Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesit lapsena/teininä vanhemmissasi?
24.11.2016 |
Äitini on musiikinopettaja ja häpesin aina kirkossa kun äitini lauloi niin lujaa virsiä :D lisäksi isäni piereskeli estoitta kavereidenkin ollessa kylässä, häpesin. Teininä hävetti kun poikaystäväni oli kylässä ja vanhemmat tappelivat jostain turhasta tehdessään lähtöä matkalle, matkastressiä eikä poikkis ollut millänsäkään mutta silti nolotti.
Mites teillä?
Kommentit (45)
Uskonnollisuutta, köyhyyttä, monilapsisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehdannut pyytää ketään meille yöksi jos isä oli kotona koska isän yöasuun kuuluu paituli ja yölakki.. :Dd
Tupakointia. Poltettiin sisälläkin ketjussa. Koti ja kaikki vaatteet , hiukset ym. haisivat. Vanhempieni pukeutuminen on ollut kamalaa. Isän vaatteet varsinkin. Rahasta ei pulaa. Talvisin sisällä sellaiset tikkilämpöhousut, huopatossuissa kulki talvet ja aivan järkyttäviä housuja ja puseroita.
Äidin käytöstä. Oli töissä varmasti se vihatuin vittumaisin akka jolla oli sanomista kaikista ja kaikesta. Kun tuli töistä, pisti kessuksi ja alkoi haukkumaan ekana työkavereitaan. Sanomattakin varmaan selvää että kavereita sillä ei ollut eikä kai ole vieläkään.
Äiti oli vanha ja lihava. 36 kun synnyin. Lisäksi häpesin kotia, meillä ei ollut mitenkään hienoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehdannut pyytää ketään meille yöksi jos isä oli kotona koska isän yöasuun kuuluu paituli ja yölakki.. :Dd
Aww, sympaattista
En nyt suoranaisesti hävennyt, koska ei ollut kavereita, mutta esimerkiksi sitä ettei meillä koskaan ollut uutta autoa vaan aina ne olivat vähintään 10 vuotta vanhoja. Ja kyse ei ollut rahanpuutteesta vaan ihan vaan siitä, että mitä vaihtamaan kun entinenkin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin ylipainoa. Ja häpesin itsekin, kun isä tuli hakemaan mut kaupungilta, kun en suostunut tulemaan kotiin sovittuna aikana. Hävetti, kun äiti soitteli tarkistussoittoja, kun notkuin illalla kaupungilla ja häpesin myöskin, kun vanhemmat asettivat mulle kotiintuloaikoja. Hävetti, kun kaveri oli käymässä ja äiti ilmoitti illalla kuulustelevansa kokeisiin.
Teininä en muista hävettäneen minkään. Vähän vanhempana hävettää joskus tapa, jolla toisilleen hieman nälväisten sanoa paukauttavat jotain.
Vissiin lapset häpeävät vaikk millaisia vanhempia; erään tutun teini kuulemma häpesi sitä, että vanhemmat ajelevat vanhoilla jenkkiautoilla ja vanhoilla moottoripyörillä harrastuksenaan. Kaikkea sitä voikin hävetä, olisin itse ollut kade :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävetti kun äiti oli aina kieltämässä minua tekemästä mitään. Mitään ei saanut tehdä ja usein kiellot olivat ristiriitaisia. Ei sillä niin merkitystä ollut mitä minä olin tekemässä, kun pääasia oli että äiti sai marista ja hokea eitä. Ei saanut istua selkä notkolla, mutta ei myöskään selkä suorana. Vielä aikuisenakin pistää vihaksi oma lapsuus.
Häpesin myös kun äitini oli ainoana vanhempana mukana valvomassa luokkaretkeämme.
Uskovaisuutta ja vähän autottomuutta.
Ei hävetä enää. Elävä usko on hyvä juttu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen äidin kovaäänistä veisausta hävennyt!
Häpesin viinanjuontia ja kaljan kittaamista ja sitä, kun ketjupolton takia lemusimme tupakalta. Häpesin sitä, että ei ollut kunnon vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän rumia ruohon vihreitä kulahteneita kollareita joita hän piti häpeämättä jatkuvasti. Muutaman kerran hän myös lähti kauppaan kauluspaidassa jossa oli ylimmät napit auki joten rintakarvat paisto joka paikkaan. Siitä ois enää puuttunu arskat ja iso kultaketju..
Huvittavaa tuo vanhempien vanhuutta häpeäminen.Mulla oli just toisinpäin.Äiti oli 42 ja isä 44 kun synnyin.Olen ainoa lapsi.
Olin ylpeä vanhemmistani.Tavallisia ihmisiä olivat,ei korkeasti koulutettuja.Oikein hölmistyin kun sairaalassa ollessani yksi hoitaja luuli isääni vaarikseni.Olin silloin seitsemän vanha enkä olisi voinut kuvitella itselleni sellaista "nuorta" isää,jollainen osalla kavereistani oli,sama koski äitiä.
Isäni oli sodat käynyt veteraani,hiljainen mutta huumorintajuinen,työteliäs,kiltti ja luotettava.Ulkonäköä ei tarvinnut hävetä.Töissä työvaatteet,mutta kun lähdettiin kaupunkiin,isä sonnustautui aina pukuun tai ainakin irtotakkiin ja suoriin housuihin ja hattu oli aina,vuodenajan mukaan sopiva.Siinä hän poikkesi ikäluokkansa miehistä että kesällä kotisilla ja lähikaupalla kulki shortseissa ja koripallotossuissa.Yleensä senikäiset miehet kulkivat mustissa housuissa kesät talvet.Tätäkään ei siis tarvinnut hävetä.
Äiti oli kaunis ja hoikka,ei tarvinnut tuotakaan hävetä,niin hoikka ja salskea oli isäkin.Äiti oli uskovainen,mutta se oli vain plussaa mielestäni.Yleistiedoiltaan hän oli hyvin laaja-alainen,jutteli ja tiesi asioista laidasta laitaan.Ei isäkään tyhmä ollut mutta hiljaisempi.
Uskovaisuuden takia äiti ei meikannut ja oli varhaisimmat muistini vuodet hiukset pikkunutturalla niskassa.Sekään ei nolottanut,kun kulki myös hattu päässä ja hänellä oli ihania hattuja ja takkeja ja hansikkaita.Olin vaan ylpeä,kun nuoremmat aikuiset,kavereitteni vanhemmat pukeutuivat osittain eri tavalla.
Vanhempani olisivat isä 101 ja äiti 99 jos eläisivät.Ei ole tarvinnut hävetä.Äiti vei minut runouden ja kirjallisuuden maailmaan ja isä luontoon,isä vei metsiin ja äiti vesille ja saariretkille kesäpäivinä.
Kiitos heille kaikesta.
Häpesin alkoholismia ja köyhyyttä.
En kyllä mitään hävennyt. Olivat reiluja ja ymmärtäväisiä. Tekivät pitkää päivää joten muistan olleeni paljon yksin. Onneksi minulla oli paljon lemmikeitä joita sitten hoivasin.
Häpesin sitä että isäni oli juoppo ja teki pienellä paikkakunnalla kaikkea älyvapaata. Häpesin kun äitini oli vaan pph ja sai huonoa palkkaa. Häpesin että asuttiin vuokralla. Häpesin kun kuljin aina samoissa vaatteissa. Häpesin kun äitini juoksi miehissä viikonloput. Tässä muutamia. Nolottaminen ei niinkään ollut ongelma.