En nauttinut sinkkuudesta yhtään

Siinä vaiheessa kun seurustelusuhteen löytäminen alkoi minua kiinnostaamaan, otin sen tavallaan ainoaksi asiaksi jota halusin tavoitella. Tulevaisuuden ajatteleminen inhotti, koska luulin olevani ikuisesti yksin. Mietin jopa olisiko parempi päättää oma elämä samantien kun ei siitä mitään iloakaan ole.
Täysi-ikäisenä asuin, tai no "asuin" vuoden omassa kämpässä. Ehkä pari yötä joka viikko olin siellä. Ei paljoa lohduttanut sellainen itsenäisyys. Koulun jälkeen vaan rupesin nukkumaan. Ei huvittanut tehdä oikein mitään.
Nyt vähän yli parikymppisenä olen parisuhteessa, netin ansiosta. Suhtautumiseni elämääni on muuttunut todella paljon. Opiskelen enemmän kokeisiin, olen alkanut haaveilla tulevasta työpaikasta ja asioista joita saan puolisoni kanssa kokea. Olen myös innostunut siivoamisesta ja ruoanlaitosta, yksin ollessani en niistä välittänyt. Puolisoni on seurustelun ansiosta ruvennut keskittymään opiskeluun tosissaan. Hän kertoi ettei sinkkuna nähnyt mitään syytä kehittää itseään.
En tiedä, onko yleisempää aidosti nauttia sinkkuudesta vai kyllästyä yksinäisyyteen ja masentua? Osa varmaan oppii sinkkuuden jatkuessa tavoittelemaan muitakin asioita kuin parisuhdetta.