Lue keskustelun säännöt.
Sen verran vmäinen päivä opena että lottovoiton tullessa ottaisin loparit heti
24.11.2016 |
Tänään oli taas niin rasittava päivä yläkoulun opena. Oppilaat tappelivat, käyttivät kännykkään, eivät pystyneet vittu edes tuolilla istumaan tai ottamaan kynää esiin. Mietin siinä, etten epäröisi hetkeäkään irtisanoutumisessa, jos voittaisin tarpeeksi rahaa.
Nyt alkaa lisäksi olla todella monia ties millä erityiskohtelustatuksella varustettua hiihtäjää luokassa, että moneksi pitäisi venyä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Minun ryhmässä on puolet Hojksattuja, joten haasteita riittää.
Osa heistä on oikeasti tyhmiä ja tässä sen voi sanoa, muttei tietenkään työyhteistössä tai vanhemmille.
Kyllä meillä koulussa sanotaan, että joku on todella yksinkertainen. Ei tällaisille ole enää mitään suojatyöpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi mun lapsista haaveilee opettajan ammatista. Toinen on lukiossa ja toinen yläkoulussa. Tekis mieli sanoa että älkää helvetissä, mutta kun molemmilla on palo sydämessä, en henno masentaa. Jospa maailma muuttuis (mitä en usko) ja he saisivat aikaan jotain suurta muutosta. Itse en suurin surminkaan lähtisi tuolle tielle. Nykyisin opettajilta on viety kaikki valta. Joutuvat raukat vain kädet sidottuina ottamaan paskaa niskaan.
Vaikka tässä työssä tulee vastaan näitä hetkiä, jolloin oppilaat huutavat ja tuntuu, ettei sitä vaan jaksaisi enää, tässä työssä kokee myös niin paljon ihania asioita. Ne on niitä asioita, joista muistuu mieleen, miksi tälle alalle tulin.
Minua on tällä viikolla ilostuttanut muun muassa:
- seiskan pojat jäivät tunnin jälkeen juttelemaan Doctor Strange -leffasta kanssani
- ryhmä 8.-luokkalaisia kutsuivat minua välitunnilla luokseen ja näyttivät ylpeinä, miten he saivat vedettyä leukoja koulun seinällä olevassa leuanvetotangossa. Muutamia viikkoja sitten kaikki eivät vielä jaksaneet vetää yhtäkään.
- seiskaluokkalaiset kirjoittivat oppitunnilla ahkerasti omia pikkututkielmiaan ja tekivät niistä Kahoot-tietovisoja muulle luokalle
- yksi ysiluokkani onnistui kokeessa mainiosti. Oltiin vähän kipuiltu oppitunneilla vaikeiden asioiden kanssa, mutta se työ palkittiin hyvillä koenumeroilla
Pitäisi olla tarkkiskuokat ja tasoryhmät,
Omalla kohdalla ennätys on ollut 11 erityisoppilasta 18 oppilaan luokalla. Muutamalla ei ollut diagnoosia (vanhemmat eivät halunneet), joten he eivät olleet saaneet toimintaterapiaa tai tarvitsemaansa lääkitystä lainkaan. Luokassa oli pelkästään adhd nuoria viisi! Ja vain yhdellä opiskelun mahdollistava lääkitys.
Juuri tästä syystä olen itse nykyään erityisopettaja. Toki minulle tulee se "pahin karsta", mutta samalla pienissä erissä ja ehdin oikeasti keskittyä auttamaan juuri niitä lapsia. Tässä työssä on kehittynyt sellainen inhimillinen näkökulma elämään ja ihmisiin. Ne pahimmat häiriköt, minänarsistit, tontut jne. Nekin oikeasti yrittää sopivissa olosuhteissa ja ovat jonkun lapsia. Kun on mahdollisuus istua alas ja toteuttaa opetusta sopivalla tasolla, niin sitä näkee oppilaasta ihan uuden puolen. Isossa luokassa kuuppa meinaa hajota monien niiden kanssa, jotka erityisopetuksessa näen mukavina yksilöinä ja saan aidon kontaktin.
Eikä tämä tosiaan ole omakehua. Olen ollut vuosia opettajana isossa luokassa ja tiedän, mitä se on. Se erityisopetuksen pallero kaikkine omituisuuksineen ja suloisine persoonineen on usein siellä isossa luokassa opettajalle hirveä rasite kaiken keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi mun lapsista haaveilee opettajan ammatista. Toinen on lukiossa ja toinen yläkoulussa. Tekis mieli sanoa että älkää helvetissä, mutta kun molemmilla on palo sydämessä, en henno masentaa. Jospa maailma muuttuis (mitä en usko) ja he saisivat aikaan jotain suurta muutosta. Itse en suurin surminkaan lähtisi tuolle tielle. Nykyisin opettajilta on viety kaikki valta. Joutuvat raukat vain kädet sidottuina ottamaan paskaa niskaan.
