalassa, jonne on matkaa edelleen se 160km. On viikon tutkimusjaksoja useitakin, on terapioita siellä täällä tuolla jne.

Kotivara jota minä tässä olen mainostanut, ei ole edelleenkään koskaan koskenut pelkästään pakasteaterioita, vaan kokonaisuutta. Kotivara on sitä, että on ruokaa pakkasessa ja muissakin säilytysratkaisuissa sen mukaan mitä säilytyslämpötilaa mikäkin ruoka tarvitsee.

Minulla on myös taustalla kuukausia kestänyt täysin rahaton jakso elämässäni, kun mistään ei saa ruokaa eikä rahaa ja lapsia on ruokittava sillä mitä kaapeissa on, olis se sitten vaikka lihaliemikuutioita ja muutama sipuli, täydennettynä pihan omenoilla ja naapurin puskasta varastetuilla herukoilla. Ennen kuin kysyt miksi näin, niin laitan tähän vaan että narsistisen persoonallisuushäiriön omaava exmies.

Kaikesta tästä kokemuksesta karttuneella tiedolla ja taidolla olen päätynyt siihen, että kotoa EI koskaan enää lopu ruoka.

Kommenttisi ääliömäisyydestäni jätän tällä erää huomioitta, toivottavasti sinulle tuli ääliöksi haukkumisesta hyvä mieli.

Kyllä on vaikeeta, voi herranjumala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas pääsen mainostamaan sitä kotivaraa. Meillä laps haettiin aina hoidosta klo 17.15 ja muut olivat syömässä päivällistä lapsemme leikkiessä yksin leikkihuoneessa.

Kotona oli AINA jotain suuhunpantavaa eli nopeasti valmistuvaa. Sillä aikaa kun lapsi kuoriutui vaatteistaan, minä lämmitin äkkiä mikrossa edellisen päivän ruokaa, pikapaistoin munakkaan tai otin crockpotissa päivän muhineen ruoan jäähtymään.

Koskaan ei ollut sitä tilannetta, että olis pitänyt päikystä rientää kaupan kautta kotiin, sillä sitä kotivaraa oli ja on edelleenkin aina. Mikään flunssaputki tai työmatkat ei tähän vaikuttanu, se on se ennakointi mikä tässä toimii. Eikö muka flunssaisena kotona lojuessa voi laittaa ruokia valmiiksi pakkaseen? Ehkä influenssassa tai mahataudissa ei, mutta normaalissa flunssassa voi kyllä tehdä. Ja jos on influenssa tai mahatauti niin eihän silloin ruoka muutenkaan maistu, joten se kotivara säilyy tallessa, ehkä jotain juomista ja pikkusuolaista kuluu silloin enemmän ja nämähän täydennetään heti kun kunto sen sallii.

Niin sitä kun on niin erinomainen ja itseensä täynnä ettei tajua, että perheitä on erilaisia. Meillä toisella lapsella on perussairautena astma ja itselläni autoimmuunitauti. Kun me vedetään läpi flunssakierre, sen jälkeen on takki tyhjänä viikkotolkulla. Flunssaisena yrittäjänä joudun pakosta huolejtimaan töistäni ja tietenkin lapsistani ja myös koulualaisesta, jonka kuskaam kouluun (lähikoulu homeessa, siks painotuksessa)

Meillä ei todellakaan siinä enää kokata mitään kotivaroja vaan yritetään selvitä hengissä.

Eli te olette IHAN AINA niin kipeitä, että ette ikinä koskaan milloinkaan voi tehdä mitään valmiiksi tai varautua koskaan mitenkään mihinkään?? Että ihan joka päivä pitää tehdä uusi ruoka ja ihan joka päivä pitää käydä kaupassa hakemassa vain ne ihan sillä hetkellä tarvittavat elintarvikkeet?  Jos mulla olis tuo tilanne, sitä suuremmalla syyllä katsoisin, että aina on kotona kotivaraa sillä sitähän varten se on. Siis aina silloin kun henki pihisee sen verran, että kykenee jotain tekemään.

Kas kun sattui, että noin 12 vuoden kokemus on mullakin lasten ruokkimisesta. Sitten ruokkivat jo itse itseään, ja siinä samalla sisaruksia ja isäänsä, kun olin muualla töissä.

Kotivara ei todellakaan tarkoita pakasteita vaan sitä, että kaupassa ei tarvitse käydä JOKA PÄIVÄ.

Voisin tehdä ainakin 50 ruokalajin keittokirjan sellaisista ruuista, jotka ehtii valmistaa alle puolessa tunnissa. Ituhipit voivat tehdä sitten oman versioinsa, sillä minun menu on enemmän Perinteistä kotiruokaa pikaisesti-otsikon alle sopivaa.

Tiedätkö että mun astmalapseni oikeasti sairasti noin 28 päivää 30:stä kun hän aloitti hoitotaivaltaan. Tajuatko ollenkaan, siis onko sulla mitään tajua siitä, miten raskaata se on?

Ja sitten kun me selvitään siitä kuulauden flunssakierteestä, meillä on aika paljonmuutakin rästiä kuin ne pakasteateriat.

Kotivara ei ole pelkkää pakasteaterioiden vääntämistä. Se on sitä, että kaapeissa on jotain mistä loihtia ruokaa, esim vartissa munakasta. Tuorepastasta ja pirkkakastikkeesta pasta-ateria. Tölkkilihapullia ja pakettimuusia. Esimerkiksi. Mutta jos haluat olla uusavuton kärsivä marttyyri niin ole sitten.

Mistäs sinä muuten minun kärsimykseni tiedät? Tässä on ihan lähiaikoina ollut epilepsiakohtauksia, yksi umpilisäkkeen kanssa kaksi viikkoa non stop sairaalassa vietettyä aikaa ja kaikkea muuta paskaa, mutta sen kuuluisan kotivaran turvin on pärjätty! Niin ja meiltä on sairaalaan 160km matkaa, jos se nyt mitään sinulle merkitsee tai jos sillä nyt on mitään vaikutusta tähän väittelyyn.

Niin, sinulla on muutaman viikon kokemus asiasta, minulla 12 vuoden.

Ja tässä nimenomaan oli kyse pakasteaterioista, siitä että pitää olla varastoituna ruoka pakkaseen. Lue ja kommentoi vasta sitten, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas pääsen mainostamaan sitä kotivaraa. Meillä laps haettiin aina hoidosta klo 17.15 ja muut olivat syömässä päivällistä lapsemme leikkiessä yksin leikkihuoneessa.

Kotona oli AINA jotain suuhunpantavaa eli nopeasti valmistuvaa. Sillä aikaa kun lapsi kuoriutui vaatteistaan, minä lämmitin äkkiä mikrossa edellisen päivän ruokaa, pikapaistoin munakkaan tai otin crockpotissa päivän muhineen ruoan jäähtymään.

Koskaan ei ollut sitä tilannetta, että olis pitänyt päikystä rientää kaupan kautta kotiin, sillä sitä kotivaraa oli ja on edelleenkin aina. Mikään flunssaputki tai työmatkat ei tähän vaikuttanu, se on se ennakointi mikä tässä toimii. Eikö muka flunssaisena kotona lojuessa voi laittaa ruokia valmiiksi pakkaseen? Ehkä influenssassa tai mahataudissa ei, mutta normaalissa flunssassa voi kyllä tehdä. Ja jos on influenssa tai mahatauti niin eihän silloin ruoka muutenkaan maistu, joten se kotivara säilyy tallessa, ehkä jotain juomista ja pikkusuolaista kuluu silloin enemmän ja nämähän täydennetään heti kun kunto sen sallii.

Niin sitä kun on niin erinomainen ja itseensä täynnä ettei tajua, että perheitä on erilaisia. Meillä toisella lapsella on perussairautena astma ja itselläni autoimmuunitauti. Kun me vedetään läpi flunssakierre, sen jälkeen on takki tyhjänä viikkotolkulla. Flunssaisena yrittäjänä joudun pakosta huolejtimaan töistäni ja tietenkin lapsistani ja myös koulualaisesta, jonka kuskaam kouluun (lähikoulu homeessa, siks painotuksessa)

Meillä ei todellakaan siinä enää kokata mitään kotivaroja vaan yritetään selvitä hengissä.

Eli te olette IHAN AINA niin kipeitä, että ette ikinä koskaan milloinkaan voi tehdä mitään valmiiksi tai varautua koskaan mitenkään mihinkään?? Että ihan joka päivä pitää tehdä uusi ruoka ja ihan joka päivä pitää käydä kaupassa hakemassa vain ne ihan sillä hetkellä tarvittavat elintarvikkeet?  Jos mulla olis tuo tilanne, sitä suuremmalla syyllä katsoisin, että aina on kotona kotivaraa sillä sitähän varten se on. Siis aina silloin kun henki pihisee sen verran, että kykenee jotain tekemään.

Tiedätkö että mun astmalapseni oikeasti sairasti noin 28 päivää 30:stä kun hän aloitti hoitotaivaltaan. Tajuatko ollenkaan, siis onko sulla mitään tajua siitä, miten raskaata se on?

Ja sitten kun me selvitään siitä kuulauden flunssakierteestä, meillä on aika paljonmuutakin rästiä kuin ne pakasteateriat.

Kotivara ei ole pelkkää pakasteaterioiden vääntämistä. Se on sitä, että kaapeissa on jotain mistä loihtia ruokaa, esim vartissa munakasta. Tuorepastasta ja pirkkakastikkeesta pasta-ateria. Tölkkilihapullia ja pakettimuusia. Esimerkiksi. Mutta jos haluat olla uusavuton kärsivä marttyyri niin ole sitten.

Mistäs sinä muuten minun kärsimykseni tiedät? Tässä on ihan lähiaikoina ollut epilepsiakohtauksia, yksi umpilisäkkeen kanssa kaksi viikkoa non stop sairaalassa vietettyä aikaa ja kaikkea muuta paskaa, mutta sen kuuluisan kotivaran turvin on pärjätty! Niin ja meiltä on sairaalaan 160km matkaa, jos se nyt mitään sinulle merkitsee tai jos sillä nyt on mitään vaikutusta tähän väittelyyn.

Niin, sinulla on muutaman viikon kokemus asiasta, minulla 12 vuoden.

Ja tässä nimenomaan oli kyse pakasteaterioista, siitä että pitää olla varastoituna ruoka pakkaseen. Lue ja kommentoi vasta sitten, ääliö.

Kas kun sattui, että noin 12 vuoden kokemus on mullakin lasten ruokkimisesta. Sitten ruokkivat jo itse itseään, ja siinä samalla sisaruksia ja isäänsä, kun olin muualla töissä.

Kotivara ei todellakaan tarkoita pakasteita vaan sitä, että kaupassa ei tarvitse käydä JOKA PÄIVÄ.

Voisin tehdä ainakin 50 ruokalajin keittokirjan sellaisista ruuista, jotka ehtii valmistaa alle puolessa tunnissa. Ituhipit voivat tehdä sitten oman versioinsa, sillä minun menu on enemmän Perinteistä kotiruokaa pikaisesti-otsikon alle sopivaa.

PS. tämä uudestaan kun edellisessä oma viestini katosi johonkin lainausten väliin.

Siis oikeasti miten olette noin hölmöjä. Joo olen erityislapsen äiti ja muutaman muunkin muksun äiti ja ihmettelen tätä keskustelua kovasti. Siis lapsella on nälkä, sille annetaan ruokaa. Jos et kykene yhtään ennakoimaan perheesi ruokailua ja lasten nälkää niin et ole kykenevä pitämään perheestä huolta. Jos lapsi ei jaksa pelkän omenan voimin, niin anna sitten enemmän välipalaa, helppoa. Ja mulla on 16v kokemusta haastavasta vanhemmuudesta ja vaikka minkälaisista tilanteista, en ala tässä vääntää koko perheen tautihistoriaa, koska siinä ei ole mitään järkeä. Kuinka siis avuttomia uhriutujia voi aikuiset olla, ei taida kaikki muumit olla laaksossa.

Onko päiväkodissa vain kaksi ateriaa päivän aikana? Jos niitä on enemmän niin luulisi että osapäivähoidossa oleva lapsi ei voi olla päiväkodissa kaikkien aterioiden aikaan. Siis jos tulee niin aikaisin että ehtii aamiaiselle, niin luulisi että loppupäästä jää jokin ateria pois. Jos siis ongelma todella on siinä että jotkut syö ilmaiseksi. Oikeastihan se ruuan hinta on aivan mitätön osa päivähoitoa ja kukaan ei maksa päivähoidosta niin paljoa kuin mitä se ihan oikeasti kustantaa.

Voi luoja taas uusavuttomuuden määrää...

Ei pärjää lapsi pelkällä omenalla, vaan lämmin ruoka on saatava 5 minuuttia ennen kotiinlähtöä.

MIten ihan tavallisessa päivähoidossa olevat lapset, jotka haetaan esim. klo 17.15 pärjäävät hengissä kotiin ja ruokailuun saakka? Kun ei ruokaa ole tarjolla edes muille, kaikki ovat syöneet sen välipalan klo 14 siellä päiväkodissa.

Ei mulle kyllä tullut mieleenkään lasten päiväkotivuosina ensin hakea heidät päiväkodista, raahautua JOKA PÄIVÄ kauppaan ja valmistaa juurta jaksain tunnin verran ruokaa. Täällä oli kommentti ettei pärjää  omenalla jos on syönyt välipalan klo 14 ja ruoka on vasta klo 19. Miksi se ruoka on vasta klo 19 tuossa tilanteessa?  Joko tosiaankin autoon oli varattu pientä välipalaa - banaani, karjalanpiirakka, paprikaa, omenaa tms. auttamaan nälkään siksi aikaa, että ehti valmistaa jotain nopeaa tai sitten ruoka oli lämmitystä vaille valmiina jääkaapissa odottamassa. Oikeasti kymmeniä ruokia valmistaa alle puolessa tunnissa, pastaa jopa kymmenessä minuutissa.

Sen ymmärrän, että jos yksi pakotetaan istumaan pöydässä nälkäisenä katsomassa muiden syömistä, ottaa päähän ja se on todella tyhmää. Rahalla pitäisi voida ostaa se ateria siinä tilanteessa lapselle jos vanhempi todella haluaa että lapsi syö iltapalaa lukuunottamatta kaikki ateriat päiväkodissa. Tai järjestää kotiinlähtijöille muuta puuhaa.

Omat lapsemme olivat alussa vuoropäiväkodissa vaikkei meillä ollut vuorohoidolle tarvetta (lähipäiväkoti) ja siellä oli jo vuonna 2005 ihan selkeä systeemi. Illaksi hoitoon jäävät söivät päivällistä klo 17 alkaen ja kotiin haettavat oli erotettu eri paikkaan leikkimään ja odottamaan hakua. Normihoidossa olevien hoitoaika oli klo 17.30 saakka. En koskaan tajunnut pahastua tästä käytännöstä, vaikka joskus sai kieli vyön alla laukata hakemaan lapsia hoitoajan puitteissa.

Kyllä perusterve lapsi jaksaa pienen välipalan voimalla siihen päivälliseen odottaa. Ja hänellehän olisi saanut laittaa eväät mukaan, mutta sehän ei mammalle kelvannut.