Mikä olisi mielestäsi ratkaisu vanhusten yksinäisyyteen?

Oman ikäinen seura olisi todella tärkeää, mun mielestä olisi tärkeää järjestää enemmän harrastustoimintaa ikä-ihmisille. Yksikin hyvä ystävä on enemmän kuin 50 sukulaista, jos tuntee olevansa aivan eri aaltopituudella eikä kykene samaistumaan näihin ihmisiin.

Vanhukset voisivat tavata toisiaan päivällä. Naapureilla voisi olla kerhoja tai korttelin vanhuksilla jokin tapaamispaikka. 

Osa mummoista auttaa päiväkodeissa ja pidän tilannetta fiksuna. 

40-luvulla saksalaiset keksivät kerätä kaikki yksinäiset keskitysleireille ja siellä oli kaikilla mukavaa.Vastaan keskitysleiri.

Minä olen joskus miettinyt tuota. Minulla on ollut työntekijöitä, joiden kaikki ihmissuhteet ovat työpaikalla. Ei ole vaimoa, lapsia eikä kavereita. Niinpä ne lomalla ja lopulta eläkkeelläkin viettävät aikaansa työpaikan kahvihuoneessa.

Puoliso ja työkaverit eivät vain riitä. Puoliso kun saattaa erota tai kuolla ja työpakka mennä alta. Pitäisi yrittää koko elämän ajan hankkia ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Mielellään vielä sellaisia, jotka eivät vain pyöri yhden asian, kuten baarin tai tietyn harrastuksen ympärillä. 

Mutta jos minulla ei yhtään ystävää olisi vaikkapa paikkakunnan muutoksen takia, niin aloittaisin kiireesti harrastuksia, joissa tapaisi samanhenkisiä ihmisiä.

Ja miksi niin moni vanhus on yksinäinen? Yksinäisiä on läjäpäin. Joku soittorinki/yhdistys vähän kun seuranhakupalvelu jossa kysytään ensin litania kysymyksiä esim. minkälaisessa seurassa viihtyy parhaiten ja etsitään samanhenkisiä/toisiaan täydentäviä kavereita. Toimis ainakin isoilla paikkakunnilla.

Mun 70+ sukulaiset ovat kaikki aikaa sitten riitautuneet toistensa kanssa ja kaikki muutkin tuttavat jääneet. Mihinkään harrastuksiin tai kerhoihin ei noita jääriä saa, vaikka sellaisia ihan oman talohtiön tiloissa järjestetään. Sellaiset jotka on niin hyväkuntoisia ja sosiaalisia, että pystyvät auttamaan päiväkodissa, tuskin yksinäisyydestä muutenkaan kärsivät.

Asumisratkaisut. Ruotsissa on niitä yhteisöjä, joissa samassa talossa asuu vanhuksia. Heillä on yhteisiä tiloja talossa. Olisi aika helppo ratkaisu.

Eutanasia. Tai sitten vanhukset voisivat jutella toisille vanhuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset voisivat tavata toisiaan päivällä. Naapureilla voisi olla kerhoja tai korttelin vanhuksilla jokin tapaamispaikka. 

Osa mummoista auttaa päiväkodeissa ja pidän tilannetta fiksuna. 

Mikään ei estä vanhuksia tapaamasta naapureissa asuvia toisia vanhuksia kahvittelun merkeissä vaan harvapa niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Asumisratkaisut. Ruotsissa on niitä yhteisöjä, joissa samassa talossa asuu vanhuksia. Heillä on yhteisiä tiloja talossa. Olisi aika helppo ratkaisu.

Tuntuu, että kaikki haluaa asua viimeiseen saakka kotona. Pitäisikö yksin asuminen lailla kieltää?

Vanhoja pappoja näkee kerääntyvän torille äijäkööreihin mutta mummot ei vapaaehtoisesti lähde mihinkään, miksiköhän?

Entä mitä niille jotka eivät enää pääse kotoaan mihinkään liikkumaan?

Kotihoidossa on paljon vanhuksia jotka ovat täysin yksin kotonaan koska eivät pääse niihin kerhoihin ja harrastuspiireihin.

Omassa suvussa ongelmana on ollut, että vanhukset haluavat kaveerata omilla ehdoillaan. He eivät ole olleet valmiita kuuntelemaan toisen juttuja, vaan ovat halunneet vain omille asioilleen kuuntelijan.

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa ongelmana on ollut, että vanhukset haluavat kaveerata omilla ehdoillaan. He eivät ole olleet valmiita kuuntelemaan toisen juttuja, vaan ovat halunneet vain omille asioilleen kuuntelijan.

...kuten valtaosa muistakin ihmisistä. :) 

Viis vanhuksista kun on nuoriakin yksinäisiä.nuorissa on tulevaisuus

Vierailija kirjoitti:

Viis vanhuksista kun on nuoriakin yksinäisiä.nuorissa on tulevaisuus

Mutta vanhuksissa on nykyisyys.

Vanhukset voi seurustella toisten vanhusten kanssa-mutta kun eivät halua.

Kun ne toiset on niin vanhoja-on kivampi seurustella nuorten kanssa.

Omalle mummille olisi järjestynyt useita kivoja kerhoja ja jopa asunto vanhusten kerrostalossa keskellä kaupunkia kauniit piha-alueet ja tyytyväiset asukkaat.  Mutku ei.

Lopettakaa se vanhusten hyysääminen.  Eläkää omaa elämää.  Teillä ei ole velvollisuutta.  Vanhukset on pihejä.

Meillä loppui mummin soittelut ja turhat lääkärikäynnit kertaheitolla, kun sanottiin että hoida ite kun ei mikään ratkaisu kelpaa. 

Se voitehista ja ilon luojista vanhin: viina!

Mitä menetettävää enää viittä vaille vainaalla?? Pikku hiprakassa vaan joka päivä ! Hymy huulilla hautaan!

!!

Vierailija kirjoitti:

Entä mitä niille jotka eivät enää pääse kotoaan mihinkään liikkumaan?

Kotihoidossa on paljon vanhuksia jotka ovat täysin yksin kotonaan koska eivät pääse niihin kerhoihin ja harrastuspiireihin.

Ei niille ole mitään jotka ei liikumaan pääse, kerran kuukaudessa kotisairaanhoitaja käy.

Äitini sairastuttua niin ettei itse pääse liikkeelle kaikki entiset ystävät on kadonneet, sukulaiset ei käy enää, hänen lapsistaan yksi käy parin viikon välein, toinen ehkä kuukauden parin välein, eivät edes asu kovin kaukana, lapsenlapsista ei käy kukaan, ennen hekin kävivät usein. Minä sitten hoidan äitiäni että kotona saa olla niin pitkään kuin voi.

Juu ei käy eikä yhteyttä pidä omatkaan entiset ystävät, että yhtä yksinäisiä on vanhusta hoitavat omaisetkin.

Eiköhän vanhuksille ole jo ihan tarpeeksi kaikenlaista ajanviettoa: on ties mitä puuhataloja, keskuksia, kahviloita ja seuroja. Ilmaiset juhlalounaat, jopa joululahjoja kerätään yksinäisille vanhuksille. Minun mielestäni nuoriin pitäisi satsata yhtä vahvasti, samoin myös yksinäisiin aikuisiin. Vanhukset keksivät aina jotain valitettavaa eivätkä tuota yhteiskunnalle enää mitään muutenkaan.