Vaikka tässä työssä tulee vastaan näitä hetkiä, jolloin oppilaat huutavat ja tuntuu, ettei sitä vaan jaksaisi enää, tässä työssä kokee myös niin paljon ihania asioita. Ne on niitä asioita, joista muistuu mieleen, miksi tälle alalle tulin.
Minua on tällä viikolla ilostuttanut muun muassa:
- seiskan pojat jäivät tunnin jälkeen juttelemaan Doctor Strange -leffasta kanssani
- ryhmä 8.-luokkalaisia kutsuivat minua välitunnilla luokseen ja näyttivät ylpeinä, miten he saivat vedettyä leukoja koulun seinällä olevassa leuanvetotangossa. Muutamia viikkoja sitten kaikki eivät vielä jaksaneet vetää yhtäkään.- seiskaluokkalaiset kirjoittivat oppitunnilla ahkerasti omia pikkututkielmiaan ja tekivät niistä Kahoot-tietovisoja muulle luokalle
- yksi ysiluokkani onnistui kokeessa mainiosti. Oltiin vähän kipuiltu oppitunneilla vaikeiden asioiden kanssa, mutta se työ palkittiin hyvillä koenumeroilla
Kuulostaapa kivalta, ja että teillä on hyvä henki koulussa :)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kertoi tällä viikolla, että hänen luokalla oppilaat oikeen tahallaan ärsyttävät opettajaa jotta voisivat kuvata! Ihan järkyttävää! Eikö nyt jumalauta voisi tehdä sellaista sääntöä, että kännykät on jätettävä johonkin lokeroon tuntien ajaksi. Naurettavaksi mennyt tämä touhu! Voitaisiinko saada aikaan jollakin nimien keräyksellä tai vastaavalla tempauksella se, että kouluihin tulisi kännykkäkielto tunneille? Allekirjoittaisin sen heti! KANSALAISALOITE KEHIIN HYVÄN ASIAN PUOLESTA!!!!
Äläs nyt, tämä on sitä digiloikkaa ja pitää pysyä ajassa mukana :( No, meillä kävi niin, että hankimme älypuhelimen pojalle vasta nyt seiskaluokan syksyllä. Alkusyksystä oli sellaisia tilanteita, että puhelinta tarvittiin tunnilla ja poikaa jopa syytettiin valehtelusta, kun hän sanoi, ettei hänellä edes ole puhelinta... Tässä ilmapiirissä kännyköiden jättäminen lokeroon tuntuu utopistiselta... Oikeasti olen tismalleen samaa mieltä kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa lisäksi olla todella monia ties millä erityiskohtelustatuksella varustettua hiihtäjää luokassa, että moneksi pitäisi venyä.
Mitä erityiskohtelua vaativia oppilaita nykyään on? Jotenkin kuin lukee näistä hellanlettas-meidän-kultapieni-erityishenkilölapsi -tapauksista ja kaikensorttisista diagnooseista jatkuvasti...
Siis onhan varmaan jokaisen luokassa ollut pari vähän älämölöä ja vilkkaampaa ennenvanhaankin, mutta nykyään kuulostaa aika mahdottomalta koulumaailma.
Nostan hattua jokaiselle yläkoulun opelle, joka jaksaa työssään yrittää. Silti joskus vähän ihmetyttää tämä välillä näkyvä asenne, että kun on näitä erityislapsia (ja joskus kuultavissa asenne, että eivät todella ole muuta kuin huonosti kasvatettuja) ja heidän takiaan pitää tehdä sitä ja tätä. Omalla yläkoululaisellani on Aspergerin syndrooma ja kyllä ne ohjeet opettajille on jaettu ihan vain siksi, että ne tunnit sujuisivat paremmin jokaisen mielestä. Eivät ne mitään kiusantekoa ole. Tyypillisesti varmaan ohjeistetaan antamaan selviä ohjeita koululaiselle, pilkkomaan isoja kokonaisuuksia pienemmiksi, kertomaan tulevista muutoksista etukäteen jne. jne. ja niiden noudattamisesta voi olla silkkaa hyötyä! Eivät kaikki erityislapset ole siellä todellakaan ilkeilemässä ja haistattelemassa, osalla voi olla ihan haluakin olla kunnolla ja pärjätä ja olisi ihan reilua ja asiallista auttaa siinä. (Tämä ei tietysti poista sitä, että kaikilla ei ole motivaatiota, mutta jos nyt ei yleistettäisi.)
Kyllä se on opettajassa vika, jos homma ei toimi. Ettei vain olisi joku diagnoosi jäänyt huomaamatta itselläsikin. Naisopettajat ovat varsinaisia kermaperseitä. Hermoromahduskin tulossa jo muutaman työviikon jälkeen.
Ohhoh, kiitos tarkennuksesta!
Ja ennen vain käskettiin istua pers penkkiin ja keskittyä tehtävään. Ei ollut suojaksi mitään diagnooseja, jos oli jokin em. ongelmista, piti ne itse ratkaista, kärsiä hiljaa ja opetella maailman tavoille pärjätäkseen. Ja ei ollut tosin älykännyköitäkään.