Mikä olisi mielestäsi ratkaisu vanhusten yksinäisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhuksille ole jo ihan tarpeeksi kaikenlaista ajanviettoa: on ties mitä puuhataloja, keskuksia, kahviloita ja seuroja. Ilmaiset juhlalounaat, jopa joululahjoja kerätään yksinäisille vanhuksille. Minun mielestäni nuoriin pitäisi satsata yhtä vahvasti, samoin myös yksinäisiin aikuisiin. Vanhukset keksivät aina jotain valitettavaa eivätkä tuota yhteiskunnalle enää mitään muutenkaan. 

Jos nyt tarkoitat yksinäisiä nuoria, niin kyllä heille riittää aktiviteetteja. Nuorilla on useimmiten vanhemmat ja sisarukset elossa, aikuisilla myös. Kyse on siitä, haluaako nuori osallistua. Sama juttu yksinäisillä aikuisilla, kuten myös vanhuksilla, jotka eivät "keksi" valitettavaa sen enempää kuin muutkaan ikäryhmät. Tiedoksesi, että vanhukset ovat myös ihmisiä, tunteineen kaikkineen. Kirjoituksesi oli tahallisen ilkeä. Missä muuten niitä imaisia juhlaounaita vanhuksile tarjotaan?

Kääkät kärrättäköön isoon yhteiseen kuoppaan

Yksi ehdotus: olen 54 vuotias lähihoitajaksi 3v sitten kouluttautunut nainen.( Tein pitkän uran toisella alalla, yt-neuvotteluiden johdosta sain potkut. Media-ala) Pari sijaisuutta lähihoitajana tehneenä, tällä hetkellä työtön. Kukaan ei palkkaa ikäistäni naista, työkokemus uudelta alalta vähäinen. Miten saan töitä, koska kukaan ei palkkaa minua ikäni tähden , en saa kokemusta, vanhuksia hoitamaan en kelpaa 54vuotiaana.

Itse asiassa, eläkeläisille on aika paljon kaikennäköistä toimintaa, mutta uskallus lähteä puuttuu, tai sitten kunto ei kaikilla riitä. Ihan maalla ei ole mutta jo muutaman tuhannen hengen kotikunnassani on. Tosin aika paljon ne on seurakunnan juttuja, joten jos ei siitä piittaa, sitten jää vähemmäksi. Mutta kaupungeissa on kyllä kaikenlaista, eläkeläisille ja iättömiä. Heitä pitäisi rohkaista mukaan tai jonkun kuskata. 

PS. Kukaan ei ole huolissaan työssäkäyvän keski-ikäisen yksinäisyydestä. Mulla ei ole oikeita työkavereitakaan, kun olen isän ja pojan yrityksessä ainoa palkattu työntekijä. Mutta minulla on mahdollisuus lähteä ja käynkin vaikka missä, vaikka olenkin sitten ryhmässä yksin. Hyvän päivän tuttuja sentään on tullut. 

On se kumma kun on ollut pitkä elämä eikä yhtään kaveria ole. Ei oo tullu yhtään aiemmin mieleen, et niitä taitojakin pitäis harjoitella ja yrittää itsekin tehdä jotain asian eteen. Iso taakka lapsille olla vanhusten ainoita "kavereita". Yhteiskunta ei oikein pyöri silleen et työikäset laittaa kaiken energiansa vanhempiensa hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Se voitehista ja ilon luojista vanhin: viina!

Mitä menetettävää enää viittä vaille vainaalla?? Pikku hiprakassa vaan joka päivä ! Hymy huulilla hautaan!

!!

Hyvät kirjat, leffat ja herkut.Viina ei maistu ja inhoan humalaa, yäk!! Sensijaan on ihan sama kuinka plösö olen kuin potkaisen tyhjää.Sori, kantajat.

Vanhukset ovat kovia valittamaan eivätkä tee mitään itse asioittensa eteen. Heidän luona kyllä pitäisi kyläillä mutta itse eivät käy missään. Mä olen varmaan kylmä ihminen, mutta en jaksa sääliä. Niin makaa kuin petaa. Oma mummoni oli ihana aktiivinen mummo, ja loppuun asti me koko suku yhdessä hänet hoidettiin.

Sellaisia isoja olohuoneita keittiöineen. Tv. Lautapelejä tms. Ihmiset, kaikenikäiset, saavat oleilla. Huumehörhöt, humalaiset, riidanhaastajia varten järjestysmies. Joku henkilökuntalainen, joka hieman ohjaa ihmisiä silleen huomaamatta keskustelemaan toisten kanssa.

Vanhuksilla pitäisi olla mahdollista päästä vanhainkotiin jo hyvissä ajoin, silloin kun siitä muiden ihmisten seurasta vielä nauttii ja pystyy itse vielä toimimaan. Nyt vanhainkodissa asuvilla vanhuksilla suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä edes missä  he ovat. Mutta ehkä palvelukodit ym. ajat sen asian. Ylipäätään erilaisia asumismuotoja ikääntyville pitäisi miettiä jo hyvissä ajoin. Senioriasuntoloita, jossa palvelut ovat lähellä. Niin että pienen eläkkeen omaavatkin pystyisivät hakeutumaan tällaisiin.

Sitten yhteisöllisyys. Esim. taloyhtiöissä voisi olla tapahtumia.

Varmaan väliinputoajina ovat vanhukset, jotka asuvat yksin maalla. Ei tietenkään ketään voi pakottaa muuttamaan kaupunkiin mutta tavallaan ehkä sitten tekee sen valinnan asuessaan maalla, että kaikkia samoja palveluita ei pystytä järjestämään. Mutta esim. omalle mummille ja muille saaristossa asuville oli järjestetty videopuhelut. Jokainen vanhus pystyi helposti soittamaan toiselle. Vaikka se ei tapaamista korvaakaan mutta kuitenkin livekuva tuo vähän jotakin extraa, esim. oman mummini kanssa jutteli myös videon välityksellä. Pointtina että se oli todella helppokäyttöinen, vanhuksen piti painaa vain yhtä nappulaa soittaakseen/vastaanottaakseen puhelun. Sitten näille vanhuksille oli järjestetty erilaisia jumppahetkiä ohjaajan kanssa, myöskin videon välityksellä. Mielestäni koko videopuhelujärjestelmä oli aivan huippu asia mutta sekin taisi olla vain kokeilu. Sitten kaukana asuville vanhuksille voisi järjestää vaikka kerran viikossa yhteistapaamisen taksikyyteinen jne.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun on ollut pitkä elämä eikä yhtään kaveria ole. Ei oo tullu yhtään aiemmin mieleen, et niitä taitojakin pitäis harjoitella ja yrittää itsekin tehdä jotain asian eteen. Iso taakka lapsille olla vanhusten ainoita "kavereita". Yhteiskunta ei oikein pyöri silleen et työikäset laittaa kaiken energiansa vanhempiensa hoitamiseen.

Eihän tuo yksinäisyys ole vain vanhusten ongelma. Yhtä kyvyttömiä kavereita löytämään on nuoremmissakin ikäluokissa.  Huomaat sitten vanhana, että kuinka halukkaita ne sun pitkän elämäsi varrella hankitut ,"kaverit" ovat sinun asioitasi hoitamaan. Ovat luultavasti avun tarpeessa hekin. Lähisukulaisiin pitäis pystyä tukeutumaan, näin ainakin terveessä yhteisössä. 

Just tuo että halutaan asua yksin kotona eikä mihinkään sieltä voi lähteä vaikka taksit sun muut olis tarjolla. Siellä sitten vaan valitetaan miten on yksinäistä. Jos joku sukulainen sattuu käymään, se haukutaan tai valitetaan vain omia vaivoja. Miehen mummo katsoi vierailumme ajan aina telkkaria jos just silloin sattui tulemaan sarja jota seuraa. Ja sehän seuras kaikkia, vaikkei juonessa pysynyt mukana. Että niin paljon se seura lopulta kiinnosti.

Sanomalehessä just joku ehdotti että vanhuksille pitäsi rakentaa asuntoja päiväkotien yhteyteen. Johan tekstaripalsta räjähti, että ei me vanhat kipuinemme jakseta kuunnella kiljuvia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän vanhuksille ole jo ihan tarpeeksi kaikenlaista ajanviettoa: on ties mitä puuhataloja, keskuksia, kahviloita ja seuroja. Ilmaiset juhlalounaat, jopa joululahjoja kerätään yksinäisille vanhuksille. Minun mielestäni nuoriin pitäisi satsata yhtä vahvasti, samoin myös yksinäisiin aikuisiin. Vanhukset keksivät aina jotain valitettavaa eivätkä tuota yhteiskunnalle enää mitään muutenkaan. 

Jos nyt tarkoitat yksinäisiä nuoria, niin kyllä heille riittää aktiviteetteja. Nuorilla on useimmiten vanhemmat ja sisarukset elossa, aikuisilla myös. Kyse on siitä, haluaako nuori osallistua. Sama juttu yksinäisillä aikuisilla, kuten myös vanhuksilla, jotka eivät "keksi" valitettavaa sen enempää kuin muutkaan ikäryhmät. Tiedoksesi, että vanhukset ovat myös ihmisiä, tunteineen kaikkineen. Kirjoituksesi oli tahallisen ilkeä. Missä muuten niitä imaisia juhlaounaita vanhuksile tarjotaan?

Ainakin meidän kunta keski-Uusimaalla tarjoaa vuosittain vanhuksille ilmaisen joululounaan livemusiikkeineen ym., tuskin on ainoa